Kuubalainen korkeushyppylegenda Javier Sotomayor täyttää tänään 59 vuotta. Myyttisen kuubalaisen korkeushypyn maailmanennätys 245 on elänyt jo huimat 33 vuotta.
Ennätyksensä hän hyppäsi Espanjan Salamancassa vuonna 1993. ME:n mies otti nimiinsä sentillä ruotsalaiselta Patrik Sjöbergiltä jo viisi vuotta aiemmin hypättyään 243. Seuraavana vuonna Sotomayor pisti itse vielä sentin paremmaksi.
Urallaan kuubalainen voitti olympiakultaa Barcelonassa 1992 ja MM-kultaa Stuttgartissa 1993 sekä Ateenassa 1997.
Miksi Sotomayor oli niin hyvä?
– Lahjakkuus tietysti, hän hyppäsi jo 16-vuotiaana 233. Sitten antropometria, hän oli sopivan pitkä, lihaksikas ja räjähtävä kaveri. Perinteinen kuubalainen kimmoisuuskoulu osasi myös valmennuksen erittäin hyvin, sanoo suomalaisen korkeushypyn guru Juha Isolehto, joka hyppäsi omalla urallaan 230.
Isolehto on vuoden Sotomayoria nuorempi, miehet osuivat luonnollisesti myös samoihin kisoihin. Ystävyyssuhdetta ei syntynyt.
– Hyppäsin urallani viitisen kisaa Sotomayoria vastaan. Emme juuri jutustelleet, vaikka hän kävi Lapinlahdellakin roiskaisemassa 220. Ei ollut juttumiehiä.
Isolehto tutki yliopistourallaan Jyväskylässä korkeuden parametrejä tarkkaan.
– Kun en päässyt Ateenan MM-kisoihin 1997, olin siellä tekemässä saksalaisten kanssa korkeudesta biomekaanista analyysiä. Sotomayorilla oli kovimmat tulovauhdit rimalle, mitä mieskorkeushypyssä oli koskaan mitattu. Hän pystyi lataamaan jalkaa nopeimmista vauhdeista ja pystyi muuttamaan sen tehon pystysuoraksi nopeudeksi. Fysiikka mahdollisti sen kovan ja raa’an tekniikan, sanoo nykyisin Kalajoella asustava Isolehto.
Ennätys ei rikkoonnu kirveelläkään
Kaudella 2014 peräti viisi hyppääjää maailmassa ylitti 240. Mutaz Essa Barshim hyppäsi 243, Bohdan Bondarenko 242 ja Derek Drouin, Aleksei Dmitrik sekä Andrii Protsenko 240. Kenestäkään ei silti ollut Sotomayorin ennätyksen kaatajaksi. Isolehdolla on vahva aavistus siitä, miksi ennätystä ei ole vieläkään rikottu.
– Tuo on fyysisesti hurjan kova suoritus, kun hypätään lentopalloverkon tai futismaalin yli. Sellaisen hyppääminen vaatii ideaaliolosuhteet ja huippukunnon osumisen samalle päivälle. Teknisesti lentoradan lakipiste pitää osua juuri kohdalleen. Tuollainen korkeus vaatii monen tekijän osumista kohdalleen.
– Korkeita hyppyjä on nähty sen jälkeen moneltakin, mutta se on haastavaa silloin, kun rima on äärimmäisen korkealla. Viisi senttiä alempaa on helppo tehdä ilmavia ja lakipisteeltään korkeampiakin hyppyjä, Isolehto sanoo.
Hän uskoo silti, ettei ennätys ole lyömätön.
– Kyllä ne ennätykset aina rikotaan. En lähde ennustelemaan koska ja kuka sen tekee, mutta nytkin on nuoria kavereita, jotka sen voisivat joskus tehdä. Mutta tämä on vammaherkkä laji ja ura voi katketa yhtäkkiä aikaisessakin vaiheessa. Jos Espanjan Salamancassa korkealla järjestettäisiin vielä vastaavia tuloksentekoja kuin Sotomayorin aikana, ja olisi autoa palkintona, niin veikkaan, että ME:n omistaja olisi vaihtunut.
Mihin korkeuden kehitys on jämähtänyt? Piikkarit ja alustat on kehittyneet, onko vika miehissä…
– Korkeudessa niistä ei ole ollut hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Etua olisi, jos piikkarin keula olisi korkeampi kuin kanta, mutta sääntö määrittää sen lattapohjaiseksi: paksuus on 20 millimetriä sekä edestä että takaa. Kenkään ei ole mahdollista varastoida enempää energiaa, koska törmäysvoimat ovat niin hurjat jalkaterään ja kantapäähän. Joillakin joustinkengillä rikkoisi vain paikkansa.
Vaikka modernit alustat parantavat tuloksia esimerkiksi juoksulajeissa, korkeudessa niin ei ole.
– Myös alustat on kimmo-ominaisuudeltaan tarkkaan määritelty. Vain koolatut rakennettavat alustat voivat antaa etua, mutta sekin koskee vain naisia, Isolehto tietää.
Käryjäkin kävi
Espanjan kansalaisuuden vuonna 2015 saanut Javier Sotomayor oli monessakin mielessä myyttinen hahmo. Hän urheili aikakaudella, jolloin iso D eli doping oli vahvasti mukana kuvioissa. Sotomayorkin kärysi ensin kokaiinista vuonna 1999 Pan-Amerikan kisoissa. Hän sai kahden vuoden kilpailukiellon, joka lyheni lopulta vuoteen, että lajilegenda saatiin mukaan Sydneyn olympialaisiin 2000. Siellä hän otti hopeaa Sergei Klyukinin voittaessa.
Seuraavana keväänä kuubalainen kärähtikin jo kovista aineista eli nandrolonista. Käryä ei kuitenkaan julkistettu, ennen kuin Sotomayor päätti uransa vuonna 2002. Kansainvälisen yleisurheiluliiton entinen varapuheenjohtaja ja lääketieteellisen komitean päällikkö Arne Ljungqvist kertoi myöhemmin, että positiivisia dopingtuloksia oli enemmänkin.
– Kyllä nuo tapaukset Sotomayorin uralle varjon jättävät. Doping on siksi kielletty, että siitä saa hyötyä. Fyysisten ominaisuuksien harjoittamista voi nopeuttaa ja tehostaa. Lisäksi korkeushyppy on painoluokkalaji. Diureetit eli nesteenpoistajat kiellettiin vasta 1980-1990-luvun taitteessa. Niillä otettiin kisapainoja alas. Jos olet kaksi tai kolme kiloa kevyempi, niin se on äkkiä tuloksessa 5-6 senttiä, Juha Isolehto tietää.
Uransa jälkeen Sotomayor on asunut osin Espanjassa, osin Kuubassa. Hän on toiminut Kuuban yleisurheiluliiton sihteerinä sekä valmennuksen asiantuntijana. Hänen 18-vuotias poikansa Jaxier on hypännyt korkeutta 208.
Lauri Hollo
