Ei kannata missata Stanley Cupin finaalipelejä! Juuri nyt pelataan parasta mahdollista NHL-jääkiekkoa kahdella viimeisellä vielä jäljelläolevalla paikkakunnalla. Hurjia pelejä! Älä jätä näitä väliin vain siksi, ettei kehässä ole enää kuin yksi suomalaispelaaja. Carolina Hurricanesin ja Vegas Golden Knightsin välinen taistelu Stanley Cupista on siitymässä Nevadan autiomaahan tasatilanteessa. Tässä taas muutama sekalainen kommentti.
Draamaa ja tunteita
Jos mahdollista, torstaina Raleighn Levono Centerissä pelattu Game 2 tarjosi meille katsojille vielä enemmän alati vaihtuvien tunteitten vuoristorataa ja draamaa kuin kaksi päivää aiemmin pelattu Game 1. Avauspeli oli se, jonka Vegasin Tomas Hertl ratkaisi kolmannen erän lopussa, varmistaen 5-4 voiton vierasjoukkueelle.
Myös toisessa ottelussa voittaja tuli kahden maalin tappioasemasta ohi ja voittoon. Tällä kertaa Carolina Hurricanes jäi kahden maalin tappiolle ensin, mutta nousi kolmannessa erässä jo 3-2 johtoon. Sitten Vegas tasoitti Mark Stonen maalilla maalinedustahässäkästä vain 1:41 sekuntia ennen kolmannen loppua.
Seuranneella jatkoajalla Carolinan jälleen herännyt ylivoima ratkaisi voiton Seth Jarvisin laukauksella suoraan puolustaja Shayne Gostisbeheren ovelasta poikittaissyötöstä (tästä lisää alempana).
Big Game Brett
Finaalin avauspelissä Vegas Golden Knights joutui kampeamaan takaisin peliin Nikolaj Ehlersin tehtyä ottelun kaksi ensimmäistä maalia. Game 2:ssa avausmaalit teki Vegasin kevään tähdenlento, 12 maalia runkosarjassa tehnyt alivoimaspesialistina paremmin tunnettu Brett Howden.
Ensimmäisen erän maalissaan Howden väänsi voimalla ohi Canes-pakki Sean Walkerin. Hän saattoi ottaa Walkerin mailan pois edestä kädellään, mutta tuomarit eivät vihellä ihan kaikkea enää tähän aikaan kaudesta. Näytti siltä kuin Frederik Andersen ei ollut valmis torjumaan Howdenin laukausta.
Toisessa erässä Howden teki toisen maalinsa nojaamalla olkapäällään itsensä Jaccob Slavinin ohi. Kukaan ei yleensä alenna hartiaansa hieman, ja mene NHL:n parhaan puolustavan puolustajan ohi, ja tee vielä tilaa itselleen, mutta Brett Howden meni, ja vielä harhautti Andersenin.
Big Game Brett on nyt tehnyt 13 maalia playoffeissa. Ennätys on yhä Reggie Leachin ja Jari Kurrin 19 maalia. Howden on kuin tämän kevään Fernando Pisani (14 maalia keväällä 2006 Edmonton Oilersin paidassa), tai John Druce (14 maalia kevääällä 1990 Washington Capitalsin paidassa). Pelaajia, ei tähtipelaajia, jotka löysivät jyvän juuri oikeaan aikaan, ja jotka muistetaan ikuisesti sen yhden ässäkevään ansiosta. En usko Fernandon joutuneen vieläkään maksamaan penniäkään pizzastaan Edmontonin Little Italyssä.
Brett Howdenilla oli myöhemmin pelissä yksi tai jopa kaksi paikkaa tehdä lisää maaleja. Tuo kyky päihittää NHL:n parhaita puolustavia pakkeja nopeudella ja voimalla on jotain. Miksei näin hyvä pelaaja ole saanut enempää peliaikaa? Syy taitaa olla se, että VGK on niin pahuksen syvä joukkue.
