Ei intensiteettiä, ei energiaa, täysin ponnetonta virkamieskiekkoilua. Tätä on Helsingin Jokerit, vaikka pelataan pääkaupunkiseudun otteluparin herruudesta. Jokerit oli Espoossa kuin peura ajovaloissa, kirjoittaa Atleetin toimittaja Joni Ahokas.
Ensimmäinen paikallispeli Liiga-kaudella, ja Helsingin Jokerit oli Espoon Metro-Areenalla kuin peura ajovaloissa. Tomek Valtosen ryhmällä ei tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä, mitä kaukalossa pitäisi tehdä. Kiekko-Espoo jyräsi helpohkosti 4–1-voittoon loppuunmyydyssä Espoon hallissa.
Etenkin ottelun kaksi ensimmäistä erää jäällä oli vain yksi joukkue. Aiemmin viikolla Vaasassa ja Mikkelissä paikkoja paljon luonut mutta tehottomuuteen sortunut Kiekko-Espoo onnistui nyt avoimemmassa pelissä viimeistelyssään ja otti täysin kontrollin paikallisvierastaan nopeilla rankaisumaaleilla.
Samaan aikaan Jokerit tuntui alistuneen kohtaloonsa muutaman ensimmäisen maalin jälkeen. Intensiteetitöntä, energiatonta ja ponnetonta virkamieskiekkoilua, vaikka pelataan pääkaupunkiseudun otteluparin herruudesta.
Jokereiden selkärangaton esitys alkoi turhauttaa myös koko vastapäädyn vallannutta vieraskatsomoa. Fanit keksivät toisessa erässä mitä erilaisempia lauluja, ja useilla virityksillä huudettiin päävalmentaja Tomek Valtoselle potkuja.
– Lennä Tomek Valtonen, lennä. Viimeistä kertaa, kuului vieraspäädystä.
Kolmannen erän alussa Espoon johtaessa 4–0 vieraskannattajien mitta tuli täyteen. Jokereiden kannattajaryhmä Eteläpääty laski banderollinsa alas ja asteli protestina ulos hallista pelin ollessa vielä kesken.
Näinkö niitä omia tuetaan?
Jokereiden pelihuumoria kuvasi osuvasti kultakypärä Maxime Fortierin epäuskoinen ilme tuijottamassa tulostaulun rumia lukemia, kun Kiekko-Espoo johti neljällä maalilla. Yritystä pelissä on, mutta toteutuksesta puuttuu punainen lanka.
Tässä se avainsana on, eli päämäärättömyys. Vaikka kaukalossa on neljän miljoonan euron joukkue Fortierin, Patrick Curryn ja Henri Nikkasen kaltaisia Liigan kärkihyökkääjiä, näitä yksilöitä on hankala hyödyntää, jos heille ei ole laadittu minkäänlaista suunnitelmaa toteuttaa asioita vahvuuksiensa mukaan.
Päävalmentaja Valtonen latoi Atleetin toimittajan Janne Niemenmaan haastattelussa jargonia hyökkäysajan vähäisyydestä ja maalinteon tehottomuuteedesta.
Ennen kauden alkua Liigaan henkselit paukkuen jättibudjetilla palanneesta Jokereiden puhuttiin korkein odotuksin. Nyt helsinkiläisseuran niskassa kummittelee aito putoamispeikko.
Kahdeksan kierrosta on mennyt, ja Jokerit on voittanut yhden ottelun. Joukkueen sarjasijoitus on toiseksi viimeinen, takanaan vain kaikki ottelunsa hävinnyt viime kevään finalisti KooKoo.
Kausi on vielä pitkä, mutta sitä ei saa päästää tässä vaiheessa väärille raiteille. Valtosen potkutkaan eivät välttämättä olisi ratkaisu, koska joukkue on ylipäätään rakennettu epätasapainoiseksi.
Selvä ykkösmaalivahti puuttuu. Veini Vehviläinen ja Olle Eriksson Ek vuorottelivat ensimmäiset pelit tolppien välissä heikolla menestyksellä. Eriksson Ekin loukkaannuttua Tomi Karhunen värvättiin viikon mittaisella, lauantaina päättyneellä pikapestillä, mutta hänestäkään ei ollut sateentekijäksi alkuviikon Pelicans-pelin nollapeliä lukuun ottamatta.
Tärkeimmistä puolustuspään vahvistuksista vaikkapa Matthew Caito oli toista kertaa viikon sisään kokoonpanon ulkopuolella. Caito ei ole pystynyt tarjoamaan kiekollista osaamistaan, jonka vuoksi hänet hankittiin. Näillä otteilla on mahdollista, että kallispalkkainen yhdysvaltalainen ei pelaa kauttaan loppuun Ilmalassa.
Jokerien rakennuspalaset ovat epäsynergiassa, ja siitä maksetaan nyt kovaa hintaa. Entisen Jokerit-hyökkääjän, MTV:n asiantuntijan Jesse Joensuun sanoja studiosta loppuun lainaten: ”Jokereiden putoamisuhka on nyt todellisuutta.”
Näkökulma: Joni Ahokas
