Tyynenmeren divisioonan ensimmäisen kierroksen ottelusarja Los Angeles Kingsin ja Edmonton Oilersin välillä on yhtäkkiä tasatilanteessa, otteluvoitoin 2-2.
Paras seitsemästä -sarjasta tuli juuri paras kolmesta. Kaksi ensimmäistä otteluaan hävinnyt Oilers onnistui voittamaan toisenkin kotiottelunsa maalein 4-3, erittäin jännittävien vaiheitten jälkeen.
“This is why we play the game..”
Kahden viikon päästä neljättäkymmenettä syntymäpäiväänsä juhliva Corey Perry vastaili kysymyksiin jättiläismäisen toimittajajoukon keskellä Edmonton Oilersin hulppeassa pukukopissa. Oilers oli juuri voittanut Los Angeles Kingsin Leon Draisaitlin jatkoaikamaalilla, dramaattisten vaiheitten jälkeen.
Perry teki ottelussa joukkueensa ensimmäisen maalin, ja oli ykkössyöttäjänä voittomaalissa.
– Parempaa aikaa pelata ei ole, hän sanoi. Huhti- ,touko- ja kesäkuu. Tämä on se, mistä lapsena unelmoit. Tämä on se syy, miksi me pelaamme jääkiekkoa. Tämä on jännittävää. Kun kuulet, miten koko talo pitää ääntä, miten jätkät täällä ovat innoissaan. Me pelaamme toinen toisillemme, olemme perhe.
Jo vuonna 2003, kaikkien aikojen NHL Draftissä varattu Perry oli juuri pelannut pitkän uransa 219. pudotuspeliottelun. Eniten aktiivipelaajista, ennätys on Chris Chelioksen 266.
Sanotaan, että jokainen pudotuspeliottelu vastaa raskaudeltaan kahta runkosarjaottelua. Kun Hockey Hall of Fameen jo 26 vuotta sitten aateloitu legendaarinen NHL-toimittaja, 76-vuotias Jim Matheson kysyi Perryltä, vastaako tuo noin 220 pudotuspeliä kuutta NHL-runkosarjaa, normaalisti vakava, tuleva HHOF-pelaaja sulki silmänsä, ja nauraa hekotti harvinaisen iloisesti.
– Joo, mutta tämä on hauskaa, man. Rakastan tätä. En vaihtaisi tätä mihinään muuhun. Minulla on ollut onnea olla mukana joissakin todella pitkissä Stanley Cup-marsseissa (Perry on pelannut Stanley Cupin finaalissa Anaheim Ducksin, Dallas Starsin, Montrèal Canadiensin, Tampa Bay Lightningin ja Edmonton Oilersin paidoissa), hyvissä joukkueissa.
Corey Perry voitti Stanley Cupin Ducksin nuorisoketjussa Perry – Ryan Getzlaf – Dustin Penner, keväällä vuonna 2007.
– Kuten sanoin aikaisemmin, tämä on syy siihen, miksi pelaamme jääkiekkoa. Tämä on se, mistä tässä on kyse.
Hullu ottelu
Illan ottelu Edmontonin hullusti riehuvassa, loppuunmyydyssä Rogers Placessä oli hullu.
Kings dominoi ottelua noin sen puoliväliin saakka, ja johti toiselle erätauolle tullessa jo maalein 3-1, Trevor Mooren, Warren Foegelen, ja Kevin Fialan maaleilla. Huippuluokan puolustava sentteri Philippe Danault voitti lähes kaikki aloituksensa ja kaksinkamppailunsa, merkkauttaen lisäksi kaksi ykkössyöttöä. LA:n hyökkääjät merkkauttivat kahdessa ensimmäisessä erässä 23 laukausta, Edmontonin hyökkääjät vain kymmenen.
Näytti jo hyvin vahvasti siltä, että Oilers oli putoamassa otteluvoitoissa 1–3-tappiolle, eli kanveesiin, mistä se ei enää olisi noussut.
Sitten kaikki muuttui.
