Miksi nuori mies pyhittää elämänsä mäkihypylle? – ”En tajua tätä, mutta ei tarvitsekaan”

Lauri Hollo |

Mäkihypyn maailmancupin kausi alkaa tänä viikonloppuna Lillehammerissa. Tunnelma on odottava. 23-vuotias Kasperi Valto on yksi urheilijoista, joka on joutunut sopeutumaan tilanteeseen, jota ei voitu takavuosina kuvitellakaan.

Lajin harrastajamäärät ovat romahtaneet. 1980-luvulla harrastajia oli arviolta 2000–3000, ja pelkästään yleisen sarjan kilpailulisenssin ottaneita oli 350. Viime vuonna kaikenikäisten kilpailulisenssin ottaneiden määrä oli 61. Kyllä, luku sisältää myös juniorit.

Laji ei ole enää mediaseksikäs. Kasperi Valto on kuitenkin yksi nuorista miehistä, joka on valinnut mäkihypyn elämäntehtäväkseen.

Miksi?

–  No se on varmaan niin kun, en mä tiedä…, Valto aloittaa Atleetin haastattelussa.

Pienen tauon jälkeen vastaus tulee.

– Samanlaista et pysty oikein missään muualla kokemaan. Tulet lentomäessä 90–100 km/h keulalle ja sitten lennät 100–250 metriä. Se on siistiä. Jokin siinä on lapsesta lähtien kiehtonut.

Sen hän myöntää, ettei lajivalinta ole nykypäivän urheilulliselle nuorelle miehelle tavallinen.

– Eihän se ole. Täytyy olla selkeä intohimo ja palo, että tähän hommaan lähtee. Onhan se jo vähän myöhäistäkin vaihtaa lajia, joten tällä mennään.

Uusi nousu loukkaantumisen jälkeen

Nyt Valto on Lillehammerissa valmistautumassa kauden maailmancupin avaukseen. Hän on yksi mukana olevista neljästä mieshyppääjästä Antti Aallon, Niko Kytösahon ja Jarkko Määtän kanssa.

Kasperi Valto
Kasperi Valto kesä-GP:ssä Romaniassa, missä hän sijoittui mainiosti 13:nneksi. Kuva: All Over Press

Viime kausi meni nuorukaiselta metsään, kun polvesta irtosi rustonpala ja kausi päättyi jo marraskuuhun. Kuntoutus kesti pitkälle kevääseen, mutta nyt kroppa on oireeton.

Valto on hypännyt urallaan 39 henkilökohtaista maailmancupin kilpailua, joissa hän on päässyt toiselle kierrokselle vain kolmesti. Cupin pisteitä on kasassa koko uralla vain 14. Silti hän uskoo edelleen pystyvänsä nousemaan paljon korkeammalle tasolle.

– On tässä poljettu paikalla monta kautta. Pitää pystyä olemaan toisella kierroksella jatkuvasti. Ja lähteä siitä nostamaan tasoa 10–15 parhaan joukkoon. Treenaan Antin ja Nikon kanssa. He ovat siihen pystyneet, ja hyppäämme treeneissä ihan samoille viivoille. En näe ongelmaa, ettenkö itsekin siihen pystyisi.

Antti Aalto
Antti Aalto oli viime kauden paras suomalainen mäkimies. Hän oli maailmancupissa Oslossa kolmas ja Vikersundissa kuudes. Kuva: All Over Press

Se ei ole täysin perusteeton usko. Valton fysiikka on erinomaisessa kunnossa, ja mäkihyppy on laji, jossa kaikki voi loksahtaa yhtäkkiä nopeasti kohdilleen. Monissa muissa lajeissa sellainen ei ole mitenkään mahdollista.

– Jokin todella tyhmäkin ihan pieni juttu voi saada yhtäkkiä tekniikan toimimaan. Se voi olla vaikka, että lasket katsetta vähän tai muutat hiukan käsien asentoa. Ikinä en tätä tule tajuamaan, mutta ei tarvitsekaan, Valto naurahtaa.

Minimaalisten nyanssien laji

Miehen omat tekniset pullonkaulat ovat laskuasento ja painopiste rännissä sekä ponnistuksen ajoitus. Tismalleen samat asiat, joihin lajin tv-kommentaattorit kyllästymiseen asti puuttuvat.

Miten voi olla, ettei niin pieniä asioita saada kuntoon?

– Tämä on laji, jossa joitain pieniä juttuja voi aina parantaa, vaikka menisi kuinka hyvin. Lajin pitäisi olla periaatteessa yksinkertainen: lasketaan rännistä, ponnistetaan ja tullaan alas. Käytäntö osoittaa toisin. Tästä lajista saa tehtyä niin monimutkaisen kuin vain haluaa.

Kasperi Valto
Kasperi Valto ei vaihtaisi mäkihyppyä mihinkään. Kuva: All Over Press

– Välillä sitä miettii, että olisi varmaan helpompiakin lajeja ollut. Mäkihypyssä on lisäksi kaikki välinehommat, jotka vaikuttavat tosi paljon. Kyllä se välillä ehkä vähän turhauttaa, mutta se on osa tätä juttua. En mä tätä mihinkään vaihtaisi, Valto vakuuttaa.

Teknisten mininyanssien lisäksi mäkihyppy on todellakin myös välineurheilua. Etenkin hyppypuvuista on puhuttu viime vuosina paljon.

