Jokerien paluu Liigaan on nostanut esiin kysymyksen, joka olisi pitänyt esittää jo joukkuetta rakennettaessa. Kuinka paljon Mestiksen mestarijoukkueen pelaajiin voi todellisuudessa luottaa pääsarjatasolla?
Jokereiden urheilutoimenjohtaja Olli-Pekka Yrjänheikki päätti antaa merkittävän roolin edelliskausien menestysrungolle. Seuran huhtikuussa julkaisemassa tiedotteessa kerrottiin, että 15 edelliskauden pelaajaa jatkaa Liigassa. Yrjänheikki perusteli valintoja sillä, että runkopelaajat olivat osoittaneet olevansa valmiita Liigan haasteeseen.
Ratkaisu näytti paperilla jatkuvuudelta ja luottamukselta omaan tekemiseen. Liigassa tasoero on kuitenkin armoton. Mestiksen mestaruus ei automaattisesti tarkoita, että pelaaja pystyy kantamaan vastuuta myös sarjatasoa ylempänä.
Mestiskokemus sai liian suuren painoarvon
Jokereiden tämän kauden pelaajaliikenne kertoo karua kieltä siitä, kuinka vaikeaa siirtyminen Mestiksestä Liigaan lopulta on ollut. Kun kautta on pelattu vasta alkusyksystä marraskuuhun, useampi viime kauden mestarijoukkueen pelaaja on jo heivattu ulos joukkueesta.
Oliver Tuhkasen sopimus purettiin yhteisymmärryksessä lokakuun alussa. Hän ei ehtinyt pelata tällä kaudella yhtäkään Liiga-ottelua, vaikka oli edelliskaudella mukana Jokereiden mestaruusjoukkueessa. Myös Rasmus Lahnaviikin sopimus purettiin lokakuussa. Hyökkääjä ehti pelata neljä Liiga-ottelua, mutta jatkaa nyt uraansa Kiekko-Vantaassa. Viime kauden Mestiksen supertähti Oliver Suni jatkoi matkaansa Joensuuhun ja Miks Tumanovs oli ”yhteisymmärryksen” viimeisin uhri.
Maalivahti Veini Vehviläiselle seura etsii uutta pelipaikkaa organisaation ulkopuolelta. Viime kaudella hän oli yksi Mestiksen mestaruuden tärkeistä palasista, mutta Liigassa hänelle kertyi vain kolme ottelua. Lisäksi viime kauden kapteeni Saku Forsblom siirtyi lokakuun lopussa lainalle Kiekko-Vantaaseen.
Pelicans-sarja antoi varoituksen jo keväällä 2025
Jokereiden olisi pitänyt ymmärtää jo keväällä 2025, ettei Mestiksessä menestyneen joukkueen runkoon voi nojata liian vahvasti Liigassa. Tuolloin Jokerit kohtasi Pelicansin nousukarsinnassa ja sarja päättyi lahtelaisten säilymiseen otteluvoitoin 4–1.
Pelicans näytti sarjassa konkreettisesti, millainen tasoero Mestiksen ja Liigan välillä voi olla. Jokerit onnistui voittamaan yhden kotiottelun jatkoerässä, mutta Lahdessa pelatuissa kolmessa ottelussa joukkue ei tehnyt maaliakaan. Pelicans vei nämä kohtaamiset yhteismaalein 11–0. Viidennessä ottelussa lahtelaiset sinetöivät liigapaikkansa 4–0-voitolla.
Karsintasarjan opetus ei ollut se, etteikö yksittäisellä Mestis-pelaajalla voisi olla käyttöä Liigassa. Totuus on päinvastainen. Laadukkaita pelaajia löytyy myös alemmalta sarjatasolta. Mutta joukkueen rakentaminen on eri asia. Mestiksessä menestyvä runko ei automaattisesti muutu Liigassa kilpailukykyiseksi kokonaisuudeksi.
Juuri tämän eron olisi pitänyt olla Jokereiden urheilujohdon tiedossa. Kevään 2025 karsinnat olivat seuralle omakohtainen muistutus siitä, miten suuri harppaus sarjatasojen välillä on. Miksi samaa virhettä haluttiin silti lähteä testaamaan uudelleen?
