Atleetin toimitus muistelee jalkapallon MM-kisojen alla aiempia kisoja vuosien takaa. Otto Palojärvi käy tässä artikkelissa läpi Italian Firenzessä 1990 pelattua Argentiinan ja Jugoslavian välistä MM-kisojen puolivälierää, joka päätti yhden aikakauden.
Diego Maradona oli varmasti 1990 MM-kisojen puhutuin hahmo. Hänestä keskusteltiin työtauoilla Pitäjänmäessä Atomitukun kahvihuoneessa useaan otteeseen. Olin siellä 17-vuotiaana ensimmäisessä kesätyöpaikassani.
Työt alkoivat arkisin aamukuudelta. Se ei estänyt jalkapallon katseluani puolille öin. Ja kertaakaan en muistaakseni myöhästynyt duunista.
Argentiinan ja Jugoslavian puolivälieräottelu pelattiin kuitenkin lauantaina loppuiltapäivästä. Ottelua katsomaan jaksoi herätä hyvin, vaikka juhlinta edellisyönä oli venynyt pitkäksi.
Jugoslavia oli yllättäen pudottanut edellisellä kierroksella jatkosta Espanjan voitettuaan 2-1. Dragan Stojkovic teki siinä ottelussa upean vapaapotkumaalin.
Samoissa 1990 kisoissa pelannutta Romanian Gheorghe Hagia kutsuttiin Karpaattien Maradonaksi. Serbiassa ei haluttu jäädä huonommaksi. Jugoslavian tähtipelaaja Stojkovic nimettiin epävirallisesti Balkanin Maradonaksi.
Oikea Maradona oli jo kohdannut Karpaattien Maradonan alkusarjassa Argentiinan ja Romanian ottelun päätyttyä 1-1. Nyt oikea Maradona saisi pelata vielä Balkanin Maradonaa vastaan.
Edellisessä ottelussa Brasiliaa vastaan oikea Maradona oli järjestänyt Argentiinan ainoan maalipaikan, josta Claudio Caniggia teki 1-0 -voittomaalin. Brasilia tuhlaili ottelussa valtavan määrän tekopaikkoja ja sai niellä selostajalegenda Bror-Erik Walleniuksen lausetta: ”Se voittaa kumpi tekee enemmän maaleja”.
Argentiinan päävalmentaja Carlos Bilardo tiesi, ettei Argentiina menestyisi 1990 MM-kisoissa hyökkäävällä pelillä. Puolustuksen kautta mentiin ja Argentiina myös hidasti pelitempoa rumilla otteillaan.
Argentiinan ja Jugoslavian ottelusta ei tullut klassikkopeliä, vaan melkoinen antijalkapallo-ottelu. Se oli erittäin unettavaa katsottavaa ja kuvasti hyvin tuon ajan jalkapallon kriisiä.
Jugoslavian Refik Sabanadzovic sai 31. minuutilla punaisen kortin. Sen jälkeen ottelussa lähinnä käveltiin rankkarikisaa odotellen.
Rankkarikisassa epäonnistui ensin Stojkovic. Balkanin Maradona ampui ylärimaan ja peitti kasvonsa pelipaidallaan.
Sitten epäonnistuivat Argentiinan Pedro Troglio ja oikea Maradona, jonka veto oli käsittämättömän löysä. Argentiina meni kuitenkin jatkoon, koska Jugoslavian Dragoljub Brnovic ja Faruk Hadzibegic epäonnistuivat.
Jugoslavian kisat olivat ohi. Se ei ainakaan itseäni paljoa hetkauttanut ja tuskin hetkautti Suomessa juuri ketään.
Argentiinaa fanitettiin Suomessa paljon. Harva suomalainen fanitti Jugoslaviaa.
Mikä tässä ottelussa oli sitten niin merkittävää? Vuotta myöhemmin 1991 alkoivat Jugoslavian hajoamissodat Slovenian ja Kroatian julistauduttua itsenäiseksi.
Karmeimmillaan sotaa käytiin Bosnia-Hertsegovinan alueella 1992-95. Siellä serbitarkka-ampujat ampuivat Sarajevon siviilejä ja Bosnian armeija teloitti serbisotilaita 1984 talviolympiakisojen mäkimontussa samalla paikalla, jossa Matti Nykänen oli juhlinut ensimmäistä olympiavoittoaan.
Jugoslavian sodan on arvioitu vieneen noin 200 000 ihmisen hengen. Tällä sodalla on julmuudessaan paljon yhtymäkohtia venäläisten toimiin Ukrainassa tällä vuosikymmenellä.
Jugoslavian sota johtui pitkälti siitä, etteivät kroaatit tai varsinkaan serbit halunneet neuvotella kompromissiratkaisua. Syyllisiä olivat Jugoslavian liittovaltion johtaja, kovaotteinen opportunistinen kommunisti Slobodan Milosevic ja historioitsijana ”poliittisen oppinsa” saanut Kroatian presidentti Franjo Tudjman.
Itselleni opetettiin peruskoulussa 1980-luvulla, että Jugoslaviassa asuu serbokroatiaa puhuvia jugoslaaveja. Tosiasiassa noin 15 prosenttia Jugoslavian asukkaista kutsui itseään 1989 jugoslaaveiksi.
Serbokroaatin puhujat ymmärtävät toisiaan, kuten ruotsin ja norjan puhujat ymmärtävät toisiaan omilla kielillään, mutta kutsuvat kieltään nykyään serbiksi tai kroaatiksi. Serbit kirjoittavat kieltään kyrillisillä kirjaimilla ja kroaatit latinalaisilla.
Balkanin alueen maantiede muuttui Suomessa 1990-luvun alussa täysin. Koulussa 1980-luvulla opetettu tieto Jugoslaviasta olikin lähinnä kommunistisen Jugoslavian keksittyä höttöä, jonka Kekkosen suomettunut Suomi halusi omaksua, ja jota Mauno Koiviston Suomessa jatkettiin.
Jugoslavian maajoukkue suljettiin 1992 EM-kisoista sodan takia. Siinä oli mukana enää serbialaisia ja montenegrolaisia pelaajia. Jugoslavian paikan saanut Tanska voitti EM-kultaa.
Vuoden 1990 MM-kisajoukkue jäi Jugoslavian viimeiseksi. Joukkueesta on tehty parikin dokumenttia, jossa pelaajat muistelevat 1990 kisojen ohella kotimaansa traagisia tapahtumia.
Edes mennyt serbitähti Sinisa Mihajlovic, jota ei valittu 1990 -kisoihin käytösongelmiensa takia, kertoi kroaattisotilaiden teloittaneen serbisiviilejä, jotka pakotettiin pitämään edessään Mihajlovicin julistetta. Teloittajat ampuivat julisteen läpi.
Mihajlovic totesi dokumentissa sarkastisesti, etteivät kroaattiteloittajat tienneet, että hänen äitinsä on kroaatti.
Mutta vielä 30. kesäkuuta 1990 kukaan ei vielä osannut aavistella moisia tragedioita.
Jugoslavian joukkue juhli illalla Firenzessä sinänsä onnistunutta MM-urakkaansa rankkarikisatappiostaan huolimatta. Olihan puolivälieräpaikka hieno saavutus. Jugoslavia oli maailmassa kahdeksan parhaan joukossa.
– Pelin jälkeen koko joukkue lähti yhdessä syömään. Vaimot ja tyttöystävät olivat mukana. Meillä oli oikein hauskaa, emmekä puhuneet mitään koko ottelusta, muisteltiin dokumentissa.
Otto Palojärvi