Ottelun päätyttyä laukaukset olivat kolmannen erän alusta laskettuna 35-13 Oilersin hyväksi, jatkoajalla 20-7. Edmonton pelasi jo toisen kerran peräkkäin kakkosmaalivahdillaan Calvin Pickardilla.
Yksi syy momentumin kääntymiseen oli pakko olla LA Kingsin peluutus yhdeksällä hyökkääjällä ja neljällä puolustajalla. Neljällä ketjulla ja kuudella pakilla pelannut Edmonton väsytti vastustajansa ottelun edetessä, ja varsinkin jatkoajalla.
– He peluuttavat neljää pakkia ja yhdeksää hyökkääjää todella paljon, sanoi Leon Draisaitl pelin jälkeisessä pressissä tästä väsytystaistelusta.
– Mitä pitempään tämä jatkuu, meidän on jatkettava samalla tavalla, ja tehtävä tästä hankalaa heille, jos he haluavat tällä tavalla pelata.
Kingsin peluutusta kuvastaa suosikkipelaajamme Samuel Heleniuksen peliaika, vain 1:44 ja kolme vaihtoa koko ottelussa. Ketjukaveri Jeff Mallott sai pelata 2:27. Helenius merkkautti ja vei kunnolla päätökseen tämän kirjoittajan silmätestin perusteella neljä taklausta noitten kolmen vaihdon aikana.
Puolustaja Evan Bouchard teki kolmannessa erässä kaksi maalia. Sitä ennen hän oli kahdessa ensimmäisessä erässä plusmiinustilastossa pakkasella numerolla miinus kolme. Toinen maaleista tasoitti pelin 28,4 sekuntia ennen kolmannen erän loppua. Quinton Byfieldilla oli tilaisuus lähettää kiekko pois omalta alueelta, ja tyrkätä Edmonton Oilers lähelle jyrkänteen reunaa noin 45 sekuntia ennen loppua, mutta Bouchard otti kiekon pois, ja hetkeä myöhemmin laukoi kovaa ja tarkasti Darcy Kuemperin oikean olkapään yli maaliin.
Jatkoaika ja voittomaali
Jatkoajalla pelattiin aivan käsittämättömän jännittävää jääkiekkoa. Paljon henkeäsalpaavia tilanteita. Molemmat maalivahdit loistivat. Seeprapaidat olivat ilmeisesti jo lähteneet junalle.
Lopulta Kingsin neljä hirmuminuutit luistellutta pakkia väsyivät. Joel Edmundson pelasi 36:16. Drew Doughty 32:57. Mikey Anderson 34:13, ja Vladislav Gavrikov 31:40. Nämä eivät ole mitään mailerivartaloita, vaan isoja, raakoja NHL-puolustajia. Luistin alkoi painaa ja väsymys alkoi näkyä etäisyyksissä vastustajien hyökkääjiin, puolustaminen kävi vaikeammaksi. Lopulta Gavrikov otti kakkosen McDavidin kamppaamisesta väsyissään.
Edmonton pyöritti pääasiassa neljää ketjuaan läpi jatkoajankin.
Ja sitten tuli viimeinen laukaus.
Leon Draisaitl lähetti LA Kingsin pitkälle ja hiljaiselle lennolle takaisin kohti Enkelten laaksoa, kun jatkoaikaa oli pelattu 18:18. Syöttäjinä taas ykkösketjun ja ykkösylivoiman kanssa maalin edessä häärännyt Corey Perry ja syöttöpisteen jokaiseen Oilersin kolmeen viimeiseen maaliin merkkauttanut Connor McDavid.
– Tämä on meidän identiteettimme. Tätä me teemme. Emme ikinä luovuta, sanoi Draisaitl heti ottelun jälkeisessä TV-haastattelussa juontaja Gene Principelle.
– Mitä hänestä voisi oikein sanoa, vastasi Draisaitl myöhemmin, kysyttäessä Corey Perrystä. Hän on vain eliittiä. Hän on lähes neljäkymmentä vuotta vanha, ja hänellä on vaikutus jokaikiseen otteluun. Se on uskomatonta. Hän on yksi viisaimmista jääkiekkoilijoista, jonka olen koskaan nähnyt.