Hullu kolmas erä
Game 2 näytti pitkään siltä, ettei Vegas Golden Knightsilla ollut minkäänlaisia vaikeuksia Carolina Hurricanesin kanssa. VGK pelaa niin kovaa ja niin kurinlaisesti, ettei sen tarvinnut kuin laittaa ovi kiinni, ja lähteä takaisin Nevadaan puhtaassa 2-0 johdossa otteluvoitoissa. Canesille ei annettu montaa mahdollisuutta kaventaa, kaikki yritykset jäivät sektorin ulkopuolelle toisen erän loppuun ja vielä kolmannen alkuun saakka.
Sitten nähtiin näitten playoffien hulluin erä. Tämä ottelu muuttui yhtäkkiä hulluksi. Tai oikeastaan viimeiset kymmenen minuuttia. Kun kolmatta oli juuri pelattu vähän yli kymmenen minuuttia, Levono Centerin yleisö oli hetkeä aikaisemmin alkanut todella äänekkäästi kannustaa taas omiaan, uskomaan. Logan Stankoven otti maalin takana kiekon pois Rasmus Anderssonilta, kiepautti maalin eteen, ja sai kiekon pongahtamaan Carter Hartin ohi puolustaja Jeremy Lauzonin kautta. Tuuria, mutta hyvillä pelaajilla on tuuria.
Sportsnetin studiossa entinen NHL-pakki Kevin Bieksa sanoi Stankovenin Anderssonille tekemän kierkonriistotempun olleen yksi Sami Salon bravuureista. Erinomaista peliä Canesin vastakarvalta. Yleensä, kun Carolina heittää kiekkoja päätyyn, Vegasin pakit näyttivät antavan nopeasti toiselle puolelle päädyssä, usein päädyn kautta, ja siitä nopeasti ylös hyökkääjille. Saattoi käydä niin, ettei Anderssonilla ollut tässä optiota kenelle syöttää, ja siksi hän yritti viime hetkessä kääntyä toiseen suuntaan kohtalokkain seurauksin. On helppoa antaa sohvalta neuvoa, että olisi pitänyt laittaa kiekko yksinkertaisesti ränniin.
Pari minuuttia myöhemmin nähtiin tasoitus Canesin nelosketjun Mark Jankowskin täräytettyä hieno laukaus vasempaan ylänurkkaan. Tilannetta edelsi alkuperäisiin Golden Misfitseihin Vegasissa kuuluneen, ja nyt Carolinaa edustavan William Carrierin mestarillinen kiekon pitäminen siniviivalla, ja paitsion estäminen.
Torts haastaa ja Toronto rankaisee
Kolmatta erää oli pelaamatta vajaa viisi minuuttia, kun tapahtui tilanne, josta saatetaan puhua vielä vuosien päästä, riippuen siitä, kuka Stanley Cupin voittaa.
Ivan Barbashev sai oman reboundinsa haltuunsa Canesin maalin oikella tolpalla, sitten kiersi maalin ja yritti saada kiekkoa sisään vanhanaikaisella. Frederik Andersen oli maalinsa edessä vatsallaan edellisen torjunnan jälkeen. Kattokamerasta katsottuna Barbashevin ensiyritys osui Freddyn jäässä olleeseen levyhanskaan, toinen räpylään, ja kolmas – kiekko oli yhä vapaasti pelattavissa – lähti Andersenin alle, ja pian kiekko tuli tanskalaisen vatsan alta toisesta päästä, ja meni maaliin.
Kokenut NHL-tuomari Jean Hebert (numero 15) oli oikeassa paikassa hyvin sijoittuneena maalin takana, ja vihelsi pelin poikki, koska ei nähnyt kiekkoa. Ei maalia siis seeprapaitojen tuomiolla. Tässä tilanteessa John Tortorella haastoi tilanteen, luullen kyseessä ilmeisesti olleen maalivahdin estämisen, mitä se ei ollut. NHL:n mielestä Barbashev tökkäisi Freddyn hanskaa mailallaan.
Kiekko ei tilanteessa ollut kertaakaan Andersenin hallussa.
Haaste hylättiin, kuten lähes kaikissa tapauksissa NHL-otteluissa tehdään. Jäällä tehtyä tuomiota ei muuteta lähes koskaan. Rohkea temppu Tortorellalta. Peliä oli jäljellä vajaat viisi minuuttia, vaarana saada rangaistukseksi ylivoima vastustajalle. Monet uskoivat, ettei Torts kunnioittanut Canesin tehotonta ylivoimaa tarpeeksi, ja siksi päätti ottaa riskin.
