16-vuotiaana saavutettu olympiakulta muutti mäkihyppääjä Toni Niemisen elämän kertaheitolla.
Toni Nieminen nousi vauhdilla parrasvaloihin suomalaisen mäkihypyn kulta-aikana. Vuosi 1992 Albertvillen olympialaisissa muutti tuolloin teini-ikäisen urheilijan elämän.
Tuolloin vasta 16-vuotias Nieminen hyppäsi olympiakultaa Ranskassa suurmäessä. Kisoista mukaan tarttui myös joukkuemäen olympiakulta ja normaalimäen olympiapronssi.
Uusi tähti oli syntynyt. Julkisuuden ja sen mukana tulleiden paineiden käsittelyssä oli nuorelle lahtelaispojalle paljon sulateltavaa.
– Sieltä tuli valtavasti ulkopuolista painetta ja sellaista muuttujaa elämään, että kilttinä, nöyränä, ujona poikana sen käsitteleminen ei sitten ollutkaan ihan helppoa, Nieminen muisteli Atleetin Sporttikärpänen-ohjelmassa.
Niemisen kotipuolessa pidettiin hyvää huolta, ettei ”kusi päässyt nousemaan päähän”. Vanhempien antama kasvatus piti mäkisankarin maanpinnalla.
Koti oli paikka, jonne Nieminen pystyi pakenemaan julkisuuden valokeilaa.
– Jos kusi olisi noussut päähän, niin kyyti olisi ollut aika kylmää. Kyllä siellä pidettiin huoli, että perusarvot pysyy mielessä.
Matti Nykäsen varoittavaa esimerkkiä pelättiin
1990-luvulla Nieminen joutui pitkälti painimaan paineiden kanssa omillaan. Ainoa apu tuli kotoa vanhemmilta, mutta nykypäivän urheilijoiden käyttämiä psykiatreja tai mentaalivalmentajia ei ollut tuohon aikaan saatavilla.
Niemisen kohdalla mäkimaajoukkueessa oltiin erityisen varovaisia. Nyt edesmenneelle Matti Nykäselle se pyöritys oli ollut liikaa.
Nieminen kokee, että häntä verrattiin tuolloin liikaakin edeltäjäänsä Nykäseen. Olivathan he kuitenkin kaksi eri ihmistä.
– Silloin alettiin vähän kuin pelkäämään, että käykö uus Matti-tarina, kun tuli nuori mies heti Matin jälkeen. Varmaan niitä virheitä, joita on Matin kanssa tehty välttääkseen, mun kanssa toimittiin monessa tilanteessa jopa vähän väärin ymmärtämättömyyttään, Nieminen selitti.
– Yritin koko ajan huutaa, että mä olen Toni ja Matti on Matti. Me ollaan kaksi erilaista ihmistä. Ehkä se Matin esimerkin luoma haamu kummitteli siinä vähän munkin tarinan ympärillä.
Nyt 51 vuoden iässä Nieminen ei lähde jossittelemaan, olisiko hän ollut valmiimpi käsittelemään menestystä muutama vuosi myöhemmin aikuisiällä. Hän muistaa kuitenkin edelleen yhden hetken, kun se palasi kummittelemaan hänen mieleensä.
– Varmaan 23 vuotta niiden kisojen jälkeen muistan olleeni nuoremman veljeni kanssa johonkin ajelemassa. Veli oli silloin saman ikäinen kuin mä, kun jouduin keskelle sitä hässäkkää. Silloin mulla kävi autossa mielessä se, että ei jumankauta mähän olen ollut oikeasti sellainen samanlainen tahvo.
– Sillä tavalla olen ymmärtänyt sen, etten ollut silloin millään muotoa valmis käsittelemään kaikkea sitä, mitä se toi mukanaan. Kaikki ne vastuut ja se julkisuus. Kyllähän olin aika pullaposkinen lapsi silloin. Se oli iso pala kakkua ja siihen nähden olen tyytyväinen, että olen selvinnyt siitä suht täyspäisenä.
Nieminen ei saavuttanut enää myöhemmin urallaan Albertvillen tasoaan. Hän päätti 11 vuotta kestäneen kilpauransa kansainvälisellä tasolla vuoteen 2002.
