Washington Capitals teki tiistaina yhden kesän puhutuimmista ratkaisuista, kun se sitoi 21-vuotiaan hyökkääjänsä Ryan Leonardin kahdeksanvuotisella, 84 miljoonan dollarin jatkosopimuksella. Sopimuksen keskimääräinen vuosiarvo on 10,5 miljoonaa dollaria, ja se astuu voimaan kaudella 2027–28 jatkuen aina vuoteen 2034–35 asti. Kyseessä on NHL:n historian arvokkain sopimus pelaajalle, jolla on alle sata ottelua takanaan, mikä yksinään kertoo siitä, kuinka suuresta panostuksesta on kyse.
Sopimuksen ajoitus ei ollut sattumaa. Tiistai oli viimeinen päivä, jolloin Capitals ylipäätään pystyi solmimaan kahdeksanvuotisen sopimuksen, sillä NHL:n uusi työehtosopimus astui voimaan keskiyöllä ja lyhensi jatkosopimusten enimmäispituuden seitsemään vuoteen. Seura siis riensi tekemään pitkän sitoumuksen juuri ennen kuin ovi sulkeutui, mikä kertoo omaa kieltään siitä, että Washington halusi lukita Leonardin mahdollisimman pitkäksi aikaa hinnalla millä hyvänsä.
Maksurakenne on tässä sopimuksessa vähintään yhtä kiinnostava kuin itse loppusumma. PuckPedian tietojen mukaan sopimus on voimakkaasti etupainotteinen. Leonard saa ensimmäisten kolmen vuoden aikana 36,9 miljoonaa dollaria eli lähes 44 prosenttia koko sopimuksen arvosta. Ensimmäisenä vuonna hänen kokonaisansionsa ovat 15,7 miljoonaa dollaria, joista peräti 14,7 miljoonaa on allekirjoitusbonusta. Rakenne jatkuu samanlaisena myös myöhemmin, sillä kokonaisuudesta 52,5 miljoonaa on bonuksia ja vain 31,5 miljoonaa varsinaista palkkaa. Leonard sai lisäksi kuudentena vuonna liikkumattomuusklausuulin, seitsemäntenä vuonna 21 joukkueen ja kahdeksantena vuonna 15 joukkueen kaupankäyntisuojan.
Etupainotteisuus palvelee molempia osapuolia eri tavoin. Leonardille se tarkoittaa taloudellista turvaa heti alkuvaiheessa, mikä on ymmärrettävää pelaajalle, jolla on vielä paljon todistettavaa. Capitalsille taas se tarjoaa joustavuutta tulevaisuudessa, sillä sopimuksen loppupää on huomattavasti kevyempi maksettavaksi ja samalla helpommin kaupattavissa, mikäli tilanne jostain syystä muuttuisi. Bonuspainotteinen rakenne suojaa pelaajaa myös mahdollisilta työtaisteluilta, mikä on tyypillinen syy tällaisten sopimusten yleistymiselle huipputasolla.
Urheilullisesti panostus perustuu vahvaan mutta lyhyeen näyttöön. Leonard teki tulokaskaudellaan 20 maalia ja 45 pistettä 75 ottelussa, mikä teki hänestä ensimmäisen Capitalsin tulokkaan sitten Alex Ovetshkinin kaudella 2005–06, joka ylsi 20 maalin rajalle. Hän oli myös viides koko liigan tulokkaiden maali-, syöttö- ja pistetilastoissa ja kolmas tasakenttämaaleissa sekä ylivoimapisteissä. Silti kriittisiä ääniä on kuulunut, sillä analyytikko Micah McCurdy huomautti Leonardin pelanneen vasta 84 NHL-ottelua ja arvioi hänen NHL-tason näyttöjensä olevan varsin vaatimattomia sopimuksen kokoluokkaan nähden. Myös päävalmentaja Spencer Carbery on korostanut, että kehitettävää on nimenomaan kokonaisvaltaisessa 200 jalan pelissä.
Sopimus on myös osa laajempaa kokonaisuutta, sillä Capitals on rakentanut runkoaan hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Leonard liittyy joukkoon, johon kuuluvat Tom Wilson, Jordan Kyrou, Pierre-Luc Dubois, Alex Tuch, Jakob Chychrun, Martin Fehervary ja Logan Thompson ja kaikki heistä ovat sopimuksen alaisia vähintään kauteen 2030–31 asti. Samana päivänä seura sitoi myös Justin Sourdifin kahdeksanvuotisella, 50,8 miljoonan dollarin sopimuksella. Washington on siis tietoisesti lukinnut runkonsa juuri ennen kuin uusi työehtosopimus rajoitti pitkien sopimusten tekemisen, mikä antaa seuralle harvinaisen selkeän kuvan tulevien vuosien kokoonpanosta.
Kokonaisarvio riippuu lopulta siitä, kuinka paljon Leonard vielä kehittyy. Jos hän kasvaa 30 maalin ykkösketjun hyökkääjäksi, jota hänestä on ennustettu, 10,5 miljoonan dollarin cap hit näyttää nousevan palkkakaton myötä varsin kohtuulliselta jo muutaman vuoden päästä. Jos kehitys sen sijaan pysähtyy nykyiselle tasolle, Washingtonilla on käsissään raskas sopimus, jota se ei pysty purkamaan ennen vuotta 2035. Capitals on tehnyt tietoisen vedon nuoren pelaajan potentiaaliin ja maksurakenne kertoo, että seura on hoitanut oman riskienhallintansa niin hyvin kuin sellaisessa vedossa on mahdollista.
Näkökulma: Janne Niemenmaa
