Atlantin divisioonaa pidetään National Hockey Leaguen parhaana ja kovatasoisimpana. Kun NHL-kauden alkuun on enää vain noin 42 päivää, on aika tutkia ja miettiä asetelmia Atlantilla. Mitkä asiat mietityttävät? Missä kunnossa joukkueet ovat? Kuten kaikkialla muuallakin, moni asia on muuttunut, ja moni pysynyt samana. Tässä lisää kommentteja ja ajatuksia, joita tulee iltaisin mietittyä kesän kääntyessä kohti loppuaan.
Atlantilla tuulee aina
Atlantin divisioona on kokoelma todella kovia raskaansarjan joukkueita, sekä rakennusvaiheessa olevia, tulevia keskisarjan haastajia. Paljon iso-oktaanista hyökkäyspeliä, ja huippuintensiivisiä perinteisiä kamppailupareja. Kovat joukkueet, kuten Florida Panthers, Tampa Bay Lightning, Boston Bruins ja Toronto Maple Leafs ovat vain vähän edellä tulevia, kuten Buffalo Sabresiä, Montreal Canadiensia, Ottawa Senatorsia ja Detroit Red Wingsiä. Atlantilla jopa vähän heikommat joukkueet ovat kuitenkin kovempia ja vahvempia kuin sarjataulukon alemman osaston joukkueet muualla NHL:ssä.
Atlantilla nähdään peräti kolme klassista Original Six-joukkuetta (Bruins, Canadiens, ja Maple Leafs), joitten keskinäinen kilpailuasetelma on jo yli sata vuotta vanhaa. Maantieteellisesti mennään Pohjois-Amerikan koilliskulmasta, kaukaa Kanadasta, rannikkoa pitkin aina Floridaan saakka, ja länteen päin vielä Michiganiin. Aika iso alue, vaikka divisioonan nimi kertoo vain meren läheisyydestä.
Hieno soppa kulttuuria ja maantiedettä. Paljon isoja tähtiä, huippumaalivahteja, ja puolustajia. Atlantilla ei tunneta varma automaattiset kaksi pistettä, voitto-pelejä ollenkaan, koska rakennusvaiheessakin olevat joukkueet pystyvät laittamaan jäälle kovan vastuksen, nuoruutta ja taitoa. Tyypillistä on taistelu viimeisistä paikoista playoffeihin aivan runkosarjan loppupäivinä, viimeisissä peleissä.
Buffalo Sabres
Sabres teki täyskäännöksen viime kaudella, ja voitti lopulta Atlantin runkosarjamestaruuden 109 pisteellä. 50 voittoa. Tässä on yksi koko itäisen konferenssin vaarallisimmista ryhmistä. Jopa täältä 3,502 kilometrin päästäkin voi tuntea vibat, jotka Buffalossa juuri nyt vallitsevat. Ehdoton optimismi kaupungissa, jossa neljäntoista vuoden värjöttely Stanley Cupin playoffien ulkopuolella vihdoinkin päättyi viime keväänä. Pitkään jatkunut pettymysten aiheuttama synkistely ja pessimismi on jäänyt taakse.
Buffalo Sabres onnistui playoffeissakin lupaavasti. Kesäloma alkoi vasta kovaa taistellun, erittäin jännittävän seitsemänteen otteluun venyneen sarjan päätyttyä, Montreal Canadiensin voitettua.
Joukkue menetti yhden parhaista pelaajistaan, kun GM Jarmo Kekäläinen treidasi Alex Tuchin Washingtoniin. Erittäin hyvä puolustaja Bowen Byram lähti Chicagoon isossa kaupassa, joka toi Kaknäsin TV-tornin kokoisen Louis Crevierin ja neljännen varausoikeuden vaihdossa. Sabres teki allekirjoittaneen mielestä todella hyvän valinnan ottaessaan puolustaja Daxon Rudolfin WHL:n Prince Albert Raidersistä. Aivan Edmontonin läheltä alunperin tullut iso pakki kehittyy alkavan kauden Denverin yliopistossa, parhaan NHL:n ulkopuolella vaikuttavan valmentajan David Carlen valmennuksessa.
