Veikkausliigan Ilves tiedotti viikolla odotetun uutisen. Joukkueen päävalmentajana loppukauden toimivan Camilo Speranzan optio käytettiin, ja Ilves jatkaa menetetyn menestyksen tavoittelemista uruguaylaisen opein ensi kaudellakin. Ratkaisu vaikuttaa hyvältä, mutta suurimmat kysymysmerkit ovat yhä seuran isompien viskaalien toiminnassa, kirjoittaa jalkapallotoimittaja Panu Markkanen näkökulmassaan.
Kaudella 2023 Ilves oli pitkään putoamistaistelussa mukana. Joni Lehtonen korvasi kesken kautta päävalmentajana Toni Kallion. Lehtosen johdolla Ilves lopulta säilytti sarjapaikkansa ja meni jopa Eurooppaan voitettuaan Suomen cupin. Kausi oli muutenkin Ilveksen tietyn aikakauden viimeinen, nimittäin isoja muutoksia oli tulossa.
Suurin muutos oli Tammelan stadionin valmistuminen. Ilves sai huippuolosuhteet kertaheitolla. Toinen valtava muutos oli omistajapohjassa, kun jääkiekko-Ilves otti homman haltuun ostamalla Ilveksen jalkapallopuolesta enemmistön. Viimeistään tämän myötä tavoitetaso nousi. Hankittiin HJK:ssa ansioitunut Miika Takkula johtamaan urheilutoimea, ja Takkula toi itselleen tutun Joonas Rantasen päävalmentajaksi. Tämän myötä pelaajamarkkinoilla liikuttiin järkevästi ja kunnianhimoisesti.
Kunnes saapui myöhäissyksy 2025. Ilves oli jäänyt pronssille. Nimenomaan ”jäänyt”, koska joukkue taisteli mestaruudesta miltei loppuun asti, kuten oli tehnyt jo syksyllä 2024. Ilveksen odotettiin joka tapauksessa tulleen pysyvästi huipulle, mutta sitten tuli seinä vastaan. Yksi aikakausi päättyi.
Ilveksessä on aina arvostettu ”ilvesläisyyttä” ja tamperelaisuutta, mutta menestykseen tarvittiin pari ulkopuolista. Takkula ja Rantanen nostivat tason aivan uudeksi parin vuoden aikana. Sitten Takkula lähti vuolemaan kruunuja, ja pian sen jälkeen Rantanen myytiin Klubiin. Avainpelaajia katosi siirtojen kautta muualle. Parin vuoden menestyslinnakkeesta oli jäljellä vain rippeet. Silti yleinen uskomus oli, että Ilves on vähintään mitalijahdissa.
Uudeksi urheilujohtajaksi nimettiin Iikka Miettinen. Nimi ei sanonut kenellekään juuri mitään. Miettinen on urallaan toiminut ulkomailla, mutta urheilujohtajaksi hän ponkaisi Ilveksen akatemiajoukkueen valmentajan postista.
Tätä ennen päävalmentajaksi oli nimetty uskollinen Joni Lehtonen, eli valmentaja, jonka Joonas Rantanen syrjäytti Takkulan aikakauden alkumetreillä. Avainpelaajia lähti, mutta Miettinen ei halunnut tai osannut hankkia korvaajia esimerkiksi Oiva Jukkolalle ja Marius Söderbäckille – Miettinen itse oli viime kauden alkuperäisessä valmennustiimissä mukana, joten hän pääsi seuraamaan aitiopaikalta joukkueen pelaajien kehitystä.
Kauden alussa Ilves siirsi Rantasen ajan kakkosvalmentajan Pasi Tuutin muihin tehtäviin. Miettinen lähti itsekin myöhemmin pois valmennustiimistä. Pelaajamarkkinoilla oli edelleen hiljaista, vaikka mystiseksi jäänyt ”heti valmis maalintekijä” oli tulossa apuun. Eipä näkynyt. Eikä paljon muutakaan.
Lopulta Lehtonen sai lähteä, ja tilalle tuli Camilo Speranza. Tämä oli Miettisen löytö, sillä hän ei ollut vielä valinnassa mukana, kun Lehtonen päätettiin nostaa ykköseksi. Eli tilanne oli pitkään sellainen, että joukkueen päävalmentajana oli henkilö, jota seuran urheilutoimenjohtaja ei ollut itse valinnut tai ollut mukana valitsemassa.
Speranzan aikakausi meni kohtuullisesti. Europeleissä joukkue pelasi hyvin, ja Veikkausliigassa ryhmä sai jonkinlaisen kirin aikaan. Mutta ei riittävän, sillä Ilves jäi lopulta kuuden parhaan ulkopuolelle, pelaamaan merkityksettömiä otteluja Karsintasarjaan. Joka tapauksessa näytöt riittivät Speranzan option käyttämiseen.
Speranza saattaa olla hyvinkin erinomainen vaihtoehto jatkoa ajatellen. On mielenkiintoista myöhemmin kuulla, mitä mieltä Ilvestä pyörittävän Ilves Edustus Oy:n puheenjohtaja on tästä. Puheenjohtajaa ei nimittäin tällä hetkellä ole. Petri Ojala jätti tehtävänsä, eikä Ilves ole ainakaan tiedottanut, että uusi henkilö nuijan varteen olisi löytynyt.
Loistavasta juniorityöstään kuuluisa Ilves on pelillisesti kohtuullisen hyvässä tilanteessa. Speranzalla ja Miettisellä on hyvä perusryhmä kasassa, ja juniorityö tuottaa säännöllisesti vähintään liigatason pelaajia. Nyt seuraava kysymys on, kuinka paljon kuluneen vuoden oppirahoista on opittu? Muutokset olivat kertaheitolla tehtyinä niin suuria, että harvemmin tuollaisen karusellin jälkeen onnistumisia tulee.
Mutta nyt tulevalla puheenjohtajalla, muulla seurajohdolla, Miettisellä ja Speranzalla on näytön paikka. Ilveksen ympärillä ollut hype pitää jotenkin palauttaa ja nopeasti. Tällä hetkellä Tammela kumisee tyhjyyttään Ilveksen peleissä, kun parina viime kautena kotiottelut olivat seuralle luotettava tulonlähde.
Tähän on tietysti olemassa yksi pikaisesti toimiva lääke. Nopea paluu taistelemaan mestaruudesta. Sen tavoitteen täyttymiseen tarvitaan kuitenkin onnistuneita liikkeitä kabineteissa ja etenkin pelaajamarkkinoilla.
Todennäköisesti osaamista on, ja ainakin nyt on enemmän kokemusta. Oppi on tullut kantapään kautta, siitä voi ammentaa: noin ei ainakaan kannata toimia, miten kauteen 2026 valmistauduttiin ja miten se toteutettiin.
Näkökulma: Panu Markkanen
