Voimme jo virallisesti sanoa, että nyt eletään jo NHL-kautta 2026-27. NHL Draft meni ohi. Heinäkuun ensimmäinen meni ohi. Ennennnäkemätön pelaajakauppakaruselli hidastui. Näimme kaikkien aikojen tarjouslakanan. Joukkuekohtainen palkkakatto toi vapautta, mutta vielä on viidellätoista joukkueella yli kymmenen miljoonaa dollaria tilaa. Vapaitten agenttien lista ei ole enää pitkä. Kuka voitti heinäkuun ensimmäisen (ja toisen)? Viisitoista pelaajaa vie sopimusneuvottelunsa välimieskäsittelyyn. Mitä kaikkea on tapahtunut? Tässä vielä muutama sekalainen kommentti ennen NHL-kesän alkua.
Kuka voitti heinäkuun ensimmäisen?
Sanotaan, ettei se joukkue, joka voittaa heinäkuun ensimmäisen, koskaan voita Stanley Cupia.
Olisiko mahdollista, että keväällä 2027 loordi Stanleyn Kannun pääsevät nostamaan jonkun tämän vuoden Free Agent Frenzyn voittajina pitämämme joukkueitten pelaajat?
San Jose Sharksin GM Mike Grier näytti tehneen hyvää työtä. Florida Panthersin GM Bill Zito myös. Toronto Maple Leafsin uusi GM John Chayka on tehnyt ehkä eniten muutoksia joukkueeseensa. Washington Capitalsin GM Chris Patrick on tehnyt sellaisia siirtoja, että voimme odottaa Capsin palaavan playoffjoukkueeksi.
Utahissa GM Bill Armstrong on vahvistanut joukkuetta, joka jo viime kaudella otti askeleen eteenpäin. Edmontonissa näyttää siltä, että kiekkokansa on aika tyytyväinen GM Stan Bowmanin heinäkuun ensimmäiseen, hyvällä syyllä.
Muistamme vielä sen, ettei rauhallinen parempien diilien odottaminen merkitse vielä epäonnistumista, koska kesää on paljon jäljellä. Toisaalta, palkkakaton noustua ja ollessa nousemassa lisää ensi vuonnakin, hyvin harva joukkue on palkkakattohelvetissä edellisvuosien tapaan. Nyt ei ole odotettavissa elokuisia alennusmyyntejä. Kuten todettua, viidellätoista joukkueella on vieläkin yli kymmenen miljoonaa dollaria tilaa katon alla tätä kirjoitettaessa.
San Jose Sharks voitti NHL Draftin, mutta sitten tuhlasi Herr Hasson rahat!!
San Jose Sharksin GM Mike Grier tietää, että jälleenrakennuksen päivät ovat loppumassa. Enää ei osteta vihreitä banaaneja. On aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Viime päivien aikana haipaitaan on hankittu NHL Draftin kakkonen Ivar Stenberg, puolustajat Michael Kesselring, Darnell Nurse ja Jacob Trouba, laituri Mason Marchment, sekä maalivahti Eric Comrie. San Jose tuntuu jopa kiirehtivän joukkueen kanssa. Trouba ja Nurse ovat kalliita ja 32-vuotiaita. Grier otti Edmontonissa kaikkien kauhulla tunteman numeron $9.25M Sharksin maksettavaksi, kokonaan. Aikamoinen voitto suoraan sanottuna Öljyn GM Stan Bowmanille. Sopimusta jäljellä vielä neljä vuotta.
Trouba allekirjoitti neljän vuoden diilin Sharksiin, AAV $8.25M.
Macklin Celebrini olisi valmis voittamaan heti, mutta entä muu joukkue? Joukkue pelaa vielä lännessä, mistä löytyy aika hyviä, kovia ja kokeneita nippuja.
Tämän kirjoittaneen mielestä heidän ikkunansa ei ole ihan vielä auki. Ja kun se aukeaa, Nurse ja Trouba ovat kukkulan toisella puolella. En pidä kahden kalliin konkaripakin hankintaa huonona ideana. Sharksin nuoremmat pelaajat voivat oppia heiltä paljon, managerin tehtävä ei ole säästellä upporikkaan omistajan, tässä tapauksessa 82-vuotiaan Hasso Plattnerin rahoja, vaan voittaa.
