Raimo Helminen palaa päävalmentajaksi Ilvekseen ensi kaudella. Samalta pestiltä hän sai potkut kesken kauden 2012-2013. Tuolloin Helmisen joukkueen kapteenina toimi Martti Järventie, joka myös pelasi Ilveksessä samaan aikaan Helmisen kanssa.
Jos lisää yhdistäviä tekijöitä kaivataan, herrat ovat myös asuneet naapureina Tampereen Koivistonkylässä.
Järventie muistaa, että Helminen oli tiukka valmentaja jo 14 vuotta sitten.
– Raipe oli jo silloin erittäin vaativa koutsi. Lajituntemus, pelin käsitys ja pelin näkeminen olivat äärimmäisen hyvällä tasolla. Vaatimustaso oli jo tuolloin kova, treeneissä painettiin etenkin luistelun parissa todella lujaa, Järventie muistelee Atleetille.
Helmisen pesti kuitenkin päättyi kesken kaiken, kun Ilves oli liigan viimeisenä 14 pisteen erolla kaikkiin muihin. Se ei kuitenkaan välttämättä ollut Helmisen syy. Joukkueen rosteri oli perin heppoinen ja seura oli muutenkin ankarassa käymistilassa.
– Ilveksen organisaatio oli silloin tosiaan aikamoisessa myllerryksessä. Potkut olivat varmaan osittain seurajohdon lyhytjänteisyyttä. Menestystä janottiin pitkän tauon jälkeen. Ei se homma jostain syystä silloin lähtenyt lentoon, mutta mielestäni se ei ollut Raipen syy. Hän oli jo silloin persoonana sellainen, että teki ihan kaikkensa nimenomaan joukkueen menestyksen eteen. Niin kuin hän tekee nytkin.
Arvostettu ja rakastettu
Urallaan yli 900 liigapeliä pelannut Järventie seuraa edelleen tiiviisti jääkiekkoa. Kasvattajaseura Ilves on yhä rakas. Myös omat pojat kiekkoilevat: 24-vuotias Roby pelaa parhaillaan huimaa kautta Sveitsin liigan Ambri-Piottassa, 21-vuotias Emil on päässyt maistamaan liigavauhtia Tapparassa ja 17-vuotias Max pelaa Tapparan U20-jukkueessa. Isä-Järventie on nähnyt urallaan ja sen jälkeenkin lukuisia valmentajia, niin hyviä kuin hiukan vähemmän hyviä.
– On todella hankala kuvitella, että yksikään pelaaja ei pitäisi Raipesta. Ehkä häntä kuitenkin joskus myös vihataan niiden kovimpien luistelureenien jälkeen, Järventie naurahtaa.
– Hän on arvostettu ja rakastettu henkilö. Ihan turha on kenenkään pelaajan mennä mussuttamaan, että joku asia pitäisi tehdä toisella tavalla, on siellä niin raju oma kokemus ja näkemys taustalla. Ihan varmasti hän on edellisen yli kymmenen vuoden aikana oppinut jo kokemustenkin kautta todella paljon lisää. Mukava seurata, kuinka se vanha naapuri ensi kaudella Ilveksen orkesteria johtaa.
Aikaa ja rauhaa
Järventie ei usko, että siirtymä pikkuseurasta ison organisaation ruoriin sekoittaa Raimo Helmisen pakkaa.
– En jaksa uskoa siihen. Ainahan se tietty on haaste saada peli toimimaan uudessa seurassa. Ulkopuolelta tulee nyt toki kovat odotukset, että Raipe pystyy tekemään Ilveksessä saman kuin teki Lappeenrannassa. Lähtökohdat ovat erilaiset. On ihan eri asia valmentaa maakuntien pienissä seuroissa kuin astua Nokia Arenalle. Ja puoli Tamperetta toivoo sitä seuraavaa mestaruutta, ellei se tälläkään kaudella tule.
– Toivon että Raipelle annetaan aika ja rauha kasata sellainen joukkue, mikä on hänen näköisensä. On tämä makea homma, toivon sydämestäni, että hän onnistuu työssään.
Sekä TPS:n että SaiPan mitalikausilla Helminen peluutti hyvin suoraviivaista ja kursailematonta jääkiekkoa. Toimiiko se myös Ilveksessä, missä on aina ihailtu äärimmäisyyksiin asti yksilötaitoa?
– Jännä nähdä, mikä se pelisysteemi Ilveksessä on. Juuri tässä on iso merkitys sillä, että hän saa oman näköisiään pelaajia Ilvekseen. Voi olla, että siellä on sopimuksen alla ensi kaudella pelaajia, jotka eivät niin hänen pelitapaansa sovellu. Mutta kyllä hän saa kaikista ihan pomminvarmasti revittyä parhaan irti, Järventie näkee.
Martti Järventie ei malta olla ottamatta kantaa myös Helmisen julkikuvaan valmentajana – samanlainen hän tosin oli pelaajana.
– Raipen mielestähän on aina valmentajan syy, jos tulee huono peli. Jos tulee hyvä, niin pojat pelas hyvin. Hän on äärimmäisen itsekriittinen kaveri, oli jo pelaajana, kun hänen kanssaan samassa joukkueessa pelasin. Jos ei tullut voittoja, Raipe syytteli vähän aina itseään, kun ei saanut johtavana pelaajana riittävästi irti. Se on hänen tyylinsä ja arvostan sitä erittäin paljon.
Lauri Hollo
