Kun Mika Aaltonen laukoi hirmupomminsa Walter Zengan taakse, J-P Jalo huusi NMT-puhelimeensa kuin vailla järkeä.
MONZA. Kaukainen syyskeskiviikko, 21. lokakuuta 1987.
Milanolaisen mammuttiseuran Interin ja piskuisen Turun Palloseuran välistä UEFA-cupin (nyk. Euroopan liiga) ottelua San Sirolla eli Stadio Giuseppe Meazzalla on pelattu kymmenkunta minuuttia. TPS:n taitava keskikenttäpelaaja Mika Aaltonen ottaa Tommi Paavolan syötön haltuunsa noin 30 metrin päässä kuuluisan kotijoukkueen maalista.
Pari väliaskelta, nopea vilkaisu eteenpäin ja täydellinen osuma palloon. Luja pommi uppoaa vastustamattomasti maalin ylänurkkaan. Aikansa huippuvahti ja Italian maajoukkuemies Walter Zenga on voimaton.
– Tepsi tekee maalin! Aivan uskomatonta, siinä se oli! Turun Palloseura johtaa 1–0, ja italialaiset ovat polvillaan, ottelua Turun paikallisradiokanavalle Auran Aalloille selostava Juha-Pekka Jalo, tuolloin 30, hehkuttaa.
– Aaltonen tuulettaa. Mamma mia, pronto pronto! Italialaiset eivät ymmärrä tätä. Mamma mia!
Kuva: All Over Press
”Tunne vei voiton järjestä”
Niin Aaltosen upea maali, TPS:n uskomaton 1–0-vierasvoitto kuin Jalon tunteikas selostus ovat jääneet osaksi suomalaisen seurajoukkuejalkapallon maineikkainta eurohistoriaa. Näin siitäkin huolimatta, että Inter voitti kaksi viikkoa myöhemmin Turussa toisen osaottelun 2–0 ja pudotti TPS:n lopulta jatkosta.
– Silloin oli meneillään vasta toinen selostusvuoteni. Ylitunteellisessa liioittelussani ei välttämättä ollut järjenhiventä, pelin NMT-puhelinyhteyden välityksellä selostanut ja vuonna 2022 ansiokkaalta uraltaan eläköitynyt Jalo, 69, muistelee Atleetille hieman huvittuneena.
– Kukaan ei ollut varsinaisesti kertonut, kuinka stadionilla tulisi toimia. Nuoren miehen tunne vei voiton järjestä. Ottelun loput 80 minuuttia olivat Tepsiltä täydellistä puolustustaistelua. Jännitys säilyi loppuun saakka, mikä oli radioselostajan unelma. Päävalmentaja Tommy Lindholmin pelitapa ja taktiset opit olivat voiton kulmakiviä.
Jalon tunnekuohu oli fantastisen maalin ja täysin odottamattoman vierasvoiton lisäksi hyvin ymmärrettävä myös siksi, että hänen veljensä Tomi pelasi ottelussa TPS:n kapteenina. Taustalta löytyi muutakin.
– Isämme oli kuollut ollessani kymmenvuotias. Hän oli ohjannut meidät (myös kolmannen veljeksen Timon, toim. huom.) urheilun ja jalkapallon pariin, joten TPS:n voitto San Sirolla olisi ollut todella iso asia hänellekin. Ottelu oli itselleni aikamoista emotionaalisten patoutumien purkautumista, missä varmasti kovemmankin äijän ääni olisi murtunut.
San Siro jää historiaan
San Siroon yhdistyy voimakkaita tunteita myös tänä syksynä – 39 vuotta suomalaisittain legendaarisen Inter–TPS-pelin jälkeen. Lokakuussa selvisi, vihdoin ja viimein, että Milanon ikonisen jalkapallopyhätön paikalle rakennetaan lähivuosina uusi huippumoderni stadion.
Ei yllätä, että uutinen jakaa mielipiteitä. Interiä ja Milania vuosikymmeniä kannattaneet futisromantikot ovat jo pitkän aikaa olleet jyrkästi hanketta vastaan. Heitä nuorempi sukupolvi näyttää sille sen sijaan auliisti vihreää valoa.
– Kun kuulin asiasta, ensireaktioni oli vahva pettymyksen tunne. Iän myötä on oppinut arvostamaan historiaa, Interin pitkäaikainen suomalaiskannattaja Tommi Savonen, 50, sanoo.
– Ollessani Italiassa häämatkalla vuonna 2006 näin San Sirolla Derby d’Italian eli klassikon Inter–Juventus. Mystinen ja myyttinen stadion aiheuttaa edelleen kylmiä väreitä. Historiallisen San Siron puolesta tulisi järjestää kansanäänestys. Sydämeni meni ja jäi sinne. Elämässä rakkaus voittaa aina vihan!
Milanon uuden stadionin nimeksi tulee pääsponsorinsa mukaan Generali Stadium. Rakennustyöt on määrä aloittaa vuonna 2028. Areenan arvioidaan valmistuvan 2031 tai viimeistään 2032.
Interin, Milanin ja Milanon kaupungin jo vuosikausia kestäneen stadionprojektin tähtäimessä on vahvistaa seurojen kansainvälistä kilpailukykyä, lisätä alueen matkailua, turismia ja tapahtumataloutta, luoda uusia työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia. Massiivisen kaupunkikehityshankkeen edut ovat kiistattomat, haitat pitkälti tunneperäisiä.
”Historiaa vedetään maan tasalle”
Jotakuinkin tasan sata vuotta sitten, syyskuussa 1926, alun perin käyttöön otettu San Siro on jo kaukaa viime vuosituhannelta asti ollut erimaalaisten jalkapallointoilijoiden suosituimpia matkakohteita koko maailmassa.
Stadionilla on pelattu, nähty ja koettu valtava määrä niin italialaisia kuin kansainvälisiä suurpelejä, muun muassa neljä (1965, 1970, 2001, 2016) Mestarien liigan (aik. Euroopan cup) finaalia.
– Olen ollut San Sirolla työtehtävissä muistaakseni viisi kertaa. Aina kun kattilamaisen ja akustisesti hyvin toimivan stadionin äänimaailmaan sukeltaa sisään, kyseessä on melkein pyhiinvaellusmatka, Jalo jatkaa annos haikeutta äänessään.
– Niinä hetkinä tulee pysäyttävä tunne ja ymmärrys omasta pienuudesta. Tarve rakentaa uusia ja nykyaikaisia stadioneita on toki toisaalta ymmärrettävää, mutta samalla on äärettömän surullista, kun historiaa vedetään maan tasalle ja väkivaltaisesti murjotaan. Silloin leikataan iso pala kannattajien sielusta.
Vaikka maailma muuttuu, muistot säilyvät. Syksy 1987, Inter–TPS, Mika Aaltosen unelmamaali, JP Jalon selostus ja San Siron henki elävät yhä.
Mitri Pakkanen, Monza