Florida Panthers pomppaa takaisin
Florida Panthersin jonkinlainen välivuosi on lusittu ja ohi. Varokaa Panthersiä! Joukkue on vahvistunut, ja tullut entistäkin kovaotteisemmaksi. Brady Tkachuk. Voivatko `Chukin veljekset järjestää sellaisen sideshown, että siitä on haittaa joukkueelle? Radko Gudas kuuden vuoden sopimuksella, joka, ok, emme halua syyttää ketään palkkakaton kiertämisestä. Sanotaan vaikka, että mielenkiintoinen sopimus.
Onko Jakob Markström oikea mies viemään Panthersin vielä kerran vuoren huipulle? Suurin kysymys ennakkoon. Panthersin maalivahtivalmentajana toimii Edmontonissa syntynyt, Hämeenlinnassa kaiken jääkiekosta oppinut Rob Tallas. Tallas oli Markströmin valmentaja, kun tämä aloitti NHL:ssä.
Eetu Luostarisen saaminen kahdeksan vuoden sopimukseen on erittäin hyvä veto seuralta. Älykäs pelaaja. Aliarvostettu kaksinkertainen mestari.
Tarjouslakana!
NHL-business – nimenomaan Business – muuttui suurella tavalla, kun Philadelphia Flyers heitti tarjouslakanan (Offer Sheet) Anaheim Ducksin 21-vuotiaalle sentterille Leo Carlssonille. Carlsson allekirjoitti tarjouksen, joka takaa hänelle 18 miljoonan US dollarin vuositulot viideksi vuodeksi. Ducksilla on tasan seitsemän päivää vastata, joko mätsätä tarjous ja maksaa ykkössentterilleen, tai antaa Carlssonin mennä, ja saada kompensaatioksi neljä ykköskierroksen varausoikeutta.
Muistaako kukaan, miten seitsemän vuotta sitten Carolina Hurricanes ilmoitti välittömästi mätsäävänsä Sebastian Ahon allekirjoittaman, Montrealista tulleen tarjouslakanan?
Oletettavasti Ducksin GM Pat Verbeek odottaa koko tuon seitsemän päivää, vaikka päätös olisi jo tehty. Voi olla, ettei alkuperäinen ”Little Ball of Hate” toiminut tarpeeksi ajoissa, ja muut toimivat. Tai, ehkä hänellä oli omistajan määräys toimia tietyllä tavalla RFA-pelaajien neuvotteluissa (mahdollista, allekirjoittanut ei usko silti tähän). Ja Ducks tulee mätsäämään.
Vaikka Verbeek ilmoitti, että kaikkiin tarjouksiin tultaisiin vastaamaan, todennäköisesti Ducksin leirissä ei oltu varauduttu näin suuriin numeroihin.
Huonompi juttu Pat Verbeekille, joka on mielestäni rakentanut hyvää joukkuetta, hyvällä visiolla tähän saakka, playoffjoukkueeksi. Ja nyt toinen seura itärannikolta sotki Ducksin suunnan ja vei Verbeekiltä oman projentinsa hallinnan käsistä. Koko tämä tapaus toimii hyvänä opetuksena kaikille NHL-organisaatiolle siitä, millaiseksi NHL-business on muuttumassa, ja on jo muuttunut.
Aika paljon näkee kommentteja siitä, että tämän perusteella Verbeekin tulisi kerätä tavaransa Ducksin toimistolta, palauttaa verkkarit ja häipyä takaisin sikafarmille.
Pat Verbeek oli pelaajana todellinen helmi, omalla aikakaudellaan. Runkosarjassa 1,424 ottelua, 522 maalia, 1,063 pistettä ja 2,905 jäähyminuuttia. Vain 175-senttinen rightin puolelta laukonut oikea laitahyökkääjä, joka ei koskaan ottanut taka-askelta keneltäkään. Yksi kuuluisimmista Verbeek-legendoista oli kesällä 1985 vanhempien sikafarmilla tapahtunut onnettomuus. Patin peukalo irtosi onnettomuuden seurauksena, mutta se onnistuttiin asentamaan takaisin paikoilleen leikkauksella. Matka sairaalaan kotitilalta oli pitkä, yhden legendan mukaan Patin isä piti irronnutta peukaloa suussaan matkan ajan.
Voiko Bob olla seuraava Eddie Belfour?
Sergei Bobrovski jatkaa uraansa kolmen vuoden sopimuksella Torontossa, jota hän kutsui ”jääkiekon pääkaupungiksi”. Vaatimaton Bob ei vaatinut normaalia pelinumeroaan 72, mutta 18-vuotias Gavin McKenna luovutti sen kunnioituksesta ennen ensimmäistä NHL-peliään.
