Colorado Avalanche oli pitkät ajat National Hockey Leaguen paras joukkue viime kaudella. Se suorastaan dominoi. Kuuden ja puolen kuukauden ajan suunnilleen. Mutta sen jälkeen se ei enää ollut. Vegas Golden Knights lähetti Avsin kiilloittelemaan Presidents`Trophyaan armoa antamatta. Yksi runsas viikko ja kausi oli ohi. Kuuluuko Colorado yhä Stanley Cup-suosikkeihin uuden kauden alkaessa? Tässä muutama sekalainen kommentti.
Mile High City
Sanotaan, että jääkiekossa vallitsee aina todellinen kotikenttäetu. Se on kirjoitettu jo sääntöihin. Viimeinen vaihto-oikeus lajissa, jossa vastakkainpeluutukset ovat aina tärkeitä. Kotiyleisö nousee kannattamaan, puhutaan seitsemännestä pelaajasta. Colorado Avalanchella on vielä yksi kotietu näitten lisäksi.
Joukkueen kotihalli Ball Arena sijaitsee täsmälleen yhden Amerikan mailin eli noin 1,609 metrin korkeudella merenpinnasta. Colorado Avalanche pelaa kotiottelunsa ohuemmassa ilmanalassa ja vähäisemmässä happipitoisuudessa kuin muissa NHL-halleissa. Tunnettu ja selvä kotietu, koska vierasjoukkueitten pelaajat väsyvät otteluissa tavallista nopeammin.
Mailin korkeudessa pelattava jääkiekko luo NHL-tasolla merkittäviä eroja pelaajien fysiikkaan ja pelitapahtumiin. Pelaajan maksimaalinen hapenottokyky putoaa Denverin yliopiston tutkimuksen mukaan noin 15 prosentilla, kun noustaan pelaamaan näin korkealle. Maitohapot kertyvät jalkoihin, ja jalat painavat, etenkin pitkissä vaihdoissa.
On sanottu, että ohuessa ilmanalassa jopa kiekko liikkuu nopeammin.
Vierasjoukkueet yrittävät sopeutua matkustamalla Denveriin etuajassa. Kannattaa tsekata Coloradoa vastaan pelaamaan tulevien pelikalentereja. Avalanche itse asuu ja harjoittelee Denverissä. Avsin pelaajien fysiikka tuottaa siksi enemmän punasoluja, ja kuljettaa happea siksi paremmin.
Suurin osa NHL-joukkueista pelaa aivan merenpinnan tasolla. Salt Lake Cityssä pelaava Utah Mammoth nousee lähimmäksi Coloradoa; Delta Center on 1,320 metrin korkeudella. Calgary Flamesin Saddledome on 1,045 metrin korkeudella. Myös Flamesin sanotaan hyötyvän ilmanalastaan. Edmontonin Rogers Place on tässä vertailussa neljäs, 670 metrissä.
Vuoden vanhempi, sama tavoite
Colorado Avalanche oli täysin suvereeni, täysin omaa luokkaansa NHL-kaudella 2025-26. Kunnes se ei enää ollut. Se voitti koko liigan runkosarjamestaruuden ja oli kovaotteisen Central-divisoonan ykkönen huikaisevalla 121 pisteellään (55-16-11). Siitä tuli NHL-historian ainoa joukkue, joka hävisi vain kaksi ottelua varsinaisella peliajalla ensimmäisistä 40:stä.
Avs teki eniten maaleja (298), ja päästi vähiten (197). Sen maalisuhde oli terve plus 99. Sen alivoima oli NHL:n tehokkainta (84.6%). Apulaisvalmentaja Nolan Pratt saa kunniaa alivoiman tehosta. Jostain ihmeen syystä, mitä emme kykene selittämään, Coloradon ylivoima oli NHL:n 27. parasta. Ottaen huomioon, miten taitavia pelaajia on päävalmentaja Jared Bednarin käytettävissä, etenkin ykkösylivoimassa, ylivoiman tehokkuusprosentti 17.1% on käsittämätön.