Miksi Yrjänheikki luotti mestaruusrunkoon näin vahvasti?
Yrjänheikki perusteli huhtikuussa 2026 julkaistua jatkajaryhmää sillä, että pelaajat olivat viime vuosien menestyksellään osoittaneet olevansa valmiita Liigan haasteeseen.
Perustelussa on yksi iso ongelma. Menestys Mestiksessä ei ole sama asia kuin valmius Liigaan. Mestaruus kertoo siitä, että pelaajat ovat olleet oikealla tasolla omassa sarjassaan. Se ei vielä kerro, pystyvätkö he pelaamaan Liigassa riittävän kovalla tempolla, voittamaan kaksinkamppailuja tai kantamaan vastuuta silloin, kun vastassa on sarjan parhaita pelaajia.
Yrjänheikin päätöksiä voi toki tarkastella myös jatkuvuuden näkökulmasta. Jokerit oli rakentanut mestaruusjoukkueensa useamman kauden aikana ja sen rungossa oli pelaajia, jotka tunsivat seuran toimintatavat ja pelisysteemin. On ymmärrettävää, ettei kaikkea haluttu laittaa kerralla uusiksi. Mutta jatkuvuudesta tulee ongelma silloin, kun se menee urheilullisen laadun edelle.
Urheilujohtajan tehtävä ei ole palkita pelaajia menneestä menestyksestä, vaan rakentaa joukkue, joka pystyy menestymään seuraavalla sarjatasolla. Tässä kohtaa Yrjänheikin arviointia on syytä kyseenalaistaa. Olisiko mestaruusjoukkueen pelaajille pitänyt tarjota pienempi rooli ja kovempi kilpailu pelipaikoista heti kesällä?
Kalliiksi käyvä rakennusvirhe
Jokereiden ongelma ei ole pelkästään se, että yksittäiset pelaajat eivät ole vastanneet odotuksia. Ongelma on siinä, että joukkueen rakentamisessa on jouduttu tekemään korjausliikkeitä jo kesken kauden. Sopimusten purkaminen, uusien pelaajien hankkiminen ja kokoonpanon jatkuva muuttaminen eivät ole urheilullisesti eivätkä taloudellisesti ihanteellinen tapa rakentaa Liiga-joukkuetta.
Taloudellinen riski on ilmeinen, jos pelaajia on hankittu Liiga-rooleihin, mutta heidät joudutaan pian siirtämään muualle tai purkamaan sopimukset. Silloin osa alkuperäisestä investoinnista ei tuota odotettua urheilullista vastinetta.
Suurin lasku voi kuitenkin tulla sarjataulukon kautta. Jokerit palasi Liigaan suurin odotuksin, eikä seuralla ole varaa käyttää pitkää syyskautta joukkueen rakentamiseen uudelleen. Jokainen menetetty piste kasvattaa painetta ja epäonnistunut kauden alku vaikuttaa myös tulevien kausien suunnitteluun.
Mestaruus ei saa hämärtää todellisuutta
Jokereiden Mestis-vuosien menestys oli kiistatta hieno saavutus. Seuran olisi kuitenkin pitänyt ymmärtää, että Liigaan noustessa tarvitaan enemmän kuin tuttu ja hyvin yhteen hitsautunut mestaruusrunko. Tarvitaan riittävästi pelaajia, jotka ovat jo osoittaneet pystyvänsä pelaamaan pääsarjatasolla.
Kevään 2025 Pelicans-sarja tarjosi tästä varoittavan esimerkin. Nyt syksyllä 2026 tehtävät korjausliikkeet osoittavat, ettei opetus välttämättä mennyt perille.
Yrjänheikin on kannettava vastuunsa joukkueen rakentamisesta. Pelaajien epäonnistumisista ei voi syyttää yksin urheilutoimenjohtajaa, mutta pelaajavalinnat ja roolitukset ovat juuri niitä päätöksiä, joiden onnistumista hänen tehtävässään arvioidaan. Jokereiden kannalta olennaista on nyt se, kuinka nopeasti virheet pystytään korjaamaan ja kuinka paljon niiden korjaaminen lopulta maksaa.
Näkökulma: Janne Niemenmaa
