Suomessa on monessa eri urheilulajissa samat ongelmat. Suomessa valmennetaan taitoja, pelitapoja ja kauniita tekniikoita. Monesti urheilussa halutaan mennä laatu edellä, mutta se yleensä vie tuloksesta pois. Samaa on havaittavissa, kun verrataan lajeina yleisurheilua, jääkiekkoa ja tennistä, kirjoittaa Atleetin jääkiekkotoimittaja Nico Oksanen.
Allekirjoittanut on ollut seuraamassa menneellä viikolla Suomessa pelattavaa ITF-tason tennisturnausta Turussa.
Palkintorahaa ITF-15 -tason turnauksessa on jaossa 15000 euroa eli voittaja pääsee viikon urakasta todennäköisesti omilleen noin 2000 euron palkintorahallaan.
Turnauksessa oli mukana ATP-rankingissa vähän 500. sijan heikommalla puolella oleva Iso-Britannian Emile Hudd. Hudd oli kisan ykkössijoitettu pelaaja, mutta joutui jättämään toisen kierroksen ottelun väliin loukkaantumisen vuoksi.
Hudd kärsi jalkavamman ensimmäisellä kierroksella pelatussa ottelussa Iiro Vasaa vastaan, mutta voitti ottelun lopulta suoraan kahdessa erässä.
Tennisturnauksessa on ollut mukana lukuisia Suomen nuoria tennispelaajia, jotka kiertävät Suomen tenniskisoja. Näille pelaajille ATP-rankingin omaavat pelaajat ovat jättimäisiä haasteita ja se on näkynyt suoraan tuloksessa.
Yksi merkittävä asia, mikä tulee kirkkaalle urheilusilmälle esiin hyvistäkin suomalaispelaajista on se, että peli on kaunista, mutta siitä puuttuu tehot.
Esimerkiksi eräs päälle tuhannen ATP-rankingin omaava suomalaispelaaja pelasi vahvaa perustennistä, mutta tehot ratkaisuhetkistä jäivät uupumaan ja tästä syystä pelaaja koki tappion eurooppalaiselle pelaajalle.
Itsessään kahdessa pelaajassa ei ollut suuria eroja paitsi se, että vastustaja ja eurooppalaista korkeaoktaanista verta sisältävä pelaaja oli kriittisessä hetkessä aivan eri tasolla. Kun pallorallit piti ottaa haltuun, niin ne otettiin haltuun hieman tiukemmalla otteella.
Suomalainen tyytyi lyömään peruslyöntiä syvään ja toivomaan virhettä, kun taas eurooppalainen pyrki voittamaan pisteen omalla teholla tai rytminmuutoksella.
Sama ongelma on nähtävissä yleisurheilussa. Itsellä on jonkinlainen käsitys suomalaisesta yleisurheilusta ja harjoittelukulttuurista. Monilla nuorilla urheilijoilla esimerkiksi alle 19-vuotiaiden arvokisoissa saattaa olla kauniit tekniikat, mutta tulos jää kauas kärkisijoista.
Voittajat seisovat palkintopallilla. Tekniikat eivät ole hiottuja timantteja, mutta tehot ovat tapissa ja tulos on sen mukainen kaunistelematta.
Jääkiekossa eräs huippuvalmentaja vertaili allekirjoittaneelle kanadalaisen ja suomalaisen pelaajan henkistä eroa. Kun kanadalainen lyö kypärän päähän ja hyppää kaukaloon, niin määränpäänä on vain voittaminen hinnalla millä hyvänsä. Suomalainen lähtee tekemään jääkiekkokaukalossakin perussuoritusta.
On ollut hämmentävää nähdä, että yleisurheilusta tutut ongelmat kantavat myös muihin lajeihin. Tekeminen on usein liian nättiä, kun pitäisi olla tyly ja röyhkeä. Tässä kohtaa voidaan miettiä, missä on syy ja mistä löydetään ratkaisu?
Näkökulma: Nico Oksanen
