Vancouver Canucks on saanut historiallisen heikon alun kaudelleen jääkiekon NHL:ssä. Karmean sivuluisun taustalta paljastuu monta eri syytä, kirjoittaa Atleetin urheilutoimittaja Ville Hirvonen.
Vancouver Canucks on pelannut tällä kaudella NHL:ssä 20 ottelua ja voittanut niistä ainostaan kolme. Joukkue on hävinnyt peräti 16 kertaa varsinaisella peliajalla ja kärsinyt lisäksi yhden jatkoaikatappion. Tämä tarkoittaa vain seitsemää sarjapistettä jaossa olleista 40 pinnasta.
Vancouverin karu syöksykierre on historiallisen vaikea. Joukkueen pisteprosentti näyttää tällä kaudella karua lukemaa 17,5. NHL:n palkkakattoaikakaudella vain Arizona Coyotes on aloittanut kautensa yhtä heikolla pisteprosentilla.
Canucksin kohdalla ei ole kyse vain heikoista joukkueesta, vaan koko organisaation kokonaisvaltaisesta romahduksesta. Vancouver on valahtanut NHL:n kärkijoukkueesta surkimukseksi, jonka uudelleenrakennus on vielä pahasti vaiheessa.
On luonnollista, että seurat ajautuvat uudelleenrakennusvaiheessa sarjan häntäpäähän, mutta Vancouverin tulokset ovat jääneet jopa odotettua heikoimmiksi.
Historiallisen heikkoa
Arizona Coyotes oli lähes samanlaisessa vapaapudotuksessa kaudella 2017–2018. Se voitti tuolla kaudella 20 ensimmäisestä ottelustaan vain kaksi varsinaisella peliajalla.
Vancouverin ja Arizonan pisteprosentti on tässä vertailussa samalla tasolla, mutta Vancouverilla on ollut tällä kaudella vielä enemmän varsinaisen peliajan tappiota. Arizona hävisi kaudella 2017–2018 ”vain” 15 kertaa varsinaisella peliajalla 20 ensimmäisen pelin aikana.
Kanadalaisen Sportsnetin mukaan Vancouverin 16 varsinaisen peliajan tappiota ensimmäiseen 20 otteluun on koko NHL:n suurin lukema lähes kolmeen vuosikymmeneen.
Tilastoista löytyy osaltaan selitys kanadalaisjoukkueen surkeudelle. Canucks on päästänyt keskimäärin 4,5 maalia ottelua kohden, se on laukonut keskimäärin 21,8 laukausta ottelua kohden, päästänyt vastustajan laukomaan 30,5 kertaa ottelua kohden ja maaliero on lisäksi 34 maalia pakkasella. Kaikki edellä mainitut ovat koko NHL:n heikoimpia lukemia.
Canucksin kauden aloitus on myös seuran omassa historiassa heikoin. Kaudella 1984–1985 se nappasi ensimmäisestä 19 ottelusta neljä varsinaisen peliajan voittoa ja kaudella 1997–1998 niin ikään neljä varsinaisen peliajan voittoa.
Canucksin romahdus on ollut hämmästyttävän nopea: vielä kaudella 2023–2024 se voitti runkosarjassa 50 ottelua, mutta sen jälkeen koko seuran suunta on kääntynyt täydellisesti väärään suuntaan.
Mistä Vancouverin heikko vire johtuu?
Canucksin romahdukselle löytyy muutama selkeä syy, vaikka näin kokonaisvaltaisesta romahduksesta ei olekaan järkevää syyttää yksittäisiä pelaajia.
Ensinnäkin Vancouverin maalivahtipeli on pettänyt pahasti. Vuoden 2019 MM-kultaleijona Kevin Lankinen on pysäyttänyt kiekot alkukaudesta vain 80,8-prosenttisesti. Se on koko liigan heikoin lukema vähintään viisi ottelua pelanneista 61 NHL-maalivahdista.
Vancouverin ykkösmaalivahti Thatcher Demko toipuu edelleen lonkkaleikkauksesta, eikä hänen paluuaikatauluaan ole vahvistettu. Toinen suomalaismaalivahti Leevi Meriläinen on näin ollen joutunut kantamaan yllättävän suurta vastuuta.
Toinen syy löytyy suurista menetyksistä. Ykköspuolustaja Quinn Hughesin ja hyökkääjä J.T. Millerin lähdön jälkeen joukkueelta on puuttunut tulivoimaa. Puolustuksen kiekollinen pelaaminen on heikentynyt, eikä keskikaistalle ole löytynyt riittävää syvyyttä. Varsinkin kakkosketjun rakentaminen on osoittautunut vaikeaksi.
Päävalmentaja Manny Malhotra on yrittänyt luoda Canucksin pelitapaa uudelleen, mutta vielä hän ei ole saanut ajettua ajatuksiaan sisään joukkueelle niin, että pelaaminen tulisi selkärangasta. Canucks on kärsinyt jatkuvasti puolustuspään virheistä, ja hyökkäyspelaaminen on sakannut pahasti. Kun puolustus ei ole pystynyt kiekollisesti tukemaan hyökkääjiä, on pelillinen umpisolmu kiristynyt kierros kierrokselta.
Seuralegendoilta meni yöunet
Vancouverin seuralegendat Henrik ja Daniel Sedin aloittivat Canucksin urheilutoiminnan johdossa tänä keväänä. Sedinit ovat jo ehtineet toteamaan, että heille niin rakkaan seuran romahdus on vienyt heiltä yöunet.
Sedinit ovat korostaneet pitkäjänteisyyden merkitystä. Veteraanipelaajia ei olla myymässä vain heikkojen tulosten vuoksi. Kärsivällisyys palkitaan, he tuntuvat uskovan.
Sedinit tuntuvat siis jollain tapaa hyväksyvän välikauden, mutta tietysti kurssin pitäisi muuttua jossain vaiheessa radikaalisti.
Vancouverin intohimoisten kannattajien mitta on silti koetuksella. Canucks on vieraillut Stanley Cupin finaaleissa 1994 ja 2011. Ensin mainitussa finaalisarjassa se hävisi Pavel Buren johdolla Esa Tikkasen New York Rangersille seiskafinaalissa. 2011 se hallitsi puolestaan pitkään finaalisarjaa Boston Bruinsia vastaan häviten lopulta seiskapelissä.
Menestymättömyys on Brittiläisessä Kolumbiassa jo kivulias perinne. Ehkä Nucksin fanit saavat edes pientä lohtua siitä, että näin on ollut kaikille NHL:n kanadalaisille joukkueille jo pitkään.
Edellisen kerran Stanley Cup päätyi nimittäin kanadalaisen joukkueen haltuun kesällä 1993, kun Montreal Canadiens voitti mestaruuden.
Ville Hirvonen
