Jalkapallon MM-turnaus on jalkauttanut suomalaismediaa Pohjois-Amerikkaan. Odotetusti sieltä on tuotettu juttuja paikallisista kodittomista.
Venäjälla 2018 järjestetyistä MM-kisoista raportoitiin lähinnä jalkapallosta. Pietarin tai Moskovan kodittomista raportointi jäi vähiin. Päihdeongelmaiset oli varmaankin siirretty pois jaloista.
Tali oliko syynä Suomen median valintoihin poliittinen rähmällään olo? Mene ja tiedä.
Qatarissa 2022 ei Dohan kodittomista tehty juttuja. Siellä sellaisia ole. Eikä ollut montaa suomalaistoimittajaakaan.
Kurjissa oloissa Qatarissa majoitettaville siirtotyöläisille on tarjolla sängyt sekä katto pään päälle, mutta siirtotyöläisten haastattelumahdollisuukaia eivät Qatarin viranomaiset tietenkään suoneet. Raportointi Qatarin MM-kisojen ankeammista olosuhteista keskittyi kisaturistien halpamajoituksen ”kurjiin olosuhteisiin”.
Nyt Yhdysvalloissa ja Kanadassa otetaankin kaikki irti, jotta katsojien omaatuntoa voisi kolkutella. Miksi katsomme kisoja, kun toisilla ei ole kotia?
Ilta-Sanomat tuotti jutun Los Angelesin kodittomista. Siinä kolkuteltiin omaatuntoamme, kuinka kodittomia häädetään kisojen tieltä.
YLE julkaisi jutun Vancouverin Hastingsin alueen kodittomista päihdeongelmaisista. Heitä on häädetty kisojen tieltä.
Vastaavia juttuja tehtiin reilut 16 vuotta sitten Vancouverin talviolympialaisten yhteydessä. Mikään ei ole 16 vuodessa muuttunut paitsi se, että Vancouverin kodittomien määrä kasvoi 2025 peräti 12 prosentilla fentanyyliongelman takia.
Hastingsin alueelle on kerääntynyt kodittomia narkomaaneja vuosikymmenien ajan. ”Tämä on huumekatu”, sain kuulla 2010 ja 2019, kun siellä itse vierailin.
En hätkähtänyt näkemästäni. Olen nähnyt moista kurjuutta monessa Euroopankin kaupungissa.
Urheilukisojen yhteydessä narkkarit unohtuvat. Saksassa 2024 pelatuissa jalkapallon MM-kisoissa Suomen media unohti haastatella saksalaisilla rautatieasemilla majoittuvia narkkareita.
On tietysti totta, että Los Angelesissa päihdeongelmaisia kohtaa joka puolella, kuten Pohjois-Amerikassa muutenkin. Enemmän kuin Euroopassa.
Yhdysvallat ja Kanada eivät ole saaneet huumeongelmiaan kuriin. Kyse on tikittävästä aikapommista.
Voisiko apua konsultoida Kiinalta? Siellähän oopiumongelma ratkaistiin aikoinaan kovin keinoin. Mutta vapaassa maailmassa moinen ei ole suvaittava keino ihmisten perusoikeuksien takia.
YLE:n jutussa ilmoitettiin paheksuvaan sävyyn, että Vancouver maksaa seitsemän jalkapallon MM-kisaottelun järjestämisestä 400 miljoonaa euroa.
Jäi kuitenkin mainitsematta, että ne 400 miljoonaa tulevat tapahtuman kautta turismista ja muista oheistuloista yhteiskunnalle takaisin. Vancouverin kaupungille MM-turnaus tuottaa voittoa ainakin liiketoimintasuunnitelman perusteella.
Kanadassa British Columbian provinssissa, jossa Vancouver sijaitsee, maksaa yhteiskunta verotuloilla päihdeongelmaisten kuntoutusta. Jalkapallon MM-turnaus tuottaa alueelle verotuloja, joilla päihdetyötäkin tehdään.
Urheilun suurtapahtumien aikana suomalaismedioissa herätään aina moraalisiin ongelmiin. Qatarissa puhutti siirtotyöläisten asema ja näissä 2026 MM-kisoissa Pohjois-Amerikan köyhät.
Vastaavaa raportointia tehdään olympialaistenkin yhteydessä. Kaiken urheiluhötön keskellä saamme toimittajilta kuulla, että maailma on eriarvoinen paikka.
Köyhyysjournalismia voi tehdä myös laadukkaasti, kuten Pentti Salmi Meksikon MM-kisoissa 1986. Uusi stadion rakennettiin tuolloin hökkelikylien keskelle ja kritiikki arvomaailman kyseenalaistamisella oli paikallaan.
Vancouver on 2026 aivan erilainen paikka 40 vuoden takaiseen Mexico Cityyn verrattuna. Kanada on jo vuosikymmeniä ollut hyvinvointiyhteiskunta, joka välittää köyhistään.
Otto Palojärvi
