Atleetin 56-vuotias kolumnisti Lauri Hollo heittäytyi nostalgiseksi huomattuaan keskiviikkona, että Teksti-TV ei toimi.
Urheilun suurkuluttajalle on suorastaan katastrofi, jos Ylen kivikautinen, mutta edelleen loistava Teksti-TV ei toimi. Niin kävi keskiviikkona ainakin omalla tietokoneellani.
Aikomus oli vilkuilla ”tekstarilta” töiden ohessa aika-ajoin SM-liigan kahta kiekko-ottelua, jalkapallon Mestarien liigaa, Korisliigaa ja jalkapallon liigakarsintaa. Mutta ei. Vaikka millä välineellä klikkailin, aina tuli sama ilmoitus: 403 Error: The request could not be satisfied. Request blocked.
Mieleeni hiippaili jo paniikki.
Avasin suoratoiston ja laitoin Mestarien liigan ottelun Manchester United–Como pyörimään. Mutta mites ne muut?
Liigan nettisivuilta pystyi nopeasti taikomaan liveseurannat. Samoin Korisliigan sivuilta. Sen sijaan Veikkausliigan sivuilta en löytänyt kirveelläkään liigakarsintaa PK-35–Jaro.
Omaan kärsimättömään mielenlaatuuni kesti aivan liian pitkään löytää korvaava livetulospalvelu. Se vain alleviivaa Teksti-TV:n erinomaisuutta.
Yle aloitti Teksti-TV:n viralliset lähetykset Suomessa vuonna 1981. Palvelu kehitettiin alun perin ohjelmien tekstittämiseksi kuulovammaisille. Siitä se kasvoi nopeasti päivittäiseksi uutis-, tulos- ja tietolähteeksi. Etenkin urheilun kuluttajille se on tarjonnut todella paljon; yhdestä paikasta livenä tulokset, maalintekijät, tärkeimmät tilastot ja sarjataulukot. Lisäksi eri lajien tulossivut ovat vuosien varrella junttautuneet aivoihin paremmin kuin vaimon syntymäpäivä.
Jos NHL:ää seuraavalle ihmiselle sanoo 235, hän tietää heti, mistä on kyse. Annan vihjeen heille, joilla ei numerosarjan edessä sytytä: se ei ole virsi Armon lähde, Jeesuksemme…
Nykyisin Teksti-TV:n tulospalvelu lienee jo kokonaan automatisoitu, mutta takavuosina sen takana oli tilanteita ja maalintekijöitä omin käsin näpyttävä toimittaja. Vielä pitkälle 1990-luvulle urheilutulokset päivitettiin manuaalisesti. Ottelu- ja kilpailupaikkojen sekä toimituksen välillä käytiin ankaraa lankapuhelinsoittelua, ja telefaksit lauloivat.
Kuulostaa raskaalta ja hölmöltä varsinkin nykyjonnejen korviin, kun vuonna 2026 (ja jo kauan ennen sitä) kaikki maailman tieto tulee tarjolle älypuhelimiin reaaliajassa. Mutta 1980-luvun lapselle ja 1990-luvun teinille Teksti-TV oli käytännössä ainoa väline seurata urheilua suurin piirtein liveajassa. Se loi myös turvallisuuden tunnetta; vaikka et ole itse koko ajan hereillä maailman tapahtumista, joku on. Oli se tapahtuma vaikka niinkin vähäpätöinen kuin Haka–Ilves-ottelun puoliaikatilanne Tehtaan kentältä, tutusta tuoksusta.
Ja palatakseni vielä jutun otsikkoon. Nykypäivänä jokaikinen media analysoi algoritmein ja ties minkä tekoälyn avulla, millaiset otsikot vetävät eniten klikkejä. Niiden pohtimiseen käytetään enemmän aikaa kuin itse juttujen sisältöön. Ainoastaan Teksti-TV ei klikkiotsikoita edes yritä tehdä. Siihen on yksi selkeä syy; ruudulle ei mahdu.
Vielä 1980-luvulla lyhyet ja yksinkertaiset otsikot kelpasivat mihin tahansa. Tennispelaaja Leo Paliniin ja formulakuski Keke Rosbergiin viitaten monella toimituksella olikin aina kuumametallipainolaatoilla valmiina otsikot ”Palin putosi” ja ”Keke keskeytti”.
Täydellistä teksti-TV-kamaa vielä vuonna 2026.
Näkökulma: Lauri Hollo
