Kausi 2026-27 National Hockey Leaguessa on ehtinyt jo ensimmäisen neljänneksen ovelle. Suuria johtopäätöksiä on lähes lupa jo tehdä. Sen sijaan tässä pieni sekalainen kokoelma tapahtumia, toisenkäden tietoja, ja huomioita viime päivien tapahtumista. Pelaajia, valmentajia, managereita, maaleja, syöttöjä, taktiikoita, tappeluja, ja tappeluista kieltäytymisiä.
Lähes neljännes runkosarjaa pelattu
NHL:n tällä kaudella ensimmäistä kertaa (ok, toista kertaa) 84-ottelun mittaisena pelattavaa runkosarjaa on pelattu nyt lähes neljännes. Amerikan kalkkunapäivään, jolloin olemme jo vuosien ajan tehneet uskomattoman onnistuneita ennakoita tulevista playoffjoukkueista, on vielä pari viikkoa aikaan. Ei syytä tehdä suuria johtopäätöksiä ihan vielä.
Stanley Cup-mestaruuttaan puolustava, jossain kaukaisessa maassa, ja sen paremmissa ravintoloissa (voitteko uskoa, ettei Seth Jarvis pidä kunnon voissa paistetuista muikuista??!) viimeksi nähty Carolina Hurricanes johtaa sarjaa vakuuttavalla tavalla. Stanley Cup-krapulasta ei ole tietoakaan. Minnesota Wild oman köyhänmiehen bobbyorrinsa (hänestä lisää alempana) kanssa, sekä uudella/vanhalla taktiikalla pelaava Edmonton Oilers ovat vahvoilla.
Toisesa päässä sarjataulukkoa Vancouver Canucksin kuuluisa kirous jatkuu, Chicago Blackhawksin jälleenrakennus on jumissa, eikä Los Angeles Kingsin tilanne näytä kovin kuninkaalliselta. Näitten kolmen seuran scouttien kannattaa alkaa seuraamaan vaikka puolustajalupaus Landon Dupontia.
Yksittäisten pelaajien puolella Connor McDavid lentää Mach1-nopeudellaan kohti jopa 200 pisteen kautta (allekirjoittanut veikkasi puolitosissaan kauden alussa 175 pistettä). Kukaan ei edes puhu ketjukaverista Leon Draisaitlista, vaikka tämä on 76 maalin vauhdissa. Jack Hughes on tehnyt voittomaalin neljä kertaa. Kahdesti hän on jatkoaikamaalin tehtyään viskannut Bauer Vapor FlyLitensa katsomoon fanien riemuksi. Myös hattutemppuihin erikoistunut hirmulaukoja Cutter Gauthier on ratkaissut ottelun neljä kertaa.
Nikita Zadorov – jota tämän kirjoittanut ihailee ihmisenä suuresti – on viemässä jäähykuninkuuden, hänellä on jo 64 minuuttia. Ellei Brady Tkachuk keksi jotain (56 minuuttia). Anaheim, Florida, ja Utah johtavat sarjaa tappeluviitosissa, yksitoista jokaisella. Neljä eri pelaajaa on jo ottanut neljä tappeluviitosta tällä kaudella; Bokondji Imama, Jeffrey Viel, Mark Kastelic, ja Tyrel Bauer. Tappelujen määrä on pienessä nousussa. Viel – ainoa näistä neljästä sankarista, jota ei koskaan varattu NHL:ään – pelasi todella hyvää jääkiekkoa viime kevään playoffeissa.
Moritz Seider on tähän mennessä blokannut eniten laukauksia (53). Hyvä ehdokas, jos jonain päivänä keksitään palkinto (Rod Langway Award?) myös puolustaville puolustajille. Koko liigan plusmiinus-tilastossa ykkösenä on paljon parjattu Evan Bouchard (plus 27). Team Canadan valitsijat kiilloittelevat hopeamitalejaan, ja miettivät varmasti tätä. Ja sitten laittavat hopeamitalinsa takaisin piirongin laatikkoon. Tässä maassa niitä ei pidetä esillä. Paljon aloituksia ottaneista yli 60 prosentin voittokeskiarvolla ovat Elias Lindholm, Ryan O`Reilly, sekä Adam Fantilli. Maalivahdeista paras torjuntaprosentti on Linus Ullmarkilla (94.5%). Jos laskemme voitot – ainoa tilasto, josta #34 välitti pätkääkään – Jesper Wallstedtilla on jo kaksitoista.