Mark Messier, siis Mark f_____g Messier, piti ESPN:n studiossa tilannetta selvänä maalina, kuten moni muukin. Oli miten oli, Carolina Hurricanes sai ylivoimatilanteen. Vanha kunnon ”Intent to blow the Whistle”-sääntökin nosti rumaa päätään pitkästä aikaa tästä tilanteesta keskusteltaessa. Paljon harmaata aluetta.
Kun tuollainen mahdollisuus tulee, se on käytettävä hyväksi. Carolina teki juuri niin.
Torts sanoi pressissään tekevänsä haaston ”kymmenen kertaa kymmenestä” vastaavasta tilanteesta. Voimme olla ihan varmoja, että niin olisi tehnyt Rod Brind`Amourkin. Tällaisista tilanteista eivät kaikki tule olemaan samaa mieltä koskaan.
Nerokas Ghost lähti kummittelemaan sinisellä
Tämän kirjoittanut on aiemmin – taisi olla videoblogilla (joka palaa eetteriin pian) – suositellut normaalisti Carolinan kolmosparissa pelaavan Shayne Gostisbeheren pelin seuraamista. Ylivoimatilanteissa ”Ghost” muuttuu yhtäkkiä siniviivapelin neroksi kiekon kanssa.
Tortorellan epäonnistuneen haaston jälkeisessä ylivoimapelissä nähtiin taas parasta Ghostia. Hän näki siniseltä, miten Carter Hart Vegasin maalilla ennakoi syöttöä vasemmalle Seth Jarvisille, ja lähettikin oikealla kierteellä kiekon maalin eteen, josta kapteeni Jordan Staal ohjasi sen maaliin. Canes johtoon 3-2.
Varsinaisen peliajan toiseksi viimeisellä minuutilla Andersen sylki Mitch Marnerin lähettämän laukauksen suoraan eteensä, ja Mark Stone pääsi tasoittamaan.
Jatkoajalla lisää Ghostia. Tomas Hertl sai kakkosen Staalin kamppaamisesta. Emme halua ikinä nähdä kakkosia jaettavan kuin karkkia Stanley Cup-finaalin jatkoajoilla, mutta se oli kamppi. Se oli pakko viheltää.
Hertl sai seurata jäähyaitiosta, miten Shayne Gostisbehere teki pienen liikkeen kiekon kanssa sinisellä – Carter Hart ehkä kunnioitti mahdollisesti tulevaa laukausta, ja jähmettyi – mutta antoikin tarkan syötön vasemmalle Seth Jarvisille. Taas vähän eri kierteellä, sellaisen, josta voi laukoa suoraan syötöstä. Ja Jarvis ratkaisi pelin. Kakkossyöttö Sebastian Aholle.
Ensimmäinen kerta tänä keväänä, kun Vegas on hävinnyt jatkoajalla, ja Canesin kuudes peräkkäinen jatkoaikavoitto. Pelisarja on tasan, ja paras viidestä tästä lähtien.
Mahdollinen paha menetys Vegasille
Vegas menetti kivikovan puolustajansa Brayden McNabbin jo ensimmäisessä erässä, kun tämä otti kovan lämärin suoraan visiiriinsä/nenäänsä. Nik Ehlersin one-timer näytti osuneen visiiriin, ja ehkä myös nenään. Sen laskettiin tulleen 87 mailin eli noin 140 kilometrin tuntivauhdilla.
Hyvin mahdollisesti nokkamurtuma, aivotärähdys, tai jotain muuta. McNabbin, joka juuri ensimmäisessä ottelussa oli merkkauttanut kolmen pisteen pelin, ilmoitettiin viedyn paikalliseen sairaalaan tutkittavaksi.
McNabbin menetys oli kova isku VGK:n pelille, koska se joutui pelaamaan yli kaksi erää viidellä pakilla. Tortorella jatkoi pääasiassa neljällä, mutta antoi myöhemmin ottelussa enemmän peliaikaa kuutospakki Dylan Coghlanille.
