Manchester City on hävinnyt Valioliigassa kolme ottelua peräkkäin, Nottinghamille, Aston Villalle ja Brightonille. Edellisen kerran moinen on tapahtunut Manuel Pellegrinin alaisuudessa vuonna 2016.
Kun puhutaan kriisistä, kaikki on toki Manchesterissa kovin suhteellista. United on tällä hetkellä putoamisviivan alapuolella voitettuaan yhden liigapelin yhdeksästä. City sentään korskuu edelleen sarjakakkosena kuusi pistettä Arsenalin takana. Kriisi on kuitenkin silminnähtävä.
Kauden alkuun suuri ja mahtava City jyräsi kaikissa kilpailuissa kahdeksan voittoa putkeen maalierolla 23-5. Sitten tahti muuttui. Kahdeksaan seuraavaan peliin tuli kolme voittoa ja viisi tappiota maalierolla 17-17. Numerot kertovat, mistä on kyse.
Oma pää vuotaa
Uusi manageri Enzo Maresca (pääkuvassa) ei ole saanut juurrutettua omaa pelitapaansa tähtipelaajien selkärankaan. City kyllä paukuttelee yhä maaleja tuttuun tyyliin, mutta oman pään vuotaminen on poikkeuksellista. Kun omiin menee yli kaksi palloa per ottelu, on voittoja hankala ottaa.
Päävastuun maalivahti Gianluigi Donnarumman edessä ovat tällä kaudella kantaneet Ruben Dias, Marc Guehi, Josko Gvardiol ja Abdukodir Khusanov. Viimeaikaiset tulokset saavat kuitenkin kysymään, pitäisikö Rico Lewis kuitenkin pudottaa pysyvästi keskikentältä alakertaan?
Ongelman juuri on kuitenkin syvemmällä, keskikentällä. Cityn pelaajien katse on koko ajan kiilusilmäisesti kohti vastustajan maalia, mutta pallonmenetyksiä tulee aivan liikaa. Kovin odotuksin seuraan tulleet Enzo Fernandez ja Rayan Cherki eivät ole hääppöisiä puolustussuuntaan. Keskikenttä on miehitetty suureksi osaksi pelaajilla, jotka ovat parhaimmillaan, kun pallo on itsellä ja suunta kohti vastustajan maalia. Jos ja kun pallo keskialueella menetetään, alakerrassa tulee nuha.
Anderson ei voi hoitaa kaikkea
Elliot Anderson joutuu ottamaan keskellä yksin aivan liian suuren puolustusvastuun, eikä hän voi joka paikkaan ehtiä, vaikka loistava kahden suunnan pelaaja onkin.
Cityn ongelmat suorastaan hyökkäsivät silmille lauantain tappiossa Nottinghamille.
Avausmaalissa Gvardiol menetti pallon keskialueella ja oma verkko soi. Minuuttia myöhemmin Jeremy Doku menetti pallon tismalleen samassa paikassa. Minuutti tästä ja Cherki menetti pallon. Oli melkein ihme, ettei peli ollut alle kymmenessä minuutissa vähintään 2-0.
Toisessa maalissa Iliman Ndiaylle ja Diasille tuli täydellinen kommunikaatiokatkos omalla kenttäpuoliskolla, seitsemän sekuntia myöhemmin pallo oli omassa maalissa. Guehi seurasi katseella vierestä, eikä tehnyt elettäkään katkaistakseen Liam Delapin syöksyn.
Kolmannessa puolustaja Matheus Nunes haahuili hyökkäyksessä, ikään kuin siellä ei jo riittävässti hyökkäysorientoituneita pelaajia olisi. Tuloksensa jälleen pallonmenetys, joka kostautui vastaiskuna ja maalina.
Alitajunta tekee työtään
Manchester Cityn pelistä puuttuu tasapaino. Kun pallo menetetään, puolustuksessa hölkkäillään ja peruutellaan aivan liikaa. Viimeaikaiset tulokset eivät selity kuitenkaan pelkästään sillä.
On pakko miettiä, kuinka paljon Cityn pelaajien takaraivossa painaa se fakta, että seuraa tullaan rankaisemaan talousrikkomuksista rajusti. Kukaan ei vain vielä tiedä, koska. Vaikka se ei varmasti ole ammattipelaajilla päällimmäisenä mielessä, jossakin alitajunnassa asia taatusti muhii epävarmuutta aiheuttaen. Mitä tapahtuu ensi kaudella? Pudotetaanko meidät Championshipiin? Olenko silloin täällä pelaamassa millwalleja ja wrexhameita vastaanvai jossakin muualla?
Lauri Hollo