Ja nyt kun tiedämme suunnilleen, mitä kaikkea on nähty, tässä kymmenen pienempää huomiota viime päiviltä:
1. Pelkoa ja inhoa Torontossa!
Uusi GM. Uusi päävalmentaja. Uusi kimalteleva lelu ykkösvarauksen muodossa. Mutta mikään ei näytä muuttuneen jääkiekon Vatikaanissa (Montreal on jääkiekon Mekka, Toronto Vatikaani). Maple Leafs on tätä kirjoitettaessa myöhään perjantai-iltana pelannut viisi kotiottelua peräkkäin – Utah, Montreal, New Jersey, Colorado, ja Minnesota – ja hävinnyt kaikki viisi.
Toronto Maple Leafsillä ei mene hyvin. Auston Matthews pelaa paremmin kuin viime kaudella. William Nylander on median ja fanien hampaissa. Willy on artisti. Taiteilija, joka ei anna rehellisesti sanoen joukkueelleen inspiraatiota jääkiekossa. Eikä Leafsin tilanne ole yhden tai kahden syytä.
Uusi GM ja uusi päävalmentaja ovat olleet toimessaan vain parinkymmenen ottelun ajan. Liian hätäistä alkaa tuomitsemaan.
Ja lauantaina Torontoon saapuu Edmonton Oilers. Mike Babcock haluaa varmasti näyttää seuralle, jota hän valmensi aikoinaan. Connor McDavid on ostanut kokonaisen luksusaition sukulaisilleen ja ystävilleen, ja aina haluaa pistää Shown pystyyn kotiseudullaan. Sama pätee Evan Bouchardiin. Zach Hyman pelasi kotikaupungissaan, ja treidattiin kauas preerian laidalle. Torontossa pelattava lauantai-illan ottelu on aina suuri tapaus.
Häviöt läpi kotirupeaman laittaa paineet Maple Leafsille, kun se lähtee vieraskiertueelle. On pakko saada voittoja, tai pudotuspelit jäävät taas haaveeksi.
Sergei Bobrovski on ollut suunnilleen keskinkertainen NHL-maalivahti. Bob on jo 38-vuotias. Torontossa on nähty yli nelikymppisenä loistanut Eddie Belfour. Eddie The Eagle oli poikkeus. Pitäisikö Bobin viettää aikaa Calgaryssä virkistävän Devin Cooleyn kanssa? Cooleyllä on ainakin henkisiä ideoita saada pääkoppa kuntoon vaikka muille jakaa.
Suurin huolenaihe Torontossa on nyt se, jääko Leafs jälleen playoffviivan alapuolelle. Emme ole ihan vielä Amerikan kiitospäivän kohdalla, jolloin laskelmia tehdään, mutta 20 ottelun virstanpylväskin antaa huonot onnistumismahdollisuudet Torontolle. Poikkeuksena mainitaan aina kevään 2019 St. Louis Blues, joka oli koko sarjan viimeinen uuden vuoden päivänä, mutta nousi lopulta Stanley Cup-mestariksi. Mutta se oli todellinen kerran vuosisadassa-poikkeus.
2. Wifi otti opikseen
On tärkeää oppia virheistään. Montreal Canadiens hävisi viikko sitten tiistaina, kotonaan vielä, Winnipeg Jetsille historiallisella tavalla. Se menetti 4-0 johtonsa ottelun kolmannessa erässä, vain kahdessa minuutissa ja 39 sekunnissa, ja sitten hävisi jatkoajalla. On selvää, ettei tuollaista voi vain unohtaa, ja siirtyä seuraavaan peliin. Tuollainen sulaminen on pakko käydä läpi. Siitä on puhuttava. ja Siitä on opittava.