– Hän on niin uniikki. Se tapa, millä hän ajattelee ja pelaa. Uskon rehellisesti, että hän pystyy pelaamaan viisikymppiseksi, ihan pelkästään aivojensa ansiosta. Mutta katsotaan, pysyvätkö hänen saappaansa vauhdissa, naurahti saksalainen, saaden koko mediahuoneen nauramaan.
– Hän on todellinen “gamer”. Hän osaa pelata. Hän osaa lukea tilanteen ennenkuin se tapahtuu. Hän tietää, miten liikuttaa itsensä tilanteisiin, ollakseen menestyksekäs. Hän pelaa hyvin nelosketjussa, tai minun ja Connorin kanssa. Tuollaisia pelaajia ei ole helppo löytää. Hän ymmärtää, miten asettaa itsensä hyviin tilanteisiin, ja hän osaa myös asettaa muut hyviin tilanteisiin, koska hän saa niin paljon huomiota osakseen.
Los Angeles Kings on NHL:n paras joukkue tilanteessa, jossa se johtaa kahdella maalilla ennen kolmatta erää. Tällä kertaa johto revittiin käsistä.
– Me olisimme helposti voineet vain luovuttaa, ja mennä LA:hin, ja yrittää kaivaa tiemme ulos siellä, sanoi Connor McDavid. Olen varma, että monet epäilevät meidän mahdollisuuksiamme yhä, mutta se sopii meille. Monet eivät usko meihin, mutta me taistelemme kaataaksemme hyvän joukkueen.
– Heillä on loistava joukkue, he todellakin ovat, mutta me jatkamme kamppailua.
Rakkaudesta lajiin
NHL-pelaajille maksetaan bonuksia liigan toimesta Stanley Cupin pudotuspeleissä, mutta rahamäärät eivät ole lähelläkään runkosarjapelaamisesta saatavia korvauksia. Miksi maailman parhaat ammattilaiset silti kestävät hullulta tuntuvan pudotuspeliurakan, lähes mielenvikaisen touhun, ja vielä, kuten Corey Perry sanoi, rakastavat sitä?
Aina sanotaan, että alemmilla tasoilla jääkiekkoa pelaavat tekevät sitä rakkaudesta lajiin, eikä rahan takia.
Ja kirjoitetaan, miten NHL-jääkiekossa on kyse isoista rahoista, miljoonista, suurista egoista, kylmästä busineksesta, sirkuksesta, nopeista autoista, ja muusta. Väkivallasta.
NHL-pelaaminen, etenkin pudotuspeleissä, on niin hullua, että se on suurin syy monen uranjälkeisiin vaikeuksiin. Monelta menee vuosia ennenkuin uran lopettamisesta pääsee yli, sillä mikään ei ole niin hienoa.
Korjataan tässä kerralla tämä, yksi jääkiekon suurimmista myyteistä ja väärinkäsityksistä.
Kukaan ei rakasta jääkiekkoa enempää kuin maailman parhaat.
He eivät pelaa rahasta, ainakaan tähän aikaan vuodesta. Tuhannet tunnit harjoituksissa ja peleissä lapsina ja nuorina, vain sen takia, että saattaa joskus saada rahaa?
Mitään pallopeliä ei opita harjoittelemalla. Ne opitaan leikkimällä. Yksikään lapsi ei leiki sellaisia tuntimääriä, joita NHL-pelaajaksi tuleminen vaatii, rakastamatta leikkiä ja peliä.
Jotkut jatkavat leikkiä nelikymppisiksi saakka. Kysykää vaikka Corey Perryltä.
This is what its all about.
Kings ja Oilers pelaavat uudelleen keskiviikon vastaisena yönä Suomen aikaa Los Angelesissa, ja perjantain vastaisena yönä Edmontonissa. Ainakin.
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
