Yhdysvallat järjesti jalkapallon MM-turnauksen ensimmäisen kerran 1994. Atleetin toimittaja Otto Palojärvi oleskeli silloin Yhdysvalloissa ja todisti FIFA:n menestyksekästä projektia jalkapallon Amerikan valloituksen alkusysäyksessä.
Suomi eli vuonna 1994 laman kourissa. Tuohon aikaan kesätyöpaikkaan huoltoasemallekin oli satoja hakijoita ja parempi oli lähteä merta edemmäs kalaan.
Yhdysvalloista oli mahdollista saada muutaman kuukauden työviisumeita hanttihommiin. Otin haasteen vastaan ja sain paikan Massachusettsin osavaltiossa lomaparatiisina tunnetun Cape Codin alueella toimineesta Camp Farley-leirikeskuksesta.
Kieliharjoittelun kannalta moinen meni ihan nappiin. Muita suomenkielisiä en tavannut kahteen kuukauteen ja amerikantaitoni kehittyi noin kymmenessä viikossa valtavasti.
Matkalle lähtiessäni mietin, olisiko jalkapallon MM-turnauksen seuraaminen Yhdysvalloissa mahdollista? Tuohon aikaan netti oli käytännössä tuntematon käsite. Suomeen kommunikoitiin vain lankapuhelimen välityksellä.
Ilokseni huomasin, että jalkapallon MM-kisat kiinnostivat amerikkalaisia. Muutamaa päivää maahan saapumiseni jälkeen pelattua Yhdysvaltojen ja Romanian ottelua odotettiin innokkaasti ja ABC-kanava näytti ottelun tv:stä suorana lähetyksenä.
Yhdysvalloissa jalkapallon läpimurtoa oli yritetty aiemmin NASL-ammattilaisliigan avulla 1967-85. Siellä pelasi ikääntyviä maailmantähtiä, kuten Pele, Franz Beckbauer tai George Best, eikä sarja oikein saanut tuulta alleen kotimaisten tähtien puuttuessa. NASL:n seuroista valtaosa oli taloudellisissa vaikeuksissa ja lopulta sarja kuopattiin.
NASL kuoli samoihin aikoihin, kun Los Angelesissa järjestettiin 1984 kesäolympiakisat. Niissä jalkapallo veti valtavia katsojamääriä, mistä kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA ymmärsi, että Yhdysvalloissa järjestettävillä MM-kisoilla olisi potentiaalia.
Euroopassa tai Etelä-Amerikassa ei tykätty, kun FIFA päätti myöntää 1994 MM-turnauksen Yhdysvalloille. Tätä pidettiin suorastaan helminä sioille.
Mutta FIFA:n uhkayritys onnistui. Yhdysvaltalaiset ovat markkinoinnin mestareita ja stadionit täyttyivät. Kisat saivat Yhdysvalloissa valtavasti huomiota, vaikka baseballin kausi oli samaan aikaan käynnissä.
Ja kaiken lisäksi isäntämaa Yhdysvallat menestyi. Se pelasi avausottelussaan Sveitsin kanssa 1-1 -tasapelin. Toisessa ottelussaan Yhdysvallat voitti Kolumbian 2-1.
Kolumbian Andres Escobar teki oman maalin. Hänet ammuttiin kotimaassaan samana kesänä 1994 kisojen jälkeen, joskin murhaan liittyivät myös Escobarin touhut Kolumbian huumekartellien kanssa.
Romania-ottelua jännitettiin Farleyn leirikeskuksessa isänmaallisessa hengessä, mutta enää Yhdysvallat ei yllättänyt. Ottelu päättyi Romanian 1-0 -voittoon.
Yhdysvallat pääsi lohkostaan parhaana lohkokolmosena kuitenkin jatkoon. Samalla se sinetöi Kolumbian putoamisen ja Escobarin julman kohtalon.
Myöhemmin selvisi, että Yhdysvallat pelaisi itsenäisyyspäivänään 4. heinäkuuta neljännesvälieräottelun Brasiliaa vastaan.
