Lauantaina juostiin historian ensimmäinen Run X:n SM-kilpailu. Kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin juoksumatolla juoksemisesta. Lajissa on tulossa myös MM-kilpailut, missä jaetaan keväällä Italiassa palkintorahoja 100 000 euroa.
Ensimmäinen SM-tapahtuma oli ihan hieno. Musiikki ja valot tekivät tunnelmasta oivallisen. Urheilustadionia paljon intiimimmässä tilassa myös yleisön kannustukset kuuluivat hyvin.
Suomen mittapuulla oli saatu mukaan aivan maan kärkijuoksijat, naisissa Ilona Mononen ja miehissä Tuomas Heikkilä. Heikkilä kirmasi seitsemän sekuntia kovempaa kuin koskaan radalla, 13.18,98. Se on hurja tulos. Lasse Virénin radalla juostu SE on 13.16,3. Heikkilä jahtasi monessakin mielessä Virénin haamua, sillä Lasse ei koskaan matolla treenejä tehnyt, korkeintaan hapenottotestejä. Olisipa ollut mielenkiintoista, jos Run X -kilpailun aikana jollekin seinälle olisi heijastettu Virénin SE-juoksu Helsingistä vuodelta 1972. Olisiko Heikkilä päässyt parempaan iskuun ja pystynyt tämän ”valojäniksen” avulla rypistämään loppukirissä ohi?
Mononen painoi 15.17,70, radalla hän on juossut 13 sekuntia kovempaa. Hyvä tulos sekin kesken peruskuntokauden.
Mattojuoksu on erilaista kuin ratajuoksu. Askel tulee ”rataan” hiukan eri tavalla, kun alusta liikkuu. Oletan 25 vuoden valmennuskokemuksella, että mitä taloudellisempi askel, sitä nopeammin etenet matolla.
Matolla juoksijat joutuvat itse säätämään ”vaihdekepistä” juoksunopeuttaan. Se rikkoo rytmiä. Radalla vaihdekeppi on korvien välissä. On silti mahdoton arvioida, kumpi on nopeampi tapa edetä. Toisille juoksijoille mattojuoksu on luontevampaa kuin toisille. Joka tapauksessa Heikkilän aika kertoo siitä, että puolimaratonille ja maratonille keskittyvä mies on hurjassa kunnossa.
Ilona Mononen kertoi SM-kisan jälkeen, että kokemus oli hauska, mutta hän ei ehkä ole aivan tämän lajin kohderyhmää. Asia on tismalleen näin. Huipputason juoksijat haluavat kilpailla ensisijaisesti radalla tai maantiellä, tällainen virtuaalinen meininki on vain piristävä välipala. En usko, että yksikään huippujuoksija alkaisi keskittyä mattokisoihin.
Kuka tahansa ympäri maailmaa voi sen kuitenkin tehdä tässä virtuaalikilpailussa. Maailmanlistaa pidetään onlinena netissä, joten kaikki voivat kätevästi seurata, missä menevät vaikkapa maailman huippujuoksijoihin nähden. Tällä hetkellä Heikkilällä ja Monosella on lajin kärkiaika maailmassa. Torille!
Bisnes haisee kauas – mutta haiskoon
Lienee selvää, että tällainen kannustaa kuntoilijoita. Osallistuminen ratakilpailuihin on aivan eri asia, siihen on paljon korkeampi kynnys, vaikka harraste- ja aikuisurheilu onkin kasvava trendi. Salilla maton päällä on helpompi kokeilla. Lajin hyvä puoli on sekin, että kukaan ei ole kierroksella tai kahdella kärkeä perässä, kaikki ovat alusta loppuun samalla viivalla; vain matolla käytetty aika on eri. Minäkin voisin juosta Tuomas Heikkilää vastaan jäämättä metriäkään. Katsojien näkökulmasta uupuu se elementti, että näkisi silmällä kuka johtaa ja kuinka paljon muut ovat perässä.
Totta kai juoksumattovalmistaja Technogymin ja World Athleticsin junailema tapahtuma on läpikaupallinen. Mutta saa se ollakin. Juoksumattoja on maailmassa miljoona, mutta näihin kisoihin voi osallistua vain valmistajan juoksumatolla ja sertifioidussa Run X -palvelupisteessä. Globaali bisnes haisee kauas. Mutta jos ja kun sen tarkoitus on houkutella ihmisiä kuntoilemaan entistä enemmän, olkoon niin. Liikunnan harrastaminen on joka tapauksessa kaupallistunut täysin.
Mielenkiintoista nähdä, kuinka moni maailman absoluuttinen huippu osallistuu tähän haasteeseen. Moni voi osallistua kerran, mutta tuskin useammin. Lajin tarkoituskaan ei ole luoda mitään kilpailusarjaa eliittijuoksijoille. He ovat vain tämän bisneksen mainoskasvoja. Mutta siinä, missä 100 vuotta sitten lanseerattu kuntopiiri on nykyisin crossfit, miksi juokseminen ei voisi olla matolla kirmattava Run X?
Näkökulma: Lauri Hollo