NHL-kovanaamojen välillä vallitsee paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Yksi on yksinkertaisesti se, ettei ole taktisesti järkevää antaa tappelua vastustajalle, kun oma joukkue on selkeästi niskan päällä. Canadiensin puolustaja Arber Xhekaj suostui pudottamaan hanskat Winnipeg-ottelussa Jetsin uuden kovanaaman Tyrell Bauerin kanssa, kun tilanne oli vielä 4-0. Winnipeg Jets sai siitä buustia, momentum kääntyi selvästi, tai ainakin vahvistui. Bauer itse aloitti maalinteon, ensimmäisellä NHL-maalillaan. Ja sai vielä syöttöpisteen toiseen. Uusi ennätys Gordie Howe Hat Trickin nopeudessa. Xhekaj teki selkeän virheen.
Montreal Canadiens luisteli Bostonin TD Gardenin jäälle tämän viikon torstaina. Klassinen, ikivanha kilpailupari. Paljon veristä historiaa. Stan Jonathan vastaan Pierre Bouchard, esimerkiksi. Stanley Cupin finaali 1978, Game 4. Katsokaa You Tubesta, jos ette pelkää veren näkemistä jäällä.
Bostonissa tapahtui niin, että Montrealin päästyä mukavaan johtoon toisessa erässä, Bruinsin Tanner Jeannot yritti saada Arber Xhekajn pudottamaan hanskansa. Jeannot nosti mailansa ylös, osui poikittaisella Lane Hutsonin kasvoille, saadakseen selvästi reaktion Canadiensin puolelta, ja Xhekajlta etenkin.
Arber Xhekaj piti tällä kertaa tyylikkäästi hanskat kädessä, antoi Tanner Jeannotin ottaa kakkosen korkeasta mailasta. Hän ei edes lähtenyt hakemaan revanssia viime kauden tapahtumille. Peli oli siinä tilanteessa 4-0 Canadiensille. Lopputulos 5-2.
Tärkeä oppi epäonnistuneesta Winnipeg-pelistä meni perille.
3. Ducks voittaa, kun Cutter tekee hattutempun
Cutter Gauthier on tehnyt kolme hattutemppua tässä kuussa Anaheim Ducksille, kahdeksan päivän sisään. Ottawaa, Vancouveria ja Pittsburghiä vastaan. Viime kauden 41 maalia ei ollut sattuma tälle hirmunopealle laukojalle. Nyt 16 maalia koossa, 79 laukauksesta. NHL:n ykkössija kymmenellä ylivoimamaalilla.
Skellefteåssa syntyneellä amerikkalaisella on käytössään koko repertuaari erilaisia laukauksia. Nopea rannelaukaus, kova lämäri (95 mailia tunnissa). Mike Bossy tulee mieleen tästä maalitykistä. Kiekko lähtee niin nopeasti mailasta.
– Niin luontainen maalintekijä kuin voi olla, analysoi Ducksin kapteeni Mikael Granlund Atleetille. – Tekee sellaisia maaleja; ampuu nopeasti, menee puikoista, milloin mistäkin. Tommosia maalintekijät on. Paikka kun tulee, se on monesti maalissa. Hyvä laukaus, tosi ovela maalinteossa, nopeasti pystyy ampumaan.
4. Öljy oppi kuukaudessa
Edmonton Oilers pelaa selvästi eri tavalla kuin ennen tätä kautta. Voittoja on tullut kolmetoista kappaletta, 31 pistettä 20 ottelun jälkeen. Aivan NHL:n kärkisijoilla. Se on voittanut pelejä, joita sen ei olisi pitänyt voittaa. Mike Babcock palkattiin Edmontoniin nostamaan joukkueen askeleen eteenpäin, voittamaan Stanley Cupin.