– Sitä ottelua he eivät voita, reagoitiin Farleyn leirikeskuksessa.
Ottelu herätti kuitenkin valtavaa mielenkiintoa. Brasilian jalkapallon uroteoista tavallisilla amerikkalaisilla oli käsityksensä, vaikka MM-futis Yhdysvalloissa uusi juttu olikin.
Yhdysvaltojen puolustustaistelua jännitettiin tv:n ääressä innokkaasti sankoin joukoin. Brasilian Leonardo herätti raivoa lyötyään Yhdysvaltain Tab Ramosia kyynärpäällä päähän.
Leonardon punaisen kortin myötä Yhdysvallat pääsi ylivoimalle, mutta ei onnistunut yllättämään Brasiliaa. Bebeto teki maalin 72. minuutilla Brasilian voittaessa 1-0.
Kukaan ei ollut pettynyt. ”Mitä väliä”, kommentoi Cleveland Indiansin baseball-joukkuetta intohimoisesti kannattanut Ohiosta kotoisin ollut Ritchie.
Sen jälkeen siirryttiin Lämäri-elokuvastakin tutun Hyannis Portin keskustaan itsenäisyyspäivän juhlaan. Ilmassa oli karnevaalitunnelmaa. Ei istuskeltu tuntikausia tv:n ääressä linnan juhlien pönötystä töllöttämässä.
Itsenäisyyspäivänä moni halusi jutella hassusti englantia puhuneen ulkomaalaisen kanssa. Sain kuulla myös kysymyksen, miksi Suomi ei ole mukana jalkapallon MM-kisoissa?
Vastasin rehellisesti, että Suomi on todella huono. Kerroin unelmoivani, että näkisin joskus Suomen pelaavan MM-kisoissa.
Tuosta kysymyksestä on kulunut 32 vuotta, eikä unelma ole toteutunut. Kenties se unelma ei elinaikanani toteudukaan.
MM-kisat kestivät vielä pari viikkoa. Yhdysvaltalaiset seurasivat turnauksen kulkua edelleen, vaikka heidän oma joukkueensa oli tippunut jatkosta. Italiaa kannatettiin paljon, koska monella oli sukujuuria Italiasta.
Brasilia voitti Italian rankkareilla. En ehtinyt katsoa pelistä kuin osan ja rankkarikisasta näin pätkiä vasta myöhäisillan uutislähetyksessä. Sain tietää, että Roberto Baggio oli vetänyt ratkaisevan rankkarin yli ja auttaneen Brasilian maailmanmestariksi.
MM-kisat olivat näkyvillä Bostonissa vielä elokuussakin, vaikka kisat olivat ohi. Fanituotteita oli esillä kaupoissa.
Vuonna 1996 Yhdysvalloissa aloitti uusi ammattilaisliiga Major League Soccer, joka sittemmin on laajentunut valtavasti. Sarjassa on mukana myös kolme kanadalaisjoukkuettakin.
Kesällä 2026 Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko järjestävät jalkapallon MM-turnauksen yhdessä. Joukkueita on mukana 48, kun 1994 oli vain 24. Mutta Suomi ei edelleenkään ole mukana.
Presidentti Donald Trump, joka 1994 oli vielä niin sanottu bisneshömppäjulkkis, on osaltaan auttanut turnauksen markkinoinnissa. Futiskuume käy Yhdysvalloissa kovilla kierroksilla. Varmasti valtavan paljon korkeammalla kuin 32 vuotta sitten.
Lähtölaukauksena tälle jenkkisoccerin nykymenolle oli vuoden 1994 MM-turnaus, jota voi pitää hyvin merkittävänä askeleena jalkapallon kehitykselle sen nousussa todelliseksi koko maailman peliksi.
Olen käynyt Yhdysvalloissa 1994 jälkeen useita kertoja, mutta Massachusettsiin en ole palannut. Farleyn leirikeskus vaikuttaisi nettisivujen perusteella olevan yhä hengissä.
Otto Palojärvi
