Tuomas Heikkilä juoksi tiistaina sprinttisuuunnistuksen MM-pronssille. Mestaruuskin oli mahdollinen. Toki suunnistus lienee maailman suurimpia jossittelulajeja, kirjoittaa Atleetin toimittaja Lauri Hollo.
Suunnistus ei ole vain juoksukuntoa, ei edes sprinteissä. Nytkin rata oli erittäin haastava. Heikkilä on rata- ja maantietuloksilla mitaten parempi juoksija kuin voittoon juossut Norjan Kasper Fosser. Mutta niin vain Fosser oli suunnistuskilpailussa 18 sekuntia nopeampi.
Heikkilä juoksi kesäkuussa Paavo Nurmi Gamesissa 5000 metriä komeasti 13.25,85. Hän oli lähellä lyödä Suomen ykköspyssyn Mustafe Muusen. Oma ennätys parani 15 sekuntia. Jo vuosi sitten tietyt tahot esittivät, että Heikkilän kannattaisi vaihtaa päämatka suunnistuksesta juoksuksi. Miksi ihmeessä?
Rasteilla hän on jokaisessa sprintissä arvokisojen mitalisuosikki. Eikä suunnistus ole enää pelkkä Pohjoismaiden hallitsema laji kuten takavuosina. MM-sprinteissä Genovassa on mukana urheilijoita 45 eri maasta. TOP20 taso on erittäin kova.
Miten Heikkilälle kävisi juoksuradalla? Kurkataan viime kauden maailmantilastoja. Hänen aikansa olisi riittänyt maailmalla sijalle 214, Euroopassa sijalle 60. Tuloksella ei ole edes asiaa EM-kilpailuihin. Suora tulosraja on 13.08. Siihen Heikkilä voi toki vielä joskus urallaan kehittyä, mutta se riittää vain osanottoon. Peräti kymmenen eurooppalaista painoi viime vuonna alle 13 minuutin. Sinne Heikkilän rahkeet eivät taitaisi riittää. Ja edelleen oltaisiin liki 15 sekunnin päässä EM-mitalitasosta.
Nyt hän on omassa lajissaan MM-pronssimies.
Ainoa syy, mikä voisi teoriatasolla selittää siirtymän on se, ettei suunnistus ole olympialaji. Mutta niihin karkeloihin vasta onkin vaikea päästä. En usko, että Heikkilä itsekään kuvittelee niin. Joten pysyköön suutari lestissään eli Heikkilä suunnistuksessa. Ratajuoksut ovat siihen pikantti lisämauste, joita on toki mielenkiintoista seurata.
Lauri Hollo