Oilers on läpikäymässä samantyyppistä muodonmuutosta kuin Florida Panthers teki Paul Mauricen tultua valmentamaan. Ennen Mauricea kaudella 2021-22 Panthers voitti 58 ottelua. Se teki enemmän maaleja kuin vastustaja, yksinkertaisesti. Suoria hyökkäyksiä toinen toisensa perään. Vasta playoffeissa tuli seinä vastaan, kun Tampa pudotti toisella kierroksella. Lightning tiesi, miten Panthers kaadetaan.
Seurasi huomattavia muutoksia. Paul Maurice palkattiin kesällä 2022 päävalmentamaan. Enää ei menty päästä päähän. Ei yritetty peittää pelillisiä puutteita tekemällä enemmän maaleja. Panthers alkoi pelaamaan vahvaa puolustuspeliä. Kiekon kanssa tarkoituksena saada vastustajan pakit kääntymään.
Sillä tavalla voitetaan playoffeissa.
Florida Panthersillä kesti kokonaisen kauden oppia uusi systeemi. Se pääsi playoffeihin yhden pisteen turvin Mauricen ensimmäisellä kaudella 2022-23. SIllä 58 pisteen kaudella Florida oli joukkue, joka heitti kiekon päätyyn vähiten koko NHL:ssä. Kaksi kautta myöhemmin, kaudella 2023-24 se oli saman tilaston ykkönen. Eniten päätykiekkoja. Huomattavasti vähemmän vastustajan suunnanmuutoksia keskialueella, huomattavasti vähemmän hyökkäyksiä omiin, ja maaleja omiin.
Kausi päättyi Stanley Cup-juhliin.
Nyt Edmonton Oilers ja Mike Babcock yrittävät samaa. Viime kaudella Oilers oli NHL:n vähiten kiekkoja päätyyn heittävä joukkue. Vastustajat pääsivät katkaisemaan usein. Babcock katsoi viime kevään playoffpelejä tarkalla silmällä. Kaikki hyökkäykset. Kiekon tuominen alueelle on varmasti hauskempaa, mutta jos kiekko lähetetään päätyyn, ja saadaan vastustaja kääntymään, karvataan kovaa, kiekko otetaan omille. Ei tule enää niin montaa katkaisua ja suunnanmuutosta omaan päähän keskialueella.
Erittäin mielenkiintoisesti, tänä syksynä, 20 ottelun kohdalla, Edmonton Oilers on heittänyt kiekkoa päätyyn toiseksi eniten koko sarjassa. Kuka on ykkönen?
Oikein arvattu.
Florida Panthers.
Panthersiltä meni lähes kokonainen kausi tämän oppimiseen. Edmonton on tehnyt täyskäännöksen taktiikkapuolella 20 ottelussa, marraskuun puolessa välissä jo. Vielä yli 60 ottelua aikaa hienosäätää pelityyliä, jolla voitetaan playoffeissa. Joka tilanteessa ei kannata heittää kiekkoa päätyyn. Se on tehtävä tarkoituksella, puolustajat identifioiden. Pienen kaukalon playoffkiekkoa marraskuussa.
Kun huhtikuu tulee, paljon huomiota pieniin asioihin kiinnittävän Mike Babcockin joukkueen pelityyli on jo selkärangassa. Tämä joukkue ei ole vielä missään tapauksessa valmis, mutta mielenkiintoinen, selvästi nähtävissä oleva muutos.
5. Kuka voitti lopulta Rane-valvojaiset?
”Rane-valvojaiset” oli oikeastaan otsikko blogilla yöstä, joka valvottiin, kun odotettiin Mikko Rantasen treidiä pois Carolinasta. Lukijalta tuli jokin aika sitten hyvä aihe, ”kuka voitti Rantanen for Necas-treidin?”, eli kaupan, jolla Mikko tuotiin yllätyksellisesti Carolinaan Coloradosta.
Olen sitä mieltä, ilman sinivalkoisia lasejanikin, että Carolina voitti lopulta. Tai Dallas, jos halutaan mennä päätyyn saakka.
