Atleetin kolumnisti Lauri Hollo vinkkaa, että Berliinin maratonilla keskeyttäneen Alisa Vainion kannattaisi jatkossa suunnitella kilpailukalenterinsa tarkemmin.
Alisa Vainio keskeytti jalkatuntemusten takia Berliinin maratonilla. Kilpailua oli odotettu kuin Aku Ankkaa postiluukkuun, joten pettymys oli suuri. Suurin toki Vainiolle itselleen.
Kyseessä oli Vainion kahdeksas maraton vuoden ja kahden viikon aikajanalla. Uskoin loppuun asti, että Vainio ja valmentaja Jarmo Viskari tietävät, mitä tekevät, vaikka tämä oli lappeenrantalaiselle jo kolmas maraton kuukauteen. Vainion kilpailemisen nälkä on valtava, ehkä jopa liian valtava.
Kaiken taustalla on se, että Vainio taitaa rakastaa juoksemista yksinkertaisesti liian paljon. Jo uransa alussa hän kävi 17-vuotiaana juoksemassa silloiselta valmentajaltaan Rami Virlanderilta salaa Kullervo-maratonin Lappeenrannassa. Tulos oli hämmentävän kova, 2.33,24.
Nuoruusvuosinaan Vainio oli kovin itsepäinen ja halusi juosta ja kilpailla koko ajan. Se johti vuosikausien vammakierteeseen. Valmentaja Viskari ja Vainio ovat kuitenkin saaneet homman viime vuosina balanssiin kovien kantapääkokemusten kautta. Se on johtanut rajuun tuloskehitykseen, Vainion maratonennätys on parantunut kolmessa vuodessa seitsemällä minuutilla. Eikä Vainio ole suinkaan vielä edes näyttänyt parastaan: kehitysvaraa on vielä.
Nyt voidaan kysyä, oliko Berliiniin lähteminen ylipäätään järkevää? Se ei ollut Vainion alkuperäisessä kalenterissa – päätös osallistumisesta tuli vain kolme viikkoa ennen kilpailua. Yleensä nämä päätökset tehdään vähintään puoli vuotta ennen näitä Major-maratoneja. Siksi Vainio ei nyt saanutkaan edes sellaista starttirahaa, minkä hän olisi statuksellaan normaalisti saanut.
Kun Vainio olikin yhtäkkiä mukana, Yle päätti näyttää Berliinin maratonin Areenassa suorana, ja kaikki silmäätekevät mediat olivat lähettäneet omat toimittajansa paikalle. Huuma loppui lyhyeen – tuskin kaikki toimittajat ehtivät Berliinissä edes reitin varrelle. Ja Vainio oli jo keskeyttänyt ennen kuin TV2:n lähetys edes alkoi.
On helppo huudella jälkikäteen, mutta maraton on niin kova laji, että tällainen karu kohtalo oli jopa odotettavissa ennemmin tai myöhemmin.
Jatkossa Vainion, Viskarin ja kilpailumanageri Jasper Buitinkin voisi olla järkevää tehdä tarkempi kilpailusuunnitelma jo hyvissä ajoin. Vain kaksi viikkoa Birminghamin EM-menestyksen jälkeen Vainio osallistui harjoitusmielessä SM-maratonille. Aika oli niinkin kova kuin 2.27. Kun Berliini tuli eteen jo kaksi viikkoa sen jälkeen, ei kroppa ollut ehkä kuitenkaan täysin palautunut.
Rakkaudessa juoksemiseen on kaksi eri puolta. Toisaalta se on täysin välttämätöntä, että jaksaa harjoitella niin paljon ja niin kovaa, että pääsee maailman huipulle. Toisaalta se saattaa johtaa ylilyönteihin, joista maksetaan hintaa. Nyt kävi niin.
Lukuisilla keskustelupalstoilla alkoi välittömästi huutelu siitä, että nyt nähtiin Vainion todellinen taso, kun maailman huiput ovat mukana. Eräskin nerokas nojatuolikriitikko rääkyi, että ”piirinmestaruustason” EM-kulta ei paina näissä karkeloissa yhtään mitään. Moinen kommentointi on totaalista idiotismia ja tietämättömyyttä.
Vainio oli viime vuonna MM-maratonin viides minuutin päässä pronssimitalista. Ja kun tämä Berliinin tapaus käsitellään järjen kanssa, ei ole yhtään syytä, etteikö hän voisi sijoittua jopa paremmin MM-Pekingissä vuoden päästä. Mitalikin on mahdollinen.
Mutta kuten sanottua, kilpailukalenteria on ensin syytä miettiä aiempaa tarkemmin.
Näkökulma: Lauri Hollo