Ovatko kaikki maat tällä hetkellä samalla viivalla?

– Sitä ei voi ikinä tarkalleen tietää. Mutta ainakin sellainen fiilis on, että pelikenttä olisi tasoittunut. Tarkistukset esimerkiksi pukujen suhteen ovat selkiytyneet. Parempaan suuntaan on menty.

Ryyppäsikö Igor?

Maajoukkueen valmennus meni täksi kaudeksi uusiin puikkoihin, kun slovenialaisen päävalmentajan Igor Medvedin optiota ei käytetty. Hänen jatkoaan oli jo valmisteltu, mutta niin sanottu olympialaisten ”kännikohu” sai Hiihtoliiton päättämään toisin.

On pakko kysyä Valtolta, että ryyppäsikö se Igor?

– No en nyt kyllä osaa sillä lailla sanoa, ja tosiaan olin lähes koko viime kauden kuntouttelemassa polvea kotona Lahdessa, niin niin. En kyllä osaa sanoa.

Igor Medved
Igor Medved lähti pestistään kohtun saattelemana. Kuva: All Over Press

Päävalmentajan vastuun otti Lauri Hakola, joka valmentaa myös Valtoa. Nuori mies myöntää, että tietyt asiat ovat muuttuneet vaihdoksen myötä.

– Igorin aikana leireilimme aika paljon. Käytiin Sloveniassa tyyliin joka kuukausi vähintään kerran. Se oli sellaista menemistä koko ajan.

– Ainakin oma kehittymisprosessini on tänä kesänä ollut selkeämpi, kun ei ole tullut liikaa katkoja. Koen, että olen pystynyt paremmin keskittymään omaan juttuuni. Ja tuntuu siltä, että valmentajien välillä kommunikointi pelaa hyvin, ja kaikki ajattelevat suurin piirtein samalla lailla.

Eli hetkinen, eikö kommunikointi pelannut Medvedin aikana, ja eivätkö kaikki puhaltaneet yhteen hiileen?

– Ehkä nyt ajatellaan kunkin hyppääjän vahvuuksista vähän eri lailla. Kaikki tietävät, että fyysiset ominaisuudet ovat minun vahvuuteni. Ehkä niitä ei aikaisemmilla kausilla hyödynnetty niin paljon, mutta nyt siihen on annettu vähän enemmän tilaa. Mutta kyllä Igorin aikakaudellakin oli hyviä juttuja, jotka auttavat tälläkin hetkellä.

Märkää vai Nietzscheä?

Suomen maajoukkueella on resursseja takavuosiin nähden vähän, mutta Valto on ihan tyytyväinen nykyiseen maajoukkuetoimintaan.

– Kai minä nyt olen tässä ihan tyytyväinen ja avoimin mielin; ei minulla ole mitään valittamista. Enkä koe, että itse tarvitsisin nyt hirveästi mitään lisää tässä kohtaa.

Matti Nykänen
Matti Nykänen oli vanhan koulukunnan miehiä. Kuva: All Over Press

Suomalaisten mäkimiesten historia on perin värikäs.

Onko meno muuttunut? Eletäänkö reissussa yhä kosteasti vai luetaanko Nietzscheä?

– Onhan sitä kuultu paljon tarinoita vuosikymmenten takaa. Aika eri meininki on nyt. Lajikin on mennyt eteenpäin, jokainen yrittää maksimoida oman suorituskyvyn. Tässä pitää nykyisin olla ihan urheilijana. Vaatimustaso on kasvanut paljon.

Ei sukupolvien välistä kuilua

A-maajoukkueessa on yli kolmekymppisiä konkareita (Antti Aalto, Jarkko Määttä ja Eetu Nousiainen), mutta myös parikymppisiä nuorukaisia (Valto ja Vilho Palosaari).

Atleetin luotettava lähde kertoi viime viikonloppuna, että jalkapallon A-maajoukkueen Huuhkajien nuoret pelaajat eivät osaa vapaa-ajallaan osallistu rentoon yhdessäoloon, vaan linnoittautuvat puhelimiensa kanssa hotellihuoneisiin somettamaan.

Onko mäkijoukkueessa samanlaista kahtiajakoa?

– Hyvä yhteishenki meillä on ollut koko ajan. Jutut menevät hyvin yksiin, oli minkä ikäinen tahansa. Ei ole mitään muureja. Sama meininki oli jo, kun tulin maajoukkueeseen vuonna 2023. On kyllä ollut mukavaa.

– Toki itsekin tulee sometettua, mutta niin kai kaikki tekevät, kun puhelimet ovat läsnä kaikkialla. Tykkään kuitenkin ihan oman hyvinvoinnin kannalta tehdä muutakin kuin maata selällään tuijottamassa puhelinta.

Kasperi Valto on todennäköisesti suurelle yleisölle tuntemattomin urheilija tämän hetken maajoukkueesta. Viikonloppuna Lillehammerissa hän haluaa ainakin ottaa askeleen kohti tulevaisuudessa siintäviä otsikoita.

– Lähdetään nyt vaikka siitä, että tulee maailmancupin pisteitä. Siitä pystyy sitten rakentamaan hyvin kohti Rukan maailmancupia.

Lauri Hollo

ARTIKKELIIN LIITTYVIÄ AIHEALUEITA