Vegas Golden Knightsilla ei ole tapana antaa tietoja loukkaantumisista kesken Stanley Cupin finaalin. Kuten ei millään muullakaan joukkueella. John Tortorellalta ei kannata kysellä. Jos Brayden McNabb ei pysty pelaamaan tänään lauantaina, Golden Knightsin puolustuksen syvyys joutuu todelliselle koetukselle, Carolinan säälimättömän ja herpaantumattoman vastakarvan toimesta.
Jos Brayden McNabb pelaa, onko hänellä akvaario kypärässään? Näyttääkö hän siltä, kuin hän olisi etuillut Jakomäen nakkikioskilla? Molemmat silmät mustina? Toivottavasti luita ei ole särkynyt.
Finaalia paikan päällä seuraavat raportoivat Golden Knightsin vapaaehtoisilta aamujäiltä, että vain kahdeksan pelaajaa kävi harjoittelemassa, periaatteessa VGK:n Black Aces-ryhmä, kaksi maalivahtia mukaanlaskien. Viltissä finaalisarjan ajan ollut isokokoinen puolustaja Kaedan Korczak jätti aamujäät ja katosi koppiin muita aikaisemmin, mikä voidaan tulkita varatoimeksi, jos McNabb ei pysty pelaamaan illalla.
Vegas näyttää vahvemmalta
Tämän kirjoittaja saattaa olla taas kerran täysin kujalla, kuutamolla, tai ihan vaan väärässä, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että Vegas Golden Knights on vahvempi joukkue tämän kevään finaalissa, mitä pidemmälle sarja etenee.
Ensinnäkin, Vegas on ensimmäinen joukkue tänä keväänä, joka on pakottanut Carolinan tekemään muutoksia ja hienosäätöjä sopeutuakseen peliin paremmin, ei toisinpäin. Ensimmäinen vastaantullut joukkue, jota Carolina Hurricanesin pelityyli ei näytä huolestuttavan pätkääkään.
Vegas on keksinyt, miten Canesin päätyyn lähettämät kiekot haetaan pois ja laitetaan eteenpäin. Carolina on NHL:n paras laittamaan kiekkoja vastustajan päätyyn ja hakemaan ne sieltä pois. Golden Knights on ottanut tämän huomioon pelissään, se ei enää ole toiminut kuten lähes kaikissa peleissä aiemmin tänä keväänä.
VGK:n kiekollinen peli lähtee omasta päästä puhtaasti ja vauhdilla. Sitä ennen vastustajan syöttölinjat peitetään nopeasti ja mailat tulevat eteen, kiekko otetaan pois.
Päästyään toiseen päähän, sillä ei ole samanlaisia vaikeuksia päästä paikkoihin kuten aikaisemmilla. Olemme pari kertaa saaneet kuulla TV-lähetyksissä, miten John Tortorella kehoittaa joukkuettaan jättämään poikittaissyötöt väliin, ja viimeksi kuulimme hänen huutavan ”Advance the Puck!”, eli laittakaa kiekkoa eteenpäin. Nämä ovat viisaita valmentajan neuvoja pelata eteenpäin, koska Carolina napsii poikittaistilanteista kiekot pois, ja tekee suunnanmuutoksen nopeasti.
Vegas on todella isokokoinen ja nopea joukkue. Se pysyy Canesin vauhdissa ongelmitta, ja lisää fyysisen elementin. Se pelaa paljon samalla tavalla kuin Carolina, mutta tekee sen kovempaa ja nopeammin. Sen pelissä on joitakin samoja elementtejä kuin kahden edellisen kevään Florida Panthersillä. Ei yhtä katutappelumaista väkivaltapeliä, mutta paljon samaa. Panthersin filmejä on katsottu. Kuten ylimääräisen pelaajan lähettäminen päätyyn tulevan taklaajan estäjäksi. Kiekottoman eliminoimista hienovaraisella tavalla. Ja Vegas on todella syvä joukkue.
Carolina ei ole voittanut tarpeeksi kaksinkamppailuja voittaakseen Stanley Cupin. Ei ainakaan toistaiseksi.
Frederik Andersen näytti vielä konferenssifinaalissa maalivahdilta, joka muutaman kerran vielä onnistuessaan saattaa viedä Conn Smythen ensimmäisenä maalivahtina sitten juuri Vezinan palkintokaappiinsa vieneen Andrei Vasileviskiyn (2021). Olisiko niin, että nyt VGK on löytämässä aukkoja tai ainakin naarmuja Freddyn haarniskasta? Viisi maalia sisään Game 1:ssä 23 laukauksesta. Ei näyttänyt aivan huippuveskarilta toisessakaan. Onko tanskalainen väsymässä? Jäämme seuraamaan mitä tapahtuu Vegasissa.