Martin Necas on loistava runkosarjapelaaja, mutta pelien koventuessa Stanley Cupin playoffeissa, hän jää helposti perimetri-Martiniksi. Hän kurvaa pois keskustasta, ei mene koviin paikkoihin. Jos ajatellaan, että NHL-pelaajan arvo lasketaan Stanley Cupin playoffeissa, tämä ei ole edes keskustelu.
Necas on pelannut 20 playoffottelua Coloradon paidassa, ja tehnyt niissä kaksi maalia. Rantanen tuhosi entisen joukkueensa Colorado Avalanchen kevään 2025 playoffeissa tekemällä hattutempun seitsemännen pelin viimeisessä erässä. Plus syöttöpiste Wyatt Johnstonin voittomaaliin. Kukaan ei ole koskaan tehnyt samaa seiskapelissä, kolmannessa erässä.
Rantanen oli merkkauttanut neljä pistettä myös saman sarjan kuudennessa pelissä.
Jos katsotaan tilastoa pisteet per playoffottelu, aktiivipelaajien listalla Mikko Rantasen edellä ovat vain #97, #29, ja Nathan MacKinnon. Martin Necasin nimeä saa etsiä. Kaikkien aikojen tilastossa Rantanen on sijalla kymmenen. Edeltä löytyy Newsy Lalonde, sekä pelkkiä legendoja. Wayne Gretzky, Mario Lemieux, mainitut kolme aktiivia, Mark Messier, Bobby Orr, Mike Bossy, ja Mikko Rantanen.
Rantanen on tätä kirjoitettaessa ennen lauantain pelejä 98 pisteen vauhdissa.
6. NHL:n paras puolustaja juuri nyt?
Ei ole oikein verrata ketään nykypäivän puolustajaa uskomattomaan Bobby Orriin. Orr oli puolustaja, joka muutti täysin koko tavan, millä puolustajat pelasivat NHL:ssä. Hän teki asioita, joita ei pidetty mahdollisina. Hän oli täysin ylivoimainen omalla aikakaudellaan.
Cale Makaria on pidetty NHL:n parhaana puolustajana aika yleisesti, mutta on aika antaa kukkia Minnesota Wildin Quinn Hughesille. NHL:ssä on joitakin todellisia ykköspakkeja. Miro Heiskanen. Evan Bouchard. Lane Hutson. Evan Bouchard. Zach Werenski. Adam Fox. Rasmus Dahlin.
Uskon, että Norris-palkinnossa ovat vahvimmin kiinni juuri nyt Bouchard ja Hughes. Makar ei ole näyttänyt ihan omalta itseltään viime aikoina niissä peleissä, joita on katseltu. Quinn Hughes taas kontrolloi peliä enemmän. Pelaa myös paljon enemmän, mutta sekin on tietyllä tavalla paremmuutta, koska vaikutat pelin tapahtumiin lähes viisi minuuttia enemmän per ottelu.
Quinn Hughesin TOI per ottelu on 27:36, Makarin 22:54.
Kukaan ei tule pääsemään Bobby Orrin tasolle, mutta Quinn Hughes saattaa päästä lähimmäksi. Matthew Schaefer saattaa päästä vielä lähemmäksi jonain päivänä, jos kehitys jatkuu samalla tavalla. Schaefer on vasta 19-vuotias koko tämän kauden. Hän pystyy tappamaan kokonaisen kahden minuutin jäähyn yksinään. Kuten Bobby Orr teki aikoinaan. Tuntuu hullulta ajatella, että hän voisi vieläkin pelata Kanadan paidassa täällä Pohjois-Albertassa joulun jälkeen pelattavissa U-20 MM-kisoissa.
7. Flower
Pittsburgh Penguins tulee viikonloppuna aateloimaan omaan seuransa Hall of Fameen legendaarisen maalivahtinsa Marc-Andre Fleuryn. Aina hyvällä tuulella pelannut ja esiintynyt mies, jolla ei koskaan ollut huonoa päivää. Hänen lisäkseen aateloidaan myös puolustaja Larry Murphy ja rakentaja, entinen GM Jim Rutherford.