McKenna ottaa numeron 92. Hän pyysi tyylikkäästi lupaa sen ottamiseen viimeksi vuonna 2007 sitä kantaneelta Jeff O`Neililtä. Facetimella vielä. ”Its the only way to go son. LFG”, sanoi vanha #92 uudelle. Alan pitää tästä McKennasta.
Darren Raddyshin hankkiminen isolla Sign & Trade-diilillä on iso riski. Hurja laukaus, ja hyvä ylivoimapelaaja, mutta luistelu on pieni kysymysmerkki. Vaikka kuinka pidämme tarinoista, joissa pelaaja vietti seitsemän pitkää vuotta bussiliigassa, hän oli siellä syystä.
Bob oli viime kaudella tilastojen valossa ja muutenkin yksi NHL:n huonoimmista maalivahdeista. Ikää on jo lähes 38 vuotta. Kolme kertaa Stanley Cupin finaalissa peräkkäin, ja nyt saamme nähdä oliko viime kausi vain merkki ymmärrettävästä loppuunajamisesta ja edessä pelanneen puolustuksen syytä myös. The Athleticin mukaan Panthers oli halukas jatkamaan vain kahdella vuodella.
Ikämiesmaalivahdit ovat ennenkin menestyneet TO:ssa. Eddie Belfour oli myös 37-vuotias, ja pelannut juuri uransa huonoimman kauden Dallasissa, kun hän tuli Torontoon vuonna 2002. Häntä pidettiin yleisesti kehäraakkina. Vain sopimuksen tarjonnut Pat Quinn ja vanha valmentaja Dallasissa, Kenny Hitchcock uskoivat häneen. Eddie The Eagle pelasi kaksi loistavaa kautta Leafsissä.
Ja jos kauas mennään, parivaljakko Terry Sawchuk ja Johnny Bower. Leafsin viimeisen Stanley Cup-mestaruuden voittanut arpinaamainen kaksikko oli voittaessaan 37- ja 42-vuotiaita. Mustavalkoisissa kuvissa he hymyilevät rinnakkain, 37-vuotias satojen tikkien Sawchuk tupakka kädessään.
Kolmipäinen maalivahtihirviö saapuu Edmontoniin
Edmonton Oilers lähtee uuteen kauteen uudella valmentajaryhmällä, joka vieläkin tuntuu epätodelliselta, sekä peräti kolmella NHL-maalivahdilla. Kolmipäinen maalivahtihirviö ei ole koskaan toiminut missään, mutta ehkä tarkoituksena on pitää huoli siitä, ettei juuuri hankittu Frederik Andersen väsy liikaa runkosarjan aikana.
Devon Levi on nyt Oilersin tulevaisuuden maalivahti. Tristan Jarry on parhaimmillaan todella hyvä, mutta todistettavaa on paljon.
Vielä yksi erikoinen tieto Edmontonista: Mike Babcockin apulaiseksi Oilersiin palkattu DJ Smith on ensimmäinen apulaisvalmentaja NHL:ssä, jonka vuosipalkka on miljoona US dollaria. Apulaisvalmentajien rooli on todella aliarvostettua, ehkä tarkoituksella.
Mielenkiintoista huomata, että sekä Andersen, että Kapanen ovat Babcockin entisiä pelaajia. Ja molemmat laittoivat puumerkkinsä sopimuksiinsa. Helvetin mielenkiintoinen kausi alkamassa Edmontonissa, ensimmäisistä leiriharjoituksista alkaen.
Dallas Starsin nolo moka
Tällä palstalla ei neuvota maailman parhaita, mutta ilmaisia vinkkejä voi joskus tulla. Mistä sitten vuoto tulikin, ei ole reilua Thomas Harleya kohtaan saada tietää, että seura oli valmis treidaamaan hänet Columbukseen Zach Werenskiin. Harley allekirjoitti hyvissä ajoin, ja luottavaisin mielin jo viime syksynä kahdeksan vuoden jatkosopimuksen Starsin kanssa. Sopimus alkoi juuri, ja päättyy keväällä 2034. Hän on nyt 24-vuotias, ja sopimuksen päätyttyä vieläkin vasta 32.
Werenski-tapaus oli nolo, koska nyt Harley tietää Dallas Starsin GM Jim Nillin yrittäneen jo treidata hänet. Yleensä Nill ei operoi tällä tavalla. Voimme kuvitella, että muut joukkueet soittelevat nyt, tietäen, että Harleyn ja seuran välit ovat lopullisesti liatut. Sama koskee tavallaan, kaikista hienoista lauseista huolimatta myös Werenskiä. Hänen lähtölaskentansa Ohiosta on jo alkanut, jossain takahuoneessa kello tikittää jo.
