Nykyisistä Mestis-seuroista vain muutamalla täyttyvät ehdot, jotta seura voisi pelata 2030-luvulla B-liigassa.
Jääkiekon Liiga muuttuu kaksiportaiseksi kaudesta 2027–28 lähtien. A-liigassa pelaa 14 ja B-liigassa 10 joukkuetta.
Nykyisestä Mestiksestä tulevaan B-liigaan pääsee seitsemän joukkuetta. Uusien lisenssikriteerien perusteella ehdot oikeuteen pelata B-liigassa eivät kaikilla joukkueilla tule täyttymään.
Liiga vahvisti torstaina, että B-liigaan päästäkseen seuran kotihallin minimikapasiteetin pitää olla 2500 katsojaa. Tämän kauden Mestis-seuroista tähän kriteeriin yltävät vain Kokkolan Hermes, Joensuun Kiekko-Pojat, Rovaniemen Kiekko sekä Turun TUTO Hockey.
Liiga ilmoitti tosin myös siirtymäajasta. Vuoteen 2030 saakka voi A- tai B-liigaa pelata pienemmälläkin areenalla, mutta syksystä 2030 lähtien on seuran kotipaikkakunnalla oltava 2500 katsojan halli. Toisella paikkakunnalla ei saa kotiotteluitaan pelata.
Imatran Ketterä haki viime keväänä Liiga-lisenssiä. Siihen sillä oli Mestiksen hopeajoukkueena oikeus.
Hakemus hylättiin, koska lisenssiehdot eivät täyttyneet. Imatralla tästä tietysti marmatettiin ja väitettiin, että edellytyksiä pääsarjakauden läpivientiin olisi Ketterällä ollut. Tiettävästi Ketterällä oli suunnitelmana pelata osa kotiotteluistaan Lappeenrannassa.
Torstaina tuli ainakin selväksi, ettei Imatralla voida pelata 2030 edes B-liigaa, ellei paikkakunnalle saada 2500 katsojan hallia. Ketterän nykyiseen kotihalliin OmaSP Areenalle mahtuu 1300 katsojaa.
Jääkiekkoliitto määritteli ehdot
Liigaan vaadittavat ehdot on määritellyt Jääkiekkoliiton asettama lisenssitoimikunta. Jääkiekkoliitto syöttääkin kiekon nyt pikkuseuroille ja niiden kotipaikkakunnille.
Viestinä on, että sarja on avoinna, mutta liiketoiminnassa on oltava riittävät laatukriteerit toiminnan pitämiseksi kannattavana.
– Meidän toimestamme on laitettu riittävä siirtymäaika saattaa olosuhteet sille tasolle, että se 2500 (katsojakapasiteetti) täyttyy. Sen on arvioitu olevan minimi, jolla järkevästi pystyy kaupallista liigatoimintaa harjoittamaan, toteaa lisenssitoimikunnan puheenjohtaja Mikko Kuparinen Atleetin toimittajan Matias Hauhian haastattelussa.
– Lisenssi asettaa sen kriteeristön ja vaatimukset, joka sen pitää olla. Nythän se on seurojen hallien omistajien asia arvioida, onko liigatoiminta semmoista, että sitä kyseisellä paikkakunnalla voidaan mielekkäästi harjoittaa, Kuparinen jatkaa.
Liigan puheenjohtaja Mikko Pulkkinen korostaa, että lisenssiehdoissa on kyse toiminnan taloudellisesta turvaamisesta.
– Lisenssijärjestelmä on laatujärjestelmä. Kun taloudelliset asiat, urheilulliset asiat ja olosuhdeasiat kehittyvät meidän seuroilla, niin suomalainen huippujääkiekkokin voi kehittyä, Pulkkinen toteaa Atleetille.
– Lyhyt tähtäin lisenssiasioissa on, että voidaan seuraava kausi viedä keskeytyksettä lävitse. Yhden joukkueen putoaminen pois kesken kauden on kallista ja hankaloittaa koko sarjamuotoa, eikä sellaista haluta tapahtuvan, Pulkkinen jatkaa.
Pelkkä 2500 katsojan hallikaan ei riitä vielä B-liigaan. Seuran on lisäksi maksettava lisenssimaksu, jos sillä ei ole Liigaosaketta, jota enää ei tarvitse ostaa.
Pulkkinen arvioi, että lisenssimaksu on seuralle noin 200000 euroa kaudessa, jos osakkuutta ei ole. Jos osake tai osakkeita Liigasta on, on lisenssimaksu seuralle pienempi.
Ehdot B-liigaan ovat Mestis-seuroille kovat.
– Uskon kyllä, että siirtymäajan puitteissa hallit saadaan asianmukaisiin olosuhteisiin, arvioi Kuparinen.
Mistä riittävän suuret hallit?
Kolme nykyistä Mestis-hallia pitäisi siis laajentaa 2500 katsojan halliksi, jotta B-liigassa olisi kymmenen joukkuetta 2030. Kunnallispoliittisesta päätöksenteostakin riippuu, voidaanko pienemmällä paikkakunnalla pelata ensi vuosikymmenellä B-liigan jääkiekkoa.
Suuremmillakin paikkakunnilla on tässä haasteensa. Viime viikolla Vantaan kaupunkitilalautakunta päätti palauttaa Tikkurilan areenan peruskorjaus- ja laajennussuunnitelman valmisteluun.
Laajennussuunnitelma ei sisältänyt Tikkurilan hallin katsomokapasiteetin laajennusta. Se on erillinen prosessinsa. Vuosi 2030 voikin tulla Kiekko-Vantaalle liian nopeasti.
Fiksu päätös, mutta väärä toteutus
Liigan avaaminen ja muuttaminen kaksiportaiseksi sarjajärjestelmäksi oli hyvin fiksu päätös. ”Pikkuseurojen diktatuurista” päästiin viimeinkin eroon, kun isommat seurat laittoivat kovan kovaa vastaan uhattuaan oman sarjansa perustamisella.
Kompromissiratkaisuna syntyi 14+10 joukkueen sarjasysteemi. Mutta Suomen olosuhteisiin moinen joukkuemäärä on aivan liian suuri.
Fiksuin ratkaisu kaksiportaiseen sarjaan olisi ollut 10+10 joukkuetta. Sillä systeemillä olisi riittänyt, että nykyisestä Mestiksestä olisi kelpuutettu kolme joukkuetta B-liigaan, josta samalla olisi tullut elinvoimaisempi sarja.
Ruotsin jääkiekon pääsarjassa SHL:ssä pelaa 14 ja kakkossarjassa HockeyAllsvenskanissa niin ikään 14 joukkuetta. Ruotsin taloudelliseen kapasiteettiin ja väestömäärään moinen joukkuemäärä sopii, ja kumpikin sarja pysyy elinvoimaisena.
Suomen Liiga kilpailee pelaajista HockeyAllsvenskanin eikä enää SHL:n kanssa. Se kertoo Suomen tylyistä taloudellisista realiteeteista ja 2000-luvulla tehdyistä huonoista jääkiekkopoliittisista päätöksistä.
Liigan taso nousisi varmasti lähemmäksi SHL:ää, jos Liigan A-tasolla pelaisi vain kymmenen joukkuetta. Kenties kovilla lisenssiehdoilla tähän ollaan pyrkimässäkin, vaikka sitä ei ääneen sanotakaan.
Otto Palojärvi