Yksi parhaista Flowerin jutuista oli se, kun häneltä kysyttiin, mitä hän sanoo tolpille. Hänellä oli tapana puhua tolpille, kuten monet maalivahdit tekevät. Kiittää niitä, jos hänen ohitseen lentänyt kiekko osui tolppaan tai ylärimaan.
Fleury sanoi suunnilleen niin, että hän koputtaa tolppia hanskallaan ja kiittää sekä ranskaksi että englanniksi varmuuden vuoksi, koska hän haluaa olla kohtelias, ja koska hän ei voi varmasti tietää onko tolppien teräs valmistettu Quebecissä tai Yhdysvalloissa.
Ranskankielinen Marc-Andre Fleury varmisti näin hyvät suhteet ”parhaisiin ystäviinsä”.
8. RR55 teki paluun
Philadelphia Flyers kävi keskiviikkona Rogers Placellä. Edmonton Oilers voitti jo toisen kerran peräkkäin ottelun, jota se ei ansainnut voittaa, maalivahtinsa ansiosta. Maanantaina maalilla oli alkukauden sensaatio Devon Levi, New York Rangersiä vastaan. Flyers sai vastaansa Tristan Jarryn.
Flyersin valmentaja, johto ja muutama pelaaja saivat selittää joukkueen ympärillä tapahtuneita aamujäitten jälkeisissä mediatilaisuuksissa. Pari pelaaja oli Vancouverissa pitänyt kovaa keskustelua keskenään. Kamerat löysivät Matvei Michkovin ja Nick Seelerin huutamassa toisilleen penkillä kesken toisen erän. Riidan aiheutti ilmeisesti tilanne juuri ennen, jossa Michkov yritti laukaista kiekkoa huonosta paikasta, vaikka Seeler oli täysin vapaana.
Pelaajat sanoivat, ettei tilanteessa ollut mitään ihmeellistä, ja uskomme heitä. Kovia keskusteluja käydään joukkueitten sisällä, useimmiten toki suljettujen ovien takana.
Ja tämän päälle vielä NHL-Insider Kevin Weekes ilmoitti kuulleensa ”liigassa vaikuttavista lähteistä”, että Michkov ”haluaisi mieluiten saada aloittaa uudelleen raikkaalla jalalla jossain muualla”. Weekes on ollut aina oikeassa, kun hän on breikannut uutisia NHL-tapahtumista.
Ymmärrettävästi intohimoiset Flyers-fanit ovat raivoissaan. Ehkä heihin vaikuttaa vielä katkeruus Cutter Gauthier-tapauksesta.
Flyersin tullessa tänne, GM Daniel Briere ja seuran isoihin pomoihin lukeutuva Dan Hilferty lensivät yksityiskoneella Edmontoniin tapaamaan joukkuetta ja puhumaan medialle. Valmentaja Rick Tocchet kielsi, että mitään pyyntöä olisi Michkovin leiriltä kuulunut hänen korviinsa.
Ilma ei raporttien mukaan ole ollut täysin puhdas Matvei Michkovin ja kaikkien muitten Flyersin pelaajien kesken. Michkovin agentti Paul Theofanus ei Brieren mukaan ole pyytänyt siirtoa muualle. Theofanus oli myös Kevin Weekesin agentti, kun tämä pelasi maalivahtina NHL:ssä.
Sinivalkoisten lasien takaa illan hienoin juttu oli nähdä Rasmus Ristolaisen paluu kaukaloon ikävän ja pitkään jatkuneen käsivamman jälkeen. RR55 pelasi hyvin, kolmosparissa mainitun Nick Seelerin kanssa. Hyviä avauksia, pari hyvää laukausta. Vankkaa, rauhallista peliä. Jääaikaa 18:24, syöttöpiste Travis Sanheimin maaliin. Hyvä alku, josta on hyvä jatkaa.