Mestarit
Carolina Hurricanes treidasi taas pelaajaan, joka ei ollut valmis tekemään jatkoa. Canes lähetti varausoikeuden ja puolustajaprospektin Draftin aikana Anaheimiin saadakseen neuvotteluoikeudet UFA-konkaripakki John Carlsoniin. Carlson jatkoi matkaa heti vapaitten markkinoitten avauduttua, ja allekirjoitti sopimuksen Tampa Bay Lightningin kanssa.
Edellisen kerran mestariGM Eric Tulsky teki saman Mikko Rantasen tapauksessa. Sosiaalisessa mediassa kiersi kuva, jossa Carolinan Stanley Cup-paraatin aikana joku oli heittänyt Rantasen pelipaidan maahan, ja iloiset Raleighn fanit kävelivät sen päältä. Fanit maksavat koko sirkuksen, ja heidän mielipiteitään on arvostettava, mutta Raleighssa #96 tulisi nostaa kunniapaikalle. Mikko Rantanen olisi voinut pelata sopimuksensa loppuun Carolinassa, ja lähteä muualle jättämättä Hurricanesin organisaatiolle mahdollisuutta saada minkäänlaista korvausta. Hän olisi siis voinut pelata kauden loppuun, ja lähteä UFAna.
Sen sijaan hän rehellisenä suomalaisena oikeasti ja tarkoituksella auttoi seuraa pyytämällä kaupat ajoissa. Sen kaupan ansiosta Carolina sai Logan Stankovenin, joka oli joukkueensa parhaita pelaajia mestaruusmarssin läpi. Yksitoista maalia ja 16 pistettä playoffeissa, vasta 23-vuotias pelaaja.
Muita suomalaisia
Kesä aikaa miettiä joittenkin suomalaisten NHL-joukkueita uudelleen. Tämä lista ei ole läheskään täydellinen.
Ville Heinola on kuuden tai oikeastaan seitsemän Winnipeg Jetsin organisaatiossa vietetyn vuoden jälkeen toivottavasti saamassa uuden, raikkaan mahdollisuuden Las Vegasissa. Vain 58 ottelua NHL-paidassa. Heinola teki yhden vuoden sopimuksen Nevadaan harvinaisella ”Group 6 UFA”-statuksella.
Toivoa ei ole vielä menetetty. Kuuluisin ja menestynein ”Group 6”-tarina on Jonathan Marchessault. Conn Smythe-palkinnon voittanut Stanley Cup-mestari oli haudattu vuosien ajaksi Columbus Blue Jacketsin farmiin, kunnes hän nousi ylös (tässä ei tarkoituksella selvitetty mitä Group 6 tarkoittaa).
Joel Kiviranta palaa Dallas Starsiin. Erittäin hyödyllinen alivoimapelaaja, joka ei ehkä tee hattutemppuja enää, mutta on aina luistellut vahvasti ja pärjännyt kaksinkamppailuissa. Viimeisillä neljällä kaudella jokaisella keskimäärin yli minuutti alivoimaa per ottelu. Viidellä viittä vastaan viime kaudella Kiven ollessa jäällä Avalanche voitti vastustajansa maalein 20-12. Kuusitoista maalia Coloradossa kaksi vuotta sitten. Viime kausi oli rikkonainen loukkaantumisten takia, vain 51 ottelua.
Pisteitten teko ei ole tärkein osa Joel Kivirannan peliä, vaikka hänellä on aika hyvä laukaus. Mielenkiintoista seurata, tuleeko Kivi Dallasiin korvaamaan pelaajia, vai jonkinlaiseksi vakuutukseksi. Tämän kirjoittaneen suosikkipelaajia, hyvää työtä scouttina toimineelta Kari Takolta tuoda tällainen pelaaja alunperin Dallasiin.
Dallas Stars on National Hockey Leaguen virallinen suomalaisseura. Jos kahden vuoden sopimuksen allekirjoittanut Arttu Hyry ottaa vakituisemman paikan, Texasin taivaan alla pelaa kuusi miestä maailman onnellisimmasta maasta. Sen lisäksi Starsin kehitysleirillä luisteli juuri lisää suomalaisia. Emil Hemming, Niilopekka Muhonen, Atte Joki, ja Jasper Kuhta.