Avsin pääsi ylivoimaan 263 kertaa viime kaudella, ja teki niistä vain 45 maalia. Tilanne parani joksikin aikaa olympiatauon jälkeen Nazem Kadrin palattua kaupunkiin, mutta putosi taas pudotuspeleissä. Joukkueenjohto palkkasi aikaisemmin Philadelphiassa, Torontossa ja Seattlessa (ja ennen NHL-uraa pitkäaikaisesti Pohjois-Dakotan yliopistossa) valmentaneen Dave Hakstolin heinäkuussa apulaisvalmentajaksi. Hänen ensisijaiseksi vastuualueekseen otettiin joukkueen ylivoimapelin johtaminen.
Coloradolla oli viime kauden runkosarjassa joitakin NHL:n aivan kärkipään pelaajia. Nathan MacKinnon teki 127 pistettä (53 maalia). Martin Necas säesti tasan sadan pisteen kaudella. Cale Makar teki 79 pistettä puolustajan paikalta. Suomalaisittain Artturi Lehkonen pelasi vahvasti; 48 pistettä 70 ottelussa.
Ennennäkemätön näytös jatkui Stanley Cupin playoffeissa. Los Angeles Kings putosi suoraan neljässä, ja Minnesota Wild hieman yllättäen viidessä. Lännen finaalissa kävi kylmästi. Vegas Golden Knights tuhosi, pysäytti ja lähetti Avsin kotiin puhtaasti neljässä ottelussa.
Nyt Colorado Avalanche on tuon pettymyksen jälkeen vuoden vanhempi. Joitakin muutoksia on lähinnä palkkakattosyistä tehty. Valeri NIchushkin, Ross Colton, ja Jack Drury on treidattu muualle. Nichuskin ja Drury olivat tärkeitä siinä tehokkaassa alivoimassa. Tilalle tuotiin kokenut Jaden Schwartz, Seattlessa viimeksi vaikuttanut, vahva kahden suunnan pelaaja.
Sikariportaan puolella tapahtui merkittävä muutos. Yllämainitut muutokset eivät enää olleet Nashvilleen lähteneen GM Chris MacFarlandin (en vieläkään ymmärrä Luke Evangelistan treidaamista?) tekoja. General Managerin tuolille hyppäsi neljän vuoden jälkeen uudelleen vanha tuttu ”Burnaby” Joe Sakic.
Colorado Avalanche lähtee kauteen yhden vuoden vanhempana (se on LA Kingsin (31.0 vuotta) ja Florida Panthersin (30.9) jälkeen keski-iältään NHL:n kolmanneksi vanhin joukkue (30.6). Mutta sen tavoite, ja samalla myös odotukset ovat yhä samat: Vain Stanley Cup-mestaruus kelpaa.
Coloradon maalivahtiosasto ajaa tandemilla
Avalanchen maalivahtiosaston ”lautatarha” on vahva kuin Coloradon kalliovuoriston rinteillä kasvava massiivinen douglaskuusi. Scott Wedgewood torjui uransa parhaan kauden 34-vuotiaana. NHL:n paras torjuntaprosentti (92.1%), ja keskimäärin vähiten päästettyjä maaleja. Voidaan sanoa Wedgewoodin saaneen ansaittua kunnioitusta liigassa vihdoinkin kahdeksan vuoden jälkeen. Hän aloitti 45 ottelua, ja viides Vezina-äänestyksessä (kaksi ykkösääntä). Jos hän olisi aloittanut yli 60 ottelua, kuka tietää, miten korkealle hän olisi äänestyksessä yltänyt.
Coloradon maalivahtitandemin paras ja tehokkain aloitusten jakamistaktiikka näyttää kuitenkin olevan sellainen, ettei Wedgewood pelaa liikaa otteluja peräkkäin, koska hänen on nähty väsyvän ja hidastuvan sellaisissa tilanteissa.