Byramin jättämän aukon Kekäläinen korvasi hankkimalla lyhyen, mutta ei pienen Olen Zellwegerin jo valmiiksi vahvan Sabres-pakiston vahvistukseksi, vasemmalle puolelle. 22-vuotias Zellweger on taitava kiekon kanssa, hyvä luistelija, jonka niskaan ei tule liikapaineita koska Sabresin pakisto on kuten todettua todella vahva jo muutenkin. Buffalo lähtee kauteen yli viisi miljoonaa dollaria palkkakaton alta, joten se pystyy vielä parantamaan kokoonpanoa kauden edetessä tarvittaessa.
Me sinivalkoisten lasien takaa NHL-jääkiekkoa seuraavat odotamme innolla MM-sankarin ja erittäin hyvän näytteen playoffeissa antaneen Konsta Heleniuksen kautta. Kaiken kokenut Lindy Ruff jatkaa penkin takana.
Tampa Bay Lightning
TBL on ollut yksi NHL:n parhaista joukkueista jo pitkään, mutta yhtäkkiä huomaamme sen pudonneen playoffeista golf-kentille heti ensimmäiseltä kierrokselta neljänä vuonna peräkkäin. Päävalmentaja Jon Cooper on jo varmistanut paikkansa Hockey Hall of Fameen, eikä ole lähelläkään loistavan uransa loppua, mutta joskus mietityttää joukkueenjohdon kärsivällisyys. Tuntuu samalla hölmöltä edes miettiä koko asiaa, siis Boltsin valmennuspuolta.
Kylmä totuus on kuitenkin se, että Lightning on juuttunut paikalleen, niin taitavaa ja vaikuttavaa peliä kuin se vielä pelaakin. Viime keväänä loppu tuli Montreal Canadiensia vastaan erittäin jännittävässä seitsemän ottelun sarjassa. Voidaan sanoa, että ehkä Tampan olisi pitänyt voittaa. Sillä oli voittomahdollisuudet, ja se pelasi ilman ykköspakkiaan Viktor Hedmania.
Ehkä saamme tällä kaudella nähdä kokonaan terveen Tampa Bay Lightningin, jolla on todistettavaa. Onko tämä joukkue vain hyvä? Vielä ihan muutama vuosi sitten se oli yksi parhaista.
Montreal Canadiens
Montreal Canadiens on yksi jännittävimmistä nuorista NHL-joukkueista lupaavan viime kauden jälkeen. Se, ja Chicago Blackhawks ovat näillä näkymin alkavan kauden nuorimmat ryhmät, keski-ikä tasan 26 vuotta. San Jose Sharks, Buffalo Sabres ja Philadelphia Flyers tulevat seuraavaksi nuorimpina.
Viime kausi oli läpimurtokausi nuorelle ja jännittävälle Habitantsille. 48 voittoa, 106 pistettä, kolmas Atlantilla ja neljäs itäisessä konferenssissa. Playffeissa aluksi kaksi jännittävää seitsemänteen otteluun venynyttä ottelusarjaa; ensin voitto Tampa Bay Lightningista, sitten Buffalo Sabresistä (ratkaisu vasta seiskapelin jatkoajalla), ja eliminointi tulevan Stanley Cup-mestarin Carolina Hurricanesin käsissä viidessä ottelussa.
Kausi sisälsi paljon yksittäisiä saavutuksia. Kapteeni Nick Suzuki rikkoi sadan pisteen rajan ensimmäisenä Habs-pelaajana 40 vuoteen, ja voitti arvostetun Frank J. Selke-palkinnon. Cole Caufield rikkoi 50 maalin rajan ensimmäisenä Canadiens-pelaajana 36 vuoteen, ja voitti Lady Byngin. Ivan Demidov teki 62 pistettä runkosarjassa ja oli Calder-äänestyksen kakkonen.
Jakub Dobes torjui itselleen paikan All Rookie-joukkueesta 29 runkosarjavoitolla ja loisti aloittamalla kaikki 19 peliä playoffeissa. Montrealilla on todella syvyyttä maalivahtiosastolla, sillä 21-vuotiasta Jacob Fowleria pidetään yhtenä jääkiekon ehdottomista eliittiluokan lupauksista.