Toinen iso kysymys on yhä ykkösketjun Andrei Svechnikov – Sebastian Aho – Seth Jarvis tehottomuus. Ketju ei esiintynyt edukseen ensimmäisessä, mielestäni parempi toisessa. Aho pelasi paremmin, Jarvis teki ratkaisun jatkoajalla ylivoimasta. Riittääkö Jarvisin hieno one-timer vastaukseksi epäilijöille? Se on ainakin askel parempaan suuntaan.
Ehkä ykkösketjun ja etenkin Canesin runkosarjassa todella tehokkaasti pelanneen ylivoiman saaminen takaisin tuo joukkueelle lisää itseluottamusta finaalisarjan jatkuessa Nevadassa. Muuten en usko erikoistilannepelaamisen nousevan ratkaisevaksi tässä finaalissa.
Brind`Amour sekoitti pakkaa Game 2:ssa, toisessa erässä, siirtämällä Jordan Martinookin ykköseen Svechnikovin ja Ahon vierelle, ja pudottamalla Jarvisin kolmoseen Jordan Staalin ja Nik Ehlersin viereen. Odotimmekin, tekeekö Rod muutoksia saadakseen ykkösen pelin kulkemaan, ja hän teki. Tämä oli kieltämättä pieni yllätys. Martinook on energiapelaaja, joka tuo energiaa.
Joku voi kysyä, miksei Ehlersiä nostettu ykköseen? Vastaus on varmaankin se, että häntä tarvitaan kolmosessa, jotta sekin ketju saa pidettyä temponsa ja hyökkäystehonsa yllä. Kolmonen on pelannut niin hyvin, että se luo vastustajalle omat vastakkainpeluutusongelmansa.
Ja vielä, Canesin pakit, jotka aikaisemmin playoffeissa näyttivät kaikki Conn Smythe-ehdokkailta; Jaccob Slavin, Jalen Chatfield, K`Andre Miller, eivät ole näyttäneet yhtä hyviltä. Vegas on pakottanut nämä kolme muuttamaan peliään fyysisyyden noustua pykälällä tai parilla.
Carolinan ykkösen ohella nyt seuraamme myös Vegasin ykkösketjun (Barbashev – Eichel – Dorofeyev) Pavel Dorofeyevin peliä. Numero 16 (syy siihen, miksi Mitch Marner otti numeron 93 Vegasissa) täräytti yhdeksän maalia playoffien kahdella ensimmäisellä kierroksella, yhden ensimmäisessä Colorado-pelissä, sen jälkeen viisi ottelua ilman maalia. Parhaitten pelaajien on oltava parhaita tähän aikaan kaudesta.
Canesin ylivoima onnistui kahdesti Game 2:ssa. Nyt katseemme siirtyy Vegasin ylivoimaan, joka on finaalin kahdessa pelissä päässyt seitsemän kertaa yrittämään onnistumatta. Toki se on kahdesti molemmissa otteluissa maalannut heti ylivoiman päätyttyä. Muutoksia tai ainakin hienosäätöjä odotellessa. Mutta kuten todettua, tätä Stanley Cupia ei ehkä tulla ratkaisemaan erikoistilannepelissä.
Molemmat ovat tähän mennessä voittaneet tultuaan tappioasemasta voittoon. Kummalla on etu kolmannessa? Kumpi on pelannut paremmin tähän saakka?
Kokemus on tärkeääkin tärkeämpi asia, kun tullaan tähän paikkaan kaudesta. Vegasin kopissa on kaksitoista Stanley Cup-sormusta, Carolinalla kaksi.
Molemmat joukkueet ovat pelanneet todella hyvin ajoittain toistaiseksi, hillittömän fyysisissä ja viihdyttävissä kahdessa ottelussa, ja molemmilla on varmaankin hyvä tunne päällä omasta pelistä. Paras voittakoon edelleen.
Seuraamme hyvin mahdollisesti kaikkien aikojen klassikkoa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
