Maailman parhaassa jääkiekkoliigassa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei koskaan ole edes yritetty laittaa kansien väliin. Joskus nämä säännöt ovat jopa tärkeämpiä kuin joka vuosi kirjallisesti ilmestyvät viralliset säännöt. NHL-jääkiekko on pelaajien laji. Pelaajat pitävät yllä omaa säännöstöään ja lakiaan. Siksi kirjoittamattomiin sääntöihin suhtaudutaan vakavasti. Maanantaina Anaheimissa nähtiin erinomainen esimerkki näitten sääntöjen noudattamisesta oikealla, ja tottumattoman silmiin raa`alla tavalla.
“Haluan seistä omien virheitteni takana..”
Toronto Maple Leafsin Max Domi aloitti tappelun Anaheim Ducksin puolustajan Radko Gudaksen kanssa välittömästi ensimmäisen aloituskiekon pudottua. Pelikello oli käynyt kolme sekuntia. Domi löi Kladnon miestä useamman kerran. Gudas ei lyönyt takaisin. Erittäin vahvana miehenä hän onnistui pitämään useimmat iskut poissa kasvojen alueelta.
Radko Gudas tiesi, mikä häntä odotti, kun hän puki varusteensa päälleen maanantain kotiotteluun Toronto Maple Leafsiä vastaan Anaheimissa. Hän on tiennyt koko ajan.
Gudas oli ottanut vain kahdeksantoista päivää aikaisemmin Torontossa Leafsin kapteenin ja parhaan pelaajan Auston Matthewsin pois pelistä erittäin törkeällä polvitaklauksella. Matthews kärsi pahan polvivamman, ja hänen kautensa päättyi siihen.
NHL:n paljon parjattu pelaajaturvallisuus antoi 35-vuotiaalle konkaripuolustajalle ja Ducksin kapteenille viiden ottelun pelikiellon, mitä etenkin Toronton leirissä pidettiin liian pienenä rangaistuksena toisen pelaajan vakavasta tahallisesta vahingoittamisesta. Vielä vihaisemmiksi Maple Leafs-fanit sai se, ettei kukaan jäällä ollut kotijoukkueen pelaaja reagoinut oman kapteenin kauden päättämiseen millään tavalla. Jääkiekossa hyvät joukkueet puolustavat aina kaveria. Ei poikkeuksia. Yksi ehdoton kirjoittamaton sääntö.
Tämä täydellinen välinpitämättömyys parhaan pelaajan vahingoittamiseen löi ikäänkuin häpeän leiman klassisen Original Six-seuran ja joukkueen kylkeen. Se kertoi huonosta kulttuurista. Epäonnistuneesta DNA:sta joukkueessa.
Niinpä joukkueitten seuraava kohtaaminen, maaliskuun 30. päivänä Anaheimissa, ympyröitiin kalenteriin.
Radko Gudaksen ei todennäköisesti olisi ollut pakko edes pelata tässä ottelussa. Hänet oli nähty tukisaapas jalassa vain päivää ennen, nilkkavamman takia. Aivan Leafs-ottelun alkuun saakka oli epäselvää, antaisivatko lääkärit edes lupaa pelata.
Mutta Gudas halusi pelata. Jopa loukkaantuneenakin.
– Haluan seistä omien virheitteni takana, hän sanoi toimittajille. – Haluan hoitaa tämän asian itse. Tällä lausunnolla hän ikäänkuin ilmoitti ymmärtävänsä, että hänen polvitaklauksensa oli ruma. Ja että Toronto Maple Leafs ansaitsee saada hoitaa hänen jättämänsä baarilaskun pois pöydältä vanhanaikaiseen tapaan.
Voidaan myös ajatella, että hän samalla halusi pitää huolen siitä, että etukäteen kuumassa ottelussa kostonhimoiset vastustajat eivät kohdistaisi turhautuneisuuttaan Ducksin nuoria pelaajia kohden. Vastuullista toimintaa kapteenilta. Hän ottaisi mieluummin yksin turpiinsa, suomeksi sanottuna.
Numero muistiin?
On annettava ansaittua kunniaa Radko Gudakselle siitä, että hän meni, ja seisoi oman virheensä takana. Hän vastasi huutoon. Se, minkä hän teki, ei ole helppoa tehdä. Kaiken lisäksi hän oli loukkaantunut, mutta päätti pelata, ilmestyä paikalle silti. Hän osoitti lujaa luonteenlaatua, minkä ansiosta NHL-pelaajat kunnioittavat häntä. Lähes jokainen Anaheim Ducksin jäällä ollut pelaaja tuli, ja kävi kopauttamassa hanskalla veljellisesti hänen ollessaan jääjhyaitiossa.
Mutta tapahtunut voidaan nähdä toisinpäinkin. Toronto Maple Leafs puolusti mieskunniaansa, jos näin hassua sanaa voidaan käyttää, mutta tehtiinkö se liian myöhään? Oliko siitä mitään hyötyä kahdeksantoista päivää tapahtuneen jälkeen? Joku sanoi, ettei tässä ollut kyse koulukokeesta, jossa saat paremman arvosanan proffalta, jos käyt korjaamassa virheesi, ja sitten palautat kokeen uudelleen.
Tälläiset asiat eivät toimi niin.
Niin kunniallista kuin olikin, että Radko Gudas halusi uhrautua omiensa edestä ja vastata teoistaan, ja niin hienoa kuin onkin, että National Hockey Leaguessa vieläkin vallitsevat tällaiset kunnialliset kirjoittamattomat säännöt rehellisten miesten kesken, on vaikeaa antaa tästä parempaa arvosanaa Maple Leafsin todistukseen vain sen takia, että Max Domi meni ja yritti lyödä miestä, joka ei lyönyt takaisin.
Olemme toki vuosien varrella nähneet vähän vastaavanlaisia tapauksia. Sääntöjen rajamailla pelaavilta pelaajilta, kuten Gudas, jotka liian usein veivät tilanteet vaarallisiksi, vahingoittakseen. Ulf Samuelsson tulee mieleen. Edesmennyt Bryan Marchment polvitaklasi vuosia sitten Doug Weightiä, ja sai vastata Edmontoniin tullessaan teostaan itse Georges Laraquelle.
Kanadalaisessa jääkiekossa, NHL-jääkiekossa, on aina otettu “numero muistiin”, ja hoidettu asia myöhemmin. Ja tullaan aina näin tekemään. Mutta se pitää tehdä aikaisemmin kuin kahdeksantoista päivän päästä.
Onko Radko Gudas nyt kunnian mies? Saiko Toronto Maple Leafs kunniansa takaisin?
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