NHL:n nuorin nouseva joukkue on rakennettu GM Kent Hughesin ja jääkiekkotoimintojen presidentin Jeff Gortonin toimesta äärimmäisellä ammattitaidolla. Tuntuu kuin sen ei tarvinnyt tehdä kesän aikana juuri mitään, vain odottaa uutta kautta.
Tämän kirjoittanut ihmettelee, miten Martin St. Louis käytti kovapintaista puolustajaansa Arber Xhekajta, etenkin playoffeissa. Luottamusta ei näyttänyt olevan. Yhdessä Buffalo ottelussa 25-vuotias ”Wifi” sai vain alle kaksi minuuttia peliaikaa. Hänen on parempi saada jatkaa jossain muualla, kysyntää on aivan varmasti paljon.
Suomalaisittain Oliver Kapanen pääsee rakentamaan lupaavan tulokaskautensa päälle.
Jos ajattelemme vanhaa kunnon Scotty Bowmanin seitsemän pelaajan profiilia, Montreal tarvitsee yhä hyvän kakkossentterin, yhden Top-6 voimahyökkääjän, ja ehkä vielä yhden Top-4 rightin pakin. Tilaa Capin alla on lähes kymmenen miljoonaa dollaria. Valmennuspuolella St. Louis sai vierelleen erittäin pätevän taktiikkamiehen, viimeksi Torontossa vaikuttaneen Derek ”Newsy” Lalonde, jonka lempinimikin jo tuo henkäyksen jääkiekon tarunomaisen seuran historiasta (Edward ”Newsy” Lalonde pelasi Canadiensissa vuosina 1915-22, ja päävalmensi 1932-35).
Ja vielä, puolustaja Lane Hutson teki runkosarjassa 78 pistettä, ei kelvannut Team USA:lle Milanoon, kuten ei kelvannut 4 Nationsiinkaan. Kuudes sija Norris-äänestyksessä, ja erittäin hyvät playoffit. Hutson pärjäsi pienempänä miehenä erittäin hyvin kovassa playoffkiekossa, jatkuvasti isoja minuutteja pahimpia vastakkainpeluutuksia vastaan, 16 pistettä 19 playoffottelussa. Ehkä tällä kaudella odotettavissa jotain vieläkin parempaa 22-vuotiaalta huippupakilta.
Boston Bruins
Paljon kysymyksiä Beantownissa. Oliko viime kauden playoffpaikka oikeutettu? Pystyykö Bruins samaan tällä kaudella? Marco Sturm teki erinomaista työtä penkin takana, minkä tulisi lämmittää sellaisten mieltä, jotka haluavat nähdä eurovalmentajia myös maailman parhaassa jääkiekkoliigassa.
Tämän kirjoittaja ei voi sanoa olevansa J.J. Peterkan fani, mutta ehkä maanmiehen valmennukseen pääseminen pystyy auttamaan hyökkääjää, joka pelaa jo kolmannessa joukkueessaan alle kahden vuoden sisään. Huomattavat 25, 27 ja 28 maalia kolmella viime kaudella, mutta kaksi ykköskierroksen varausoikeutta on ”sehr viel” GM Don Sweeneyltä pelaajasta, josta joukkueet näyttävät luopuvan helpolla.
Mielenkiintoinen pelaaja on puumailoilla koko nuoruutensa pelannut, ja siten erittäin vahvat kädet ja kyynärvarret kehittänyt Morgan Geekie. Tämä preerioitten mies täräytti 39 maalia. Nyt komposiittimailalla, hänen ei tarvitse enää luottaa isänsä rautakaupasta hankkimiin vanhoihin puu-Sherwoodeihin. Geekie oli seitsemänneksi eniten maaleja tehnyt kanadalainen pelaaja NHL:ssä, mikä saa miettimään, olisiko vaahterapaitojen päättäjien syytä huomata? World Cup lähestyy kahden vuoden päässä.