Edmonton Oilersin kehitysleirillä ei luistellut yhtään ainoaa suomalaispelaajaa. Aku Räty on tehnyt sopimuksen ja tulee syksyllä training campille. Kasperi Kapanen jatkaa Öljyn joukkueessa, kahden todella vahvan playoffkevään jälkeen.
Erik Haula jatkaa uraansa Los Angeles Kingsissä, jonne Ken Holland ei pelkää hankkia kokemusta. Holland on ollut kiinnostunut Haulasta jo aikaisemmin raporttien mukaan.
Todella mielenkiinnolla ja optimistisin odotuksin seuraan Oliver Kapasen toista kautta Montrealissa. Kausi ei päättynyt parhaalla mahdollisella tavalla, taso ei ihan riittänyt playoffeissa, mutta matka on vasta alussa.
Lyhyitä kommentteja
Uudet nimet uusissa paikoissa on yksi hämmentävä asia, johon pitää perehtyä loppukesän ajan. Toinen on opetella kokonaan ajattelemaan uudella tavalla, mitä pelaajien tulee ansaita palkkakaton noustessa.
Calgary Flames antoi juuri New Jerseystä hankkimalleen puolustaja Simon Nemecille viiden vuoden sopimuksen, AAV $7.25M. Nemec oli oman Draftinsä ykköspuolustaja, mutta onko hän tuon arvoinen? Toiset pitävät loistavana diilinä Flamesille. Pelaaja, joka ei saanut ansaitsemaansa roolia Devilsissä. Toivottavasti olen väärässä, koska en näe mitä muut näkevät.
Pavel Dorofeyev siirtyy New York Rangersiin. Ei enää Jack Eichelin tai Mark Stonen tai Mitch Marnerin syöttöjä tälle maalitykille, mutta Manhattanilla ylivoimaa johtaa Adam Fox, jolla on nyt kaksi suoraan syötöstä-spesialistia, kenelle syöttää kiekkoja – Mika Zibanejad ja Dorofeyev.
Alexander Ovechkin palaa vielä yhdeksi kaudeksi Washingtoniin. Hän neuvotteli yhden vuoden, bonuspainoitteisen diilinsä ilman agenttia. Ovien asemassa oleva pelaaja ei taida oikeastaan tarvita apua neuvotteluissaan.
Dylan Larkin odottaa yhä pyytämäänsä siirtoa Detroitista. Kukaan ei hyötynyt pyynnön tekemisestä julkiseksi. Red Wingsin GM Steve Yzerman sanoi toimivansa Detroit Red Wingsin edun mukaisesti. Larkinin läsnäolo leirillä ei varmasti olisi toivottu häiriötekijä. Leo Carlssonille heitetty tarjous nosti varmasti myös Detroitin entisen kapteenin arvoa.
Patrick Kane on yhä tätä kirjoitettaessa vapaa agentti, joka ei todennäköisesti palaa Detroitiin. Paluu kotiin Buffaloon on ollut yksi vaihtoehto, jolla on leikitty spekulaatioissa. Edmonton Oilers on toinen. Naurattaa muistella joitakin Patrick Kanesta tehtyjä juttuja aikoina, jolloin hän eli vielä villiä nuoruuttaan kaikkien silmien edessä, ja hänestä kirjoitettiin, ettei aktiiviura tule kestämään pitkään (samaa kirjoitettiin Drew Doughtysta ja Ovechkinistakin). Nyt Kane on pelannut pitkän uran, 1,400 pistettä runkosarjassa, voittanut kaiken mahdollisen. Paras amerikkalainen jääkiekkoilija kautta aikojen.
Onko mahdollista, että Washington Capitals mallia 2026-27 on parempi kuin Caps mallia 2017-18?
Seattlen Shane Wright on pelaaja, joka todella tarvitsee uuden mahdollisuuden uusissa maisemissa.
Kaikki Suomessakin tuntuvat pitävän Rod Brind`Amouria hyvänä jätkänä nyt. Kansa on unohtanut, miten sama Rod kamppasi vuoden 1994 MM-kisojen finaalissa ratkaisevassa tilanteessa Jari Kurrin. Ei saanut jäähyä, ja Team Canada pääsi tällä vääryydellä jatkoajalle ja voittoon. En ole antanut anteeksi.
Välimieskäsittelyyn on moni kaatunut
”Arbitration” eli välimieskäsittely on sopimusneuvotteluissaan pattitilanteeseen juuttuneitten RFA-pelaajien keino saada päätös puolueettomalta taholta. Myös seura voi tehdä aloitteen ja viedä pelaajan sopimuskiistan välimiesoikeuteen.