Nyt odotetaan Mackenzie Blackwoodin palaavan terveenä kesän jälkeen, ja ottavan suuremman osan aloituksista. Kaksikon aggressiivisemmalla tavalla maalillaan pelaava Blackwood näyttää myös löytäneen lopullisen NHL-kotinsa Denveristä lenneltyään tätä ennen New Jerseyssä ja San Josessa.
Blackwood on iso korsto, joka osaa sijoittua hyvin. Hän pelaa huomattavasti aggressiivisemmin kuin useimmat samankokoiset vahdit yleensä pelaavat. Hänen tyylinsä sopii kuin nyrkki silmään Coloradon nopeaan peliin, fyysisyyteen ja puolustuspeliin.
Vieläkin ihmettelemme erittäin harvinaista tapaa, jolla Colorado Avalanche vaihtoi koko maalivahtiosastonsa alle kymmenessä päivässä marras-joulukuussa, vuonna 2024. Justus Annunen ja Alexandar Georgiev vaihdettiin Scott Wedgewoodiin ja heti perään kymmenen päivää myöhemmin Mackenzie Blackwoodiin. Ja tämä uhkapeli ja vaihto onnistui.
On odotettavissa, ettei kumpikaan Avsin maalivahdeista pelaa mitään 60 aloituksen kautta. Tandem toimii hyvin.
Puolustus näyttää hyvältä
Coloradon puolustus on todella hyvä. Avalanche päästi vähiten maaleja omiin NHL:ssä, 23 maalia vähemmän kuin seuraavaksi vähiten päästänyt joukkue. Ykköspakkipari Cale Makar – Devon Toews vie suurimman osan minuuteista. Makar ansaitsi leipänsä viime kaudella pelaamalla keskimäärin 24:50, ja Toews 22:22. Tämä pari dominoi suurimman osan pelattaessa tasakentällisin, ja molemmat ovat tärkeitä alivoimassa, hieman eri vaihdoissa. Makar on tyypillisesti osa ykkkösylivoimaa.
Joe Sakic piti niin paljon monipuolisesta ja hyvin luistelevasta Brett Kulakista, että kiinnitti tämän viiden vuoden sopimuksella. Kulak on kolmosparin pakki, joka playoffeissa aina muuttuu Top-4 pakiksi. Sam Malinski breikkasi viime kaudella, ja tullee saamaan hyvin vastuuta alkavalla kaudella. Josh Manson jatkaa todennäköisesti kolmosparissa, jossa 41-vuotias teräsmies Brent Burns palaa rikkomaan ennätyksiä NHL:n vanhimpana pelaajana. Burnsin peli taantui kauden edetessä, joten hänen peluutustaan pidetään varmaankin silmällä. Jäämme seuraamaan, miten AHL:ssä pelannut Sean Behrens jatkaa. Hänellä on mahdollisuudet ottaa paikka NHL-joukkueesta. Joukkueesta, johon ei ole helppoa tulla ja ottaa paikkaa.
Hyökkäys ei ole ongelma
NHL:n eniten maaleja tehneen joukkueen hyökkäysteho ei ole mikään ongelma alkavallakaan kaudella. Joukkue, jossa pelaa Rocket Richard-voittaja Nathan MacKinnon (53 maalia), sadan pisteen Martin Necas ja supertähti Cale Makar (kolmas puolustajien pistepörssissä). Makar ei ota lompakkoaan mukaan jäälle, joten mikään ei hidasta hänen lentoaan.
Tämä joukkue on vastustjan painajainen hyökkäysalueella. Nazem Kadri ja Nicholas Roy pelaavat nyt täyden kauden joukkueessa. Parker Kelly on varma pelaaja laidalla. Mielenkiinnolla seuraamme kovasärmäisen Nicholas L`Heureuxn ja alivoimaan kaavaillun Fedor Svechkovin sijoittumista kokoonpanoon (molemmat entisiä Nashvillen pelaajia). T.J. Hughes sai sopimuksen amerikkalaisesta yliopistokiekosta, ja saattaa päästä Showhun.