Haalistunut vanha Bruins-huppari päällään koiraansa pitkin Edmontonin kylmiä katuja ulkoiluttava mies odottaa innolla joulukuun ensimmäistä. Sinä päivänä saa syödä joulukalenterin ensimmäisen suklaapalan (tai vaihtoehtoisesti ottaa kuun ensimmäiset whiskey-maistiaiset), ja samalla katsoa Patrice Bergeronin ikonisen paidan #36 nousua TD Gahdenin kattoon.
Ottawa Senators
Elämää ilman Bradyä! Jääkiekon kotimaan pääkaupungin joukkue on tienhaarassa. Kaksi kevättä peräkkäin playoffeissa, mikä on aika hyvin, mutta pystyykö Senators pysymään laineilla ja etenkin vauhdissa tuulisessa Atlantin divisioonassa? Paljon kysymyksiä etenkin hyökkäyspelissä.
GM Steve Staioksen ja valmentaja Travis Greenin työssä on paljon haasteita. Staios yritti paikkailla Bradyn menetystä hankkimalla nopean ja taitavan William Eklundin San Josesta. Nyt on tärkeää, että Sharksin viiden vuoden takainen ykköskierroksen varaus saa hyvän alun, ja pääsee pelaamaan hyvässä seurassa. Vaikka Tim Stutzlen vierellä? Djurgårdenin mies ei tuo kaikkea samaa kuin Brady, mutta hän voi onnistuessaan pelata yli 60 pisteen kauden..
Brady Tkachuk palaa Ottawaan 21. lokakuuta. Illasta tulee varmasti ikimuistoinen. Ottawa tunnetaan valtion virkamiesten kaupunkina. Valtion virkamiehet saattavat villiintyä ja laittaa punaisen kravatin siniharmaan sijasta tuona päivänä! Saako Brady pitkänkin tribuuttivideon?
Detroit Red Wings
Motor City Shakedown on ollut vähän erilainen kuin mitä odotimme. Yzerplan ei mennyt ihan niin kuin piti kenenkään mielestä. Nyt ihmettelemme, kuinka helvetin kauan uuden GM:n värvääminen oikein kestää? Mikä on Todd McLellandin tilanne, kun GM vaihtuu?
Red Wings on klassinen Original Six-seura, jonka uudessa hallissa ei olla kertaakaan pelattu Stanley Cupin playoffottelua. Little Caesars Arena avasi ovensa syksyllä vuonna 2017, se on vain vuoden Edmontonin Rogers Placea nuorempi.
Kapteeni Dylan Larkin halusi pois kotiosavaltionsa joukkueesta. Hänen antamansa lista joukkueista, joihin hän siirron hyväksyy, oli lyhyt. Voiko hän palata muina miehinä training campille? Vaikea kuvitella.
Ja miten tämä sotku vaikuttaa muihin? Alex DeBrincat esimerkiksi teki 41 maalia viime kaudella. Jos olisit ”The Cat”, haluaisitko jäädä seuraamaan tätä shitshowta vielä kerran, kun playoffeja ei olla nähty kymmeneen vuoteen, eikä nähdä ensi keväänäkään.
Ikävä sanoa, mutta Detroit Red Wings on saamassa Titanicin paikan Atlantin pohjalla.
Florida Panthers
Panthers palaa nyt terveenä, ja jos mahdollista, vieläkin ikävämpänä ja fyysisempänä vastustajana kuin aikaisemmin. Se missasi playoffit ja piti hyvin ansaitun välivuoden pelattuaan Stanley Cupin finaalisarjassa kolmena vuonna peräkkäin. Moni tuntuu unohtavan, että Florida Panthers pelasi myös kevään 2023 finaalissa.
Pystyvätkö Tkachukin veljekset, Matthew ja Brady, ponkaisemaan Panthersin takaisin Stanley Cupiin? Vai pistävätkö he pystyyn koko joukkuetta haittaavan sideshown? Kapteeni Aleksander Barkov on parantunut ennalleen, loukattuaan polvensa vuosi sitten aivan harjoitusleirin aattona, ja missattuaan koko NHL-kauden.