– Hienoa, että pääsin pelin ehjänä maaliin. Alkuun käynnistellään vähän koneita. Kyllä se tuosta lähtee toimimaan paremmin, Ristolainen sanoi Atleetille.
– Alkukausi ei ole ollut joukkueella kovinkaan hyvä. Nyt se peli oli vähän parempaa. Näytti jopa siltä, miltä sen pitääkin näyttää ja miksi me oltiin hyviä viime kaudella. Tärkeää on pystyä pitämään tasaisuus. Tämmöisillä esityksillä kun pelaa joka ilta, niin kyllä niitä voittoja alkaa tulla.
– Viime vuosina se on ollut vähän tuommoista loukkaantumista. Valitettavasti olen vähän tottunut siihen. Totta kai se vit**taa, kun tulee niitä, ja viimeksi tuli röpelökiekko käteen.
– – Ei niille loukkaantumisille voi mitään, ja turha enempää murehtia, kun ei niihin voi vaikuttaa jälkikäteen. Yritän pitää ajatukset positiivisina. Käsivammasta huolimatta pystyin luistelemaan ja treenaamaan aika hyvin, niin se aina vähän helpottaa, sanoi RR55 turkulaisittain korostaen.
Ristolainen sanoi lyhyessä haastattelussa – jonka voi löytää Atleetin kanavilta – yhden suomalaisen voimasanan. Se oli piipattu Atleetin toimesta. Olemme niin puhtoisia. Ministerit voivat kuulemma Suomessa käyttää samaa sanaa, ja se toistetaan jopa TV-uutisissa. Mutta me emme sellaiseen sorru!
9. Valopilkku Calgaryn yössä
Katsoimme viime viikolla moneen kertaan Calgaryn vanhassa Saddledomessa tapahtunutta highlighttia, jossa New York Rangersin nuori puolustaja Zayne Parekh huijasi koko Flamesin puolustuksen, ja kiersi maalin, yrittäen laittaa kiekkoa maaliin vanhanaikaisella. Me suomalaiset ihastelimme tilannetta, koska Joonas Korpisalo pudotti mailansa ja otti kiekon kiinnin jäästä levarillaan.
Vaikka Flamesillä ei mene loistavasti tällä viimeisellä Saddledomessa pelattavalla kaudella, kannattaa seurata 20-vuotiasta hyökkäävää pakkia Zayne Parekhia. Parekhin tulokaskausi oli loukkaantumisten sotkema, valmennus ei oikein uskaltanut luottaa kiekon kanssa loistavaan nuorukaiseen, mutta tällä kaudella hän on noussut, osaksi loukkaantumisten takia, isompaan rooliin, isommille minuuteille, ja hän on piristänyt ja muuttanut Flamesin ylivoiman tehokkuuden panoksellaan.
Calgaryn ylivoima on tällä hetkellä koko NHL:n neljänneksi tehokkain, 29.5% tehokkuus, 13 maalia sisään 44 mahdollisuudesta ensimmäisissä 19 ottelussa. Edellä ovat vain Anaheimin, Edmontonin ja Utahinn ylivoimat.
Zayne Parekhin taidot siniviivalla, miten hän luistelee, ”kävelee” sivuttain, jakaa kiekkoja, ja orkesteroi koko viisikkoa pelinrakentajana, ovat olleet tärkeässä roolissa. Seuratkaa Flamesin numeroa 19, rightin puolen pakki. Vikkelä pelaaja, joka osaa vaihtaa suuntaa nopeasti, loistava luistelija, taitava harhauttelija.
Parekh tekee virheitä. Hänen peliolemuksessaan on jonkinlaista arroganssia. Hän pelaa rikasta ja köyhää, ei pelkää tehdä mitä haluaa kiekon kanssa. On mahdotonta olla huomaamatta häntä, kun Flames pelaa. On vain toivottava, että valmennus antaa hänen pelata, eikä rajoita hänen taitojaan. Calgary Flames ei ole menossa mihinkään, ei pitäisi olla paineita. Kun hän saa pakettinsa kuntoon, Zayne Parekhista tulee huippupelaaja moneksi vuodeksi eteenpäin.
