Atleetin asiantuntija Joel Pohjanpalo kirjoittaa säännöllisesti näkemyksiään eurooppalaisesta huippujalkapallosta Atleettiin. Asioita käydään läpi myös videoiden kautta, mutta nyt Mestarien liigan alkamisen kunniaksi suomalaistykki tarkastelee lähtökohtia tiistaina alkavaan Euroopan suurimpaan seurajoukkuetason jalkapallokilpailuun.
Eurooppalaisen jalkapalloilun suurin seurajoukkuekilpailu starttaa jälleen. Mestarien liigaa seurataan, ihaillaan ja sitä pidetään aiheesta myös menestyksen mittarina. Viime keväänä PSG voitti Mestarien liigan ja ihan perustellusti sitä pystyi pitämään maailman parhaana seurajoukkueena. Vielä isommalla syyllä sen vuoksi, että PSG voitti mestaruuden toisen kerran perättäin.
En kuitenkaan usko, että kolmatta on tulossa. Ei siksi, että PSG olisi yhtään heikompi kuin aiemmin, mutta täydelliset dynastiat ovat kovassa kilpailussa erittäin harvinaisia, lähes mahdottomia. Kaudet eivät ole samanlaisia, muuttujia on paljon. Pitää olla mukana myös onnea, jopa PSG:n tapaisella huippujoukkueella. Olisi hyvin ihmeellistä, jos myös onni olisi jo kolmatta kautta perättäin mukana.
Itse nostan suosikeiksi Arsenalin ja Bayernin. Bayern olisi tasonsa puolesta voinut aivan hyvin voittaa koko kilpailun viime kaudella. Yhden ottelun nukahdus lopulta maksoi mahdollisen, jopa todennäköisen, mestaruuden. Saksan vuosieni perusteella tiedän hyvin, että Bayern osaa oppia virheistään eikä Vincent Kompany ja kumppanit romahda samalla tavalla toista kertaa kuin mitä tapahtui PSG:ta vastaan viime kauden välierän avausottelussa.
Arsenalin tilanne on vähän sama. Vielä ei Gunnersilla riittänyt ihan mestaruuteen asti, mutta ei siksi, etteikö joukkueen taso olisi riittänyt. Paineet voittamiseen olivat ehkä liian suuret, koska Arsenal ei ole koskaan isokorvaista pyttyä voittanut. Mahdollisimman tiukoille se meni, sillä PSG vei voiton vasta rankkareilla. Uskon, että Arsenal on nyt paljon valmiimpi pelaamaan koko kilpailun voitosta, myös siksi että he saivat viime keväänä rutkasti odotuspaineita alas voittamalla Valioliigan.
Kolmas suosikkini voittajaksi on Barcelona. Kun Barcelona saa Rodrin täydessä kunnossa mukaan, alkaa olla aika kova nippu kasassa. Niin oli tosin viime vuonnakin, mutta puolustuksen maksavat oppirahat katkaisivat tien aiemmin kuin olisi voinut olla. Minulla on sellainen kutina, että Hansi Flick tulee jopa muuttamaan pelaamista jonkin verran La Ligasta Mestarien liigaan. Viime kaudesta on opittu sielläkin. Ja onhan se Barcelonan nimilista ihan tajuttoman kova.
Real Madridia ei voi koskaan laskea ulos, ei varsinkaan Jose Mourinhon Realia. Mourinho haluaa näyttää, että puheet eilispäivän miehestä ovat puppua. Manchester City on tietynlainen musta hevonen uudessa valmennuksessa ja tietysti pitää mainita myös PSG tässä yhteydessä siitä huolimatta, että en usko heidän yltävän tällä kaudella finaaliin.
Entä italialaiset? Viime kausi oli Italialle täydellinen katastrofi seurajoukkuetasolla ja myös maajoukkueen kannalta. Nyt Serie A-joukkueet, Inter lippulaivana, tulevat menestymään paremmin, mutta en silti näe, että välierävaiheessa italialaisia olisi enää mukana.
Paljon on ainakin huippujalkapalloa tarjolla. Tiistaina se alkaa ja keväällä kilpailu huipentuu. Siinä aikahaarukassa tullaan näkemään yllätyksiä, upeita maaleja, läpimurtoja ja lopulta Euroopan seurajalkapalloilun himoituin pokaali matkustaa uuteen kotiin. Ei siis enää Pariisiin.
