Suomen hiihtomaajoukkueen valmennus meni rajusti uusiksi tälle kaudelle. Päävalmentajaksi tuli todella kokenut ja meritoitunut ruotsalainen Joakim Abrahamsson, muina valmentajina aloittivat norjalainen tieteellisen valmennuksen spesialisti Hans Kristian Stadheim ja ex-hiihtäjä Matias Strandvall.
Viime kauden jälkeen koko silloinen valmentajakvartetti Teemu Pasanen, Reijo Jylhä, Ville Oksanen ja Pia Pekonen, jäi sivuun. Nyt mennään yhteispohjoismaisilla opeilla.
Sprinttihiihdon maailmancupin toissa kaudella voittanut Jasmi Joensuu näkee uuden valmennuksen positiivisena asiana. Hän kommentoi asiaa Atleetin Jari Porttilan haastattelussa.
– Mitään ydintiedettähän valmentaminen ei ole. On tullut kuitenkin ihan hyviä uusia juttuja ja ehkä tarkkuutta sekä kovuutta harjoitteluun uuden valmennuksen myötä. Se on hieno juttu. Tiedän, että he ovat aiemmin valmentaneet kovia, minua parempia urheilijoita, Joensuu sanoo.
Kokeneiden ja kovaa jälkeä urallaan tehneiden valmentajien tietopankki miellyttää urheilijaa.
– He tietävät, minkälaisia ominaisuuksia ja harjoittelua vaaditaan, että pääsee ihan absoluuttiselle huipulle. Se on minulle tärkein asia.
30-vuotias Joensuu on jo menestynyt ja haluaa menestyä lisää. Silti hän kertoo, että elämässä on paljon muitakin arvoja kuin urheilun huipputason tavoitteleminen.
– Menestyminen on tietysti tärkeää, mutta niin on myös se, millaisia ihmisiä me olemme. Itse pyrin olemaan kaikkien silmissä hyvä ihminen. Treenaamme vuosikausia kovaa menestyksen eteen, mutta olemme kaikki ihmisiä tämän hiihtäjän takana. Se on minulle jopa tärkeämpi arvo.
Yksi kausi on lyhyt aika
Maajoukkueen haastajaryhmän valmentajana toimiva Jussi Piirainen on tehnyt huomioita uusista valmennussysteemeistä. Niistä hän kertoi Antero Mertarannan juontamassa Atleetin Lumiukot-ohjelmassa.
– On tullut uusia ulkomaalaisia valmentajia ja uusia juttuja. Ja kun ulkomaan kielellä puhutaan, urheilijat kuuntelevat herkemmin. Lisäksi ryhmäharjoittelua on enemmän, vaikka on sitä toki ennenkin ollut. Urheilijoita sitoutetaan toimintaan myös leirien ulkopuolella, Atleetin asiantuntija Piirainen kertoo.
Vaikka valmentajat ja osin metoditkin ovat uusia, Piirainen ei näe valtaisaa muutosta.
– Samanlaista harjoittelu on kaikkialla pohjoismaissa. Kestävyyslajeissa on nyt vallalla tämä tuplatehoharjoittelu, se on tullut hiihtoonkin nyt uusien valmentajien myötä. Tasatyönnön ja vapaan hiihdon tekniikkaan on panostettu. Se nyt on ollut suomalaisilla projektina jo viimeiset 30 vuotta.
Hän ei kuitenkaan odota, että uusien valmentajien kädenjälki alkaisi näkyä ihan heti.
– Yksi kausi on siihen tosi lyhyt aika. Toki joitakin merkkejä voi näkyä hiihtoteknisissä asioissa ja joissakin ominaisuuksissa. Mutta että nähtäisiin, tuottaako tämä linja laajemmin tulosta, siihen menee pari kolme vuotta. Lahden MM-kisoissa 2029 ja Ranskan olympialaisissa 2030 nämä muutokset voisivat hyvinkin näkyä.
Menestys on yhä mahdollista
Etenkin naisten maajoukkueeseen tuli valtava lovi, kun kokeneet kestomenestyjät Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski lopettivat. Piirainen uskoo silti menestykseen.
– Yksittäisissä kilpailuissa se on jo mahdollista, Johanna Matintalohan voittikin yhden maailmancupin kisan viime kaudella. Ja Jasmi Joensuu on voittanut sprintin maailmancupin, joten näiltä urheilijoilta voidaan odottaa menestystä. Mutta sellaista yleishiihtäjää meillä ei ole näkyvissä, joka voisi voittaa vaikkapa Tour de Skin.
A-maajoukkueessa on vain seitsemän naista, joista muutama on profiloitunut selkeästi sprintteihin. Voisiko tämä aiheuttaa ongelmia jopa viestijoukkueen kasaamiseen suhteen, tiedustelee Antero Mertaranta Piiraiselta.
– Kaksi viestin kantavaa voimaa on nyt jäänyt pois. Toisaalta nykyisistä hiihtäjistä kolme (Matintalo, Joensuu ja Vilma Ryytty) oli mukana viestijoukkueessa, joka voitti viime talvena olympiamitalin, vain Kerttu on siitä joukosta poissa. Monella on nyt mahdollisuus ottaa se neljäs paikka, se voi tulla maajoukkueen sisältä tai vaikka ulkopuoleltakin, varsinkin vapaan tyylin osuuksille.
Lauri Hollo