10. 23 prosenttia
CNBC julkaisi juuri NHL-seurojen arvot. Ensimmäistä kertaa liigan historiassa muutaman NHL-seuran arvo on jo ylittänyt neljä miljardia Amerikan dollaria. Listan kärjessä on ei-yllättävästi Toronto Maple Leafs, $5.4 miljardia. Siis joukkue, joka ei selvinnyt pudotuspeleihin viime keväänä. Toisena New York Rangers, $4.7 miljardia. Eli toinen joukkue, joka jäi playoffien ulkopuolelle. Ja kolmantena Montreal Canadiens, $4.1 miljardia.
New York Islanders oli Leafsin jälkeen nopeimmin arvossaan kasvanut NHL-seura.
Keskimääräinen NHL-seuran arvo, eli kaikkien 32. seuran keskiarvo on $2.71 miljardia. Nousua viime vuodesta on tapahtunut 23 prosenttia. Jos jotakuta kiinnostaa tarkemmat tiedot, miten tässä tapauksessa on laskettu seurojen arvoja, mistä ne koostuvat, mitä on vähennetty, ja mitä ei, kannattaa lukea tätä asiaa koskevat artikkeli suoraan CNBC:ltä. Hieman mietityttää, miten CNBC on saanut kaikki nämä tiedot. Se ei ole enää oikeuksienhaltija, kuten se oli vuosien ajan aikaisemmin.
Kysyntä korkeimman tason jääkiekkoseuroille on kova. NHL suunnittelee laajentumista ainakin kahdella joukkueella lisää. Suurimpina ehdokkaina pidetään Atlantaa ja Houstonia. Uskotaan, että seuraavaksi sarjaan tulevan pääsymaksu nousee yli kahden miljardin dollarin. Tämä on huomattava nousu, muistaen, että Seattle Kraken pääsi viisi vuotta sitten mukaan 650 miljoonan pääsymaksulla. On huomattavaa, että pelaajat eivät saa mitään muuta kuin uusia työpaikkoja laajennusjoukkueitten myötä. Omistajat jakavat pääsymaksun keskenään.
Markkina on siis kuuma kaikesta päätellen Pohjois-Amerikan ammattilaisjääkiekossa. Televisiointioikeudet nostavat tuloja. USA:n markkinan uusi diili on tulossa kahden vuoden päästä. Tällä kaudella vielä voimassa oleva sopimus Amerikan TV-markkinoilla tuo NHL:lle noin 650 miljoonan dollarin tulot, ja kovan kysynnän vuoksi seuraavasta odotetaan huomattavasti suurempaa.
Kanadan puolella Rogers Communications teki vähän yli vuosi sitten NHL:n kanssa 12 vuoden TV-diilin, arvoltaan $7.79 miljardia. Kokonaisuudessaan NHL:n ”hockey related revenue”, eli yhteenlaskettuna kaikki pääsylipuista hodareihin, arvioidaan olevan tällä kaudella noin $7.25 miljardia. Tämä CNBC:n tapa laskea ”jääkiekkotulot” on eri kuin liigan käyttämä tapa, johon pelaajien palkat perustuvat.
Joskus saa lukea, tai kuulla, kuinka jääkiekko on vain pieni marginaalilaji. Voi olla, mutta pelissä on todella suuret rahat. Vaikea olla miettimättä sitä, että näemme tyhjiä paikkoja ympäri liigaa monilla paikkakunnilla. Täällä Edmontonissa. Los Angelesissa. Klassinen Montreal Canadiens vastaan Boston Bruins viime viikolla Bostonissa ei ollut loppuunmyyty.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
Podcast ”NHL-dinneri” lauantaisin kello 18.00 (Olli Östermanin johdolla), ja videoblogi ”NHL Top-10” sunnuntaisin kello 15.00 Atleetin kanavilla (You Tube ja Spotify)