Little Ball of Hate Vol. 2, eli Brad Marchand, ilmoitti menevänsä leikattavaksi, ja missaavansa osan alkukaudesta. Tämä on lähettänyt liikkeelle huhut siitä, että vapaa agentti Patrik Laine olisi hyvä korvaaja. Huhut rulettavat!
Maalivahtosasto mietityttää kieltämättä. Sergei Bobrovskin pyyntö ei kelvannut GM Bill Zitolle, joka hankki Jakob Markströmin tilalle aloittajaksi. Markström palaa hänet alunperin varanneeseen NHL-seuraan, mutta pystyykö hän viemään sen takaisin aivan päätyyn saakka? Vastaus tähän kysymykseen on yksi alkavan kauden suurimmista ja haasteellisimmista.
Ei pidä välittää pätkääkään siitä, miten Markström pelaa runkosarjassa. Vain sillä, miten vain kolmena keväänä playoffeissa torjunut 36-vuotias ruotsalainen pärjää playoffeissa, on merkitystä ja väliä.
Jäämme odottamaan jo innolla pelejä Tampa Bay Lightningia vastaan. Kukaan ei halua pelata jääkiekkoa samassa kaukalossa, jossa Garnet Hathawayn ja Radko Gudaksen kaltaiset velikullat luistelevat, Tkachukin veljeksistä puhumattakaan.
Toronto Maple Leafs
Maailman ylihypetetyin jääkiekkoseura (kiittäkää luojaanne, jos ette asu jääkiekon kotimaassa, jossa Maple Leafsiä tulee joka tuutista aamusta iltaan, vaikka asuisit neljän tunnin suihkukonematkan päässä tästä ”maapallon keskipisteestä”) on itse asiassa yksi NHL-kesän selvistä voittajista. Se tulee nousemaan Atlantin pohjalta kuin ihme, ja ottaa playoffpaikan.
Uusi GM John Chayka on tehnyt ainakin aktiivista työtä. Kaikessa on selvästi ajatusta takana. Uusi päävalmentaja Jim Hiller. Uusi aloittava ykkösvahti, Hall of Famessa jonain päivänä vaatimattoman puheen pitävä Sergei Bobrovski, joka jakaa runkosarja-aloituksia Anthony Stolarzin kanssa. Eli Leafsillä on nyt Florida Panthersin vanha maalivahtikaksikko.
Asiantuntijat sanovat, että syyskuussa 38 vuotta täyttävän Bobin biologinen ikä on paljon nuorempi kuin hänen kronologinen ikänsä. Torontossa toki vanhenee nopeasti. Tämän kirjoittaja vanheni kolme vuotta jouduttuaan vaihtamaan lentoa Toronton Pearsonin kentällä, ja riideltyään Neuvostoliiton sotilaita muistuttavien Air Canadan tylyjen virkailijoitten kanssa käsimatkatavaroitten koosta.
Chayka pääsi valitsemaan vielä Gavin McKennan ykkösenä kesän NHL Draftissä. Hän on hankkinut huoneeseen pelaajia, joitten sormissa kimaltelee Stanley Cup-sormuksia. Nick Paul esimerkiksi. Darren Raddysh tulee auttamaan ylivoimaa. Teddy Blueger ja erittäin aliarvostettu Brandon Duhaime alivoimaa. Yhtäkkiä Toronton Bottom-6 ei ainakaan paperilla näytä hassummalta.
Gavin McKenna tulee joukkueeseen, jossa hänen ei tarvitse ykkösvarauksena olla heti joukkueensa taitavin ja paras pelaaja, kuten Connor Bedard esimerkiksi joutui olemaan Chicagossa heti alussa. Gavinillä on Austin Matthews ja vaikka Mats Sundin aivan lähellä auttamassa ja neuvomaassa. Molemmat tietävät, millaista on tulla mukaan ykkösvarauksena.
Veteraanipakki Morgan Riellyn kohtalosta puhutaan vielä. Muuten Toronto Maple Leafs näyttää, pakko myöntää, todella lupaavalta ryhmältä, kun kauden alkuun on enää jotain nelisenkymmentä päivää.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