Yksi koulukunta on sitä mieltä, ettei pelaajan kannata mennä istumaan käsittelyyn, kuuntelemaan, miten hänen seuransa haukkuu hänen pelinsä niin alas kuin mahdollista säästääkseen rahaa. Jokunen tuntemamme pelaaja on purskahtanut itkuun jopa.
Toisaalta tiedämme myös tapauksia, jolloin paikalle kannatti tulla. Sopu on syntynyt vaikka oikeushuoneen käytävällä minuutteja ennen, ja pelaaja on kävellyt samaa käytävää pois miljoonia rikkaampana. Sopimukseen voidaan päästä kirjaimellisesti minuutteja ennen käsittelyn alkamista käytävällä.
Viidentoista pelaajan sopimukset menevät tänä kesänä välimieskäsittelyyn. Nimien joukossa molemmat Robertsonin veljekset, Cole Sillinger, Kirby Dach ja Trevor Zegras. Vaikeaa uskoa, että Dach kieltäytyi neljän miljoonan vuosipalkasta. Välimiesoikeus tarkoittaa sitä, etteivät nämä pelaajat voi allekirjoittaa tarjouslakanaa.
Sääntöjen mukaan puolueeton välimies määrää oikeaksi pitämänsä summan (baseballin puolella hän määrää jomman kumman!). Välimiesoikeudesta tullaan ulos yhden tai kahden vuoden diilin kanssa. Jos seura ei ole samaa mieltä, ei hyväksy tuomarin määräämää sopimusta, pelaajasta tulee rajoittamaton vapaa agentti (säännöt ovat monimutkaisemmat kuin tässä, mutta suunnilleen näin mennään).
Vielä on käyttökelpoisia nimiä vapaana/saatavilla
NHL-kesä siirtyy nyt rauhallisempaan jaksoon. Vapaita agentteja on vielä markkinoilla, ja sopimuksista neuvotellaan.
Patrik Laine ja Eeli Tolvanen ovat UFA-listalla. Laineen tilanne saattaa ratketa hieman myöhemminkin. Ei tietoa, mutta huhuissa on mainittu Calgary Flames, Minnesota Wild, New York Islanders ja Tampa Bay Lightning. Mainittu Patrick Kane, Anthony Mantha ja Claude Giroux, jota on huhuiltu takaisin Philadelphiaan ja jopa Edmontoniin. Sittemmin Oilers on ilmeisesti pudonnut huhuista.
Heinäkuun alusta alkoi myös aika, jona heinäkuun 2027 alussa UFA-statuksen saavat pelaajat voivat allekirjoittaa jatkosopimuksensa. Ja nyt lista onkin huomattava. Niko Hischier oli tällä listalla, mutta teki jo seuraystävällisen diilin. Kuten myös Bowen Byram, joka sai odotettua isomman tilin Blackhawksilta.
Cale Makar. Quinn Hughes. Nuo kaksi tulevat asettamaan puolustajien markkinat uuteen uskoon. Tuleeko Makar ottamaan niin paljon kuin saa, vai antaako hän seuralle mahdollisuuden saada tilaa capin alle? 20 miljoonaa ei ole yhtään liikaa.
Nikita Kucherov. Mark Stone. Sidney Crosby. Sid tunnetusti ottaa kolmasosan siitä, minkä hän voisi saada. Yksi mielenkiintoinen suomalaisnimi: Artturi Lehkonen. Veikataan tässä, että suuria maaleja tekevän Lehkosen jatko alkaa numerolla kahdeksan.
Hauskaa kesää!
Ja vielä. Tämä jää kauden 2025-26 viimeiseksi blogipostaukseksi, tai kauden 2026-27 ensimmäiseksi. En ole ihan varma. On aika pitää pieni breikki, pitää pientä lomaa kaikesta, ehkä tehdä pieni reissu jonnekin. Ja palata uudella energialla ja innolla takaisin muutaman viikon päästä!
Yksi videoblogi periaatteessa samoista aiheista kuin tämä postaus on vielä tulossa. Teen paluun blogin muodossa, jos jotain sykähdyttävää tapahtuu. Ja jotenkin tänä kesänä tuntuu siltä, että jotain tapahtuu.
Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet seurata juttuja. Kiitos Atleetille mahdollisuudesta.
Hienoa kesää kaikille!
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