Johtajuus ei ollut viime kaudella ongelma Coloradossa. Kapteeni Gabriel Landeskog teki historiallisen ihmeen palaamalla kaukaloon koko runkosarjan ajaksi. Kapteenin vaikutusta joukkueeseen kaukalossa ja kopissa ei tule väheksyä. Avalanchen tilasto oli 45-7-8, kun hän oli kokoonpanossa 60 ottelussa. Ulkopuolista voi mietityttää Landeskogin ikä (hän täyttää 34 vuotta syksyllä), ja myös tärkeän kakkossentterin Brock Nelsonin ikääntyminen (35 vuotta syksyllä). Ajan armoton ratas ei säästä ketään.
Alustava kokoonpano
Tässä Colorado Avalanchen kokoonpano. Päivän tilanne, lähde: Daily Faceoff.
Lehkonen – MacKinnon – Necas
Kadri – Nelson – Landeskog
Schwartz – Roy – O`Connor
Kelly – Svechkov – L`Heureux
Toews – Makar
Kulak – Malinski
Manson – Burns
Wedgewood
Blackwood
Jared Bednar valmentaa työpaikkansa puolesta
Jared Bednar on yksi jääkiekon parhaista ja menestyneimmistä valmentajista. Hänen ihmisläheiseksi ja vaativaksi kuvatussa valmennustavassaan on paljon hyvää ja paljon pureksittavaa. Pelin kääntäminen salamannopeasti, vastakarvaus, puolustajien osallistuminen hyökkäyksiin, keskikaistan hallinta, kauden jakaminen kymmenen ottelun segmentteihin. Ja niin edelleen. Armottomassa NHL-busineksessa valmentajan paras päivä on aina ensimmäinen. Bednar lähtee valmentamaan sopimuksensa viimeistä vuotta. Burnaby Joe luottaa vielä valmentajaansa, jonka paikka asetettiin kyseenalaiseksi mediassa Vegasille kärsityn romahduksen jälkeen.
Avalanchen peli on rakennettu nopeaan jääkiekkoon perustuen, mutta viimeisenä kolmena keväänä sen playoffmarssi on pysähtynyt isompien ja kovaotteisimpien joukkueitten käsiin. Joukkueitten, joitten tyylinä on taklata vastustaja väsyksiin ja ulos kaukalosta. Colorado Avalanche saattaa voittaa taas runkosarjan, mutta sen on opittava voittamaan myös playoffeissa tällaisia joukkueita vastaan.
Bednarin runkosarjassa dominoiva, nopea ja luova hyökkäyspeli tormää Stanley Cupin playoffeissa tiiviimpään puolustukseen ja fyysisyyteen. Pelkkä nopeus ja taitotaso ei enää riitä murtamaan vastustajia. Joukkue pelaa vielä kovaotteisessa Central-divisioonassa, josta ei kukaan pelaa itseään lännen finaaliin mustelmitta. Bednarin on jotenkin pystyttävä muuttamaan joukkueensa peli-identiteettiä playoffjääkiekon vaatimalle tasolle, kun kevät koittaa. Sakicin tekemät pienet muutokset Bottom-6 hyökkääjistöön toivat lähes huomaamattomalla tavalla lisää kovuutta.
Avsin voittoikkuna on yhä auki. Joukkueen perusrunko on liian hyvä voittaaksen vain yhden Stanley Cupin (2022). Oikeastaan, tarkemmin ajateltuna ja muisteltuna, se mestarijoukkue neljä vuotta sitten rakensi oman kautensa vähän samanlaisen ”arpikudoksen” päälle.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
You Tube: Atleetti ja Atleettikiekko
