Atleetin kolumnisti Lauri Hollo näkee, että Manchester Unitedin manageri Michael Carrick olisi jo pitänyt työntää lankulta alas, mutta edelleen seuralegenda horjuu side silmillään lankun päällä.
Muinoin niin suuri ja mahtava Manchester United on pelannut tällä kaudella 13 kilpailullista ottelua ja voittanut ainoastaan sarjanousija Ipswichin Valioliigassa ja azerbaidžanilaisen Sabah FK:n Mestarien liigassa. Tappioita on jo seitsemän.
Kun joukkue hävisi ensin Comolle Mestarien liigassa 1-4 ja heti perään Valioliigassa kotona Bournemouthille 0-3, koko maailma uskoi Michael Carrickin saavan potkut. Villi arvaus on, että melkein kuka tahansa muu olisi kalossia saanut, mutta ei Unitedin oma kultapoika. On vaikea käsittää, miksi häntä yhä roikotetaan löysässä hirressä, jonka olisi jo pitänyt näillä tuloksilla katketa.
Täydellinen romahdus
Viime viikonloppuna oli hyvä sauma kiillottaa kilpeä Chelsean vieraana. Unitedin peli näyttikin avausjaksolla paremmalta kuin kertaakaan tällä kaudella. ManU loi 45 minuutissa maaliodottamaa 1,09 maalin verran, kun Chelsean xG oli vain 0,28.
Penkityksen jälkeen avauskokoonpanoon palannut Bruno Fernandes ei ollut parhaimmillaan, mutta Teemu Pukin kaksisolento Bryan Mbeumo rakenteli vastaiskuja erinomaisesti. Myös Amad Diallo näytti hyvältä, vaikka tössikin loistopaikan jakson lopussa.
Sitten tuli toinen jakso. Kului viisi minuuttia ja pallo oli omassa verkossa. Maali kuvasti niin Unitedin rakenteellista puutteellisuutta kuin koko alkukauttakin. Mbeumo menetti ensin pallon keskialueella, sitten isolla kohulla hankittu Carlos Baleba ryntäsi koulupoikamaisesti itsensä ulos tilanteesta, Lisandro Martinez ei puolustanut lainkaan ja Morgan Rogersin pujottelukeppeinä olivat myös kuuliaisesti vierestä tilannetta seuranneet Harry Maguire sekä Leny Yoro.
Pian sen jälkeen nähtiin todellinen Lisandro Martinez -show. Ensin hän jäi laidalla täysin Rogersin jalkoihin, yritti repiä tätä puolinelsonilla nurin ja lopulta rapata sukille, muttei osunut. Korttihan siitä tuli. Ja heti perään kulmapotkutilanteessa kyynärpää Wesley Fofanan naamaan ja toinen keltainen. Sellainen herkkuhetki argentiinalaiselta teurastajalta…
Tuomiopäivä
Ennen maaottelutaukoa jäljellä on tämän illan Mestarien liigan ottelu, kun AS Roma saapuu Old Traffordille sekä sunnuntain liigaottelu kotona Aston Villaa vastaan. Viimeistään sunnuntai on Carrickin tuomiopäivä. Vaikka AS Roma kaatuisi, mitä vahvasti epäilen, niin liigassa ei ole nyt varaa hävitä. Säälittävät seitsemän pistettä yhdeksästä ottelusta on käsittämättömän surkea saldo, United horjuu putoamisviivalla. Jos kummastakaan pelistä ei tule voittoa, on Carrickin peli selvä.
Jos ja kun uusi mies tulee hänen tilalleen, niin hyvä kysymys on, kuinka moni itseään kunnioittava huippumanageri edes haluaa tulla tähän totaaliseen hullunmyllyyn? Urheilutoimenjohtaja Jason Wilcox ja hänen kanssaan isoista linjoista päättävä toimitusjohtaja Omar Berrada ovat kiistatta epäonnistuneet työssään. Kumpikin tuli Unitediin 2024, minkä jälkeen he ovat hankkineet 15 pelaajaa.
Old Traffordin taika
Isoja kaloja heistä ovat olleet ainakin siirtosummien valossa Matthijs de Ligt, Leny Yoro, Manuel Ugarte, Joshua Zirkzee, Noussair Mazraoui, Benjamin Sesko, Matheus Cunha, Bryan Mbeumo, Patrick Dorgu, Senne Lammens, Carlos Baleba, Andrey Santos ja Youri Tielemans. Rahaa tähän sakkiin paloi noin 400 miljoonaa euroa. Ja sillä on saatu tällä kaudella 0,77 pistettä yhtä valioliigaottelua kohden.
Tästä porukasta onnistujina voidaan pitää vain Lammensia, Mbeumoa, Šeškoa ja isoin varauksin Yoroa.
Jo vuosia on käynyt jostain kumman syystä niin, että kun pelaaja siirtyy Manchester Unitediin, hän muuttuu samalla oven avauksella kuin varjoksi entisestä itsestään. Tällä kaudella niin tuntuu käyneen Carlos Baleballe, Youri Tielemansille ja Andrey Santosille.
Baleba loisti Brightonissa kaudella 2024-2025, mutta viime kauden alku oli erittäin heikko. Vuodenvaihteen jälkeen hän löysi itseluottamuksensa ja oli Brightonin avainhahmoja. Nyt itseluottamus näyttää jälleen kadonneen todella kauas. Mutta pakkohan 75 miljoonan miestä on peluuttaa…
Santos teki viime kaudella Chelseassa todellisen läpimurron, mutta nyt on hankaluuksia päästä edes kentälle. Tielemans loisti viime kaudella Aston Villassa, nyt hän on ollut lähinnä näkymätön mies, eikä etenkään puolustuspeli vakuuta.
Old Traffordin taika on nykyisin kummallinen.
Näkökulma: Lauri Hollo
