Analytiikka paljastaa: Tässä ovat Liiga-kauden topit ja flopit

Loukkaantumisten runtelema HIFK on Liigajumbo, eivätkä pelaajien otteetkaan ole mairitelleet. Pakon edessä jättimäistä roolia hyökkäyksessä ottaneet Petr Kodytek, Daniel Mäkiaho ja Vincent Marleau ovat kuitenkin selvittäneet leiviskänsä kunnialla.

Mäkiahon 14 pistettä lähentelee jo koko viime kauden uran parasta saldoa 18 pistettä. Marleau puolestaan on onnistunut luomaan Liigan 13. eniten maaliodottamaa, mikä tietää edes jotain hyvää HIFK:n loppukautta ajatellen. Kodytek on puolestaan onnistunut iskemään kahdeksan maalia, joka on vain yhden vähemmän kuin miehen koko viime kauden maalisaldo.

Puolustuksen onnistujia on vielä vaikeampi löytää. Isoissa saappaissa yli 22 minuuttia ottelua kohden pelaava Tony Sund on pitänyt joukkueensa nenää pinnalla ja pelannut erinomaisesti. Loukkaantumisen takia sivussa ollut Aron Kiviharju puolestaan on ottanut kiekollista vastuuta, mutta omissa nuori lupaus on ollut vaikeuksissa. HIFK:n tasoon peilaten Kiviharju voidaan laskea kuitenkin selkeäksi onnistujaksi.

Pahin pettymys HIFK:n katastrofaalisella alkukaudella on ollut Oliver Larsen, jonka kiekollista osaamista HIFK olisi kaivannut kuin kuuta nousevaa. Larsenin ruuti on kuitenkin ollut läpimärkää ja 20 ottelun tehot 0+2 sekä plusmiinus-saldo -14 kertovat karua kieltä yli 20 minuuttia ottelua kohden pelaavan pakin ongelmista.

Liigan hännille valahtanut Sport teki radikaalin ratkaisun ja vaihtoi valmentajaa, vaikka Atleetin analytiikan mukaan pelaajat ovat pelanneet lähelle omaa tasoaan. Koppiin asteli Juuso Hahlin tilalle vanha jermu Doug Shedden, jonka alaisuudessa Sport on napannut viidestä ottelusta kuusi pistettä.

Hyökkääjistä parhaiten alkukaudesta on pelannut Sebastian Stålberg, joka on Liigan pistepörssin 17. ja luonut toisiksi eniten maaliodottamaa. Toinen ruotsalainen luottoratsu Johan Sundström on onnistunut mainiosti hyökkäyspäässä ja loistanut erityisesti puolustuspäässä. Viljami Nieminen täydentää onnistujien trion tasapainoisilla otteillaan – tehoja Niemiseltä tosin voidaan odottaa enemmän kuin nyt nähdyt 4+4.

Puolustuksessa Miika Koivisto on pelannut tasaisesti ja syyskuun lopulla remmiin hypännyt kanadalaisveteraani Brad Hunt on onnistunut varsinkin kiekollisessa roolissa erinomaisesti. Koko joukkueen puolustuspelaaminen on toiminut, mutta maalipaikkojen luomisessa vastuu on liikaa kärkihyökkääjien hartioilla.

Varsinaisia pettymyksiä ei Sportin miehistöstä analytiikan perusteella löydy, mutta nuorelta maalivahdilta Masi Härköseltä varmasti odotettiin onnistuneen viime kauden jälkeen tasaisempia otteita. Otteluita Härköselle on kertynyt vasta kahdeksan, mutta torjuntaprosentti 86,23% ja päästettyjen maalien keskiarvo 3,57 on selkeästi miehen aiempaa tasoa kehnompi.

Pelicansin kehno viime kausi on saanut jatkoa alkaneella kaudella. Sarjasijoitus 14. on jotain ihan muuta kuin mihin Sami Kapasen miehistö on tavoitteensa asettanut.

Hyökkäyksestä puhtailla papereilla alkukaudesta selviävät niukasti Christoffer Forsberg, Lukas Zetterberg ja Elias Vilén -kaksi ensimmäistä lähinnä tasapainoisen kahden suunnan pelaamisensa ansiosta. Suurempia hurraa-huutoja eivät kolmikon otteet ole aiheuttaneet, mutta ruotsalaisten viisi maalia mieheen ovat riittävä näyte osaamisesta, siinä missä Vilén on kunnostautunut tehoin 3+8=11 ja johtaa joukkueen sisäistä pistepörssiä.

Puolustajista Johannes Johannesen ja Hampus Falk ovat olleet puolustuspelissä erinomaisia, ja kumpikin ruotsalaispakeista on onnistunut pitämään plusmiinus-tilastonsa lämpöasteiden puolella. Köykäinen kontribuutio hyökkäyspäähän katsotaan läpi sormien, sillä Pelicansin luoma maaliodottama on kokonaisuudessaan Liigan huonoin.

Alkukauden pettymykseksi voidaan laskea vahvasta kiekollisesta osaamisestaan tunnettu Casimir Jürgens, joka oli kuin varjo entisestään ennen lokakuun alun loukkaantumistaan. Tehot 1+1 lähes 20 minuutin keskimääräisellä peliajalla 11 pelatussa ottelussa sekä karmea plusmiinus-saldo -8 sysäävät Jürgensin alkukauden epäonnistujien listalle.

Kovin odotuksin uuteen kauteen KalPasta saapuneen mestarivalmentaja Petri Karjalaisen johdolla lähteneen Kärppälauman alkukausi on ollut täysi pannukakku. Maalivahti Niklas Rubinin loukkaantuminen on varmasti yksi syy alakuloon, mutta Kärppien materiaalilla pitäisi pystyä parempaan.

Hyökkääjistä edukseen alkukaudesta ovat esiintyneet kymmenen maalia iskenyt Eemil Erholtz sekä Roni Hirvonen, joka on onnistunut erinomaisesti molemmissa päissä kenttää. Kolmikon täydentää erinomaisesti aloittanut Aku Räty, joka joutui jättämään lähes koko lokakuun väliin loukkaantumisen takia. Rädyn 11 ottelun tehot 6+6=12 ja +7 riittävät selkeästi onnistujien listalle. Maaliodottamassa Kärpät ovat Liigan 8., eli ongelmat ovat painottuneet puolustuspäähän ja maalivahtipeliin.

Puolustajista onnistujiksi voidaan laskea Markus Nutivaara ja Jiri Tichacek, joista varsinkin Tichacek on ollut myös omassa päässä luotettava iskien samalla mukavat tehot 2+9=11. Nutivaaran saldo on astetta kehnompi, 4+5=9 ja plusmiinus-saldo -6. Suhteutettuna Kärppien surkeaan puolustuspelaamiseen, on paluun kaukaloihin käytännössä neljän välivuoden jälkeen tehnyt 31-vuotias yksi alkukauden onnistujista.

Analytiikan väärästä päästä löytyy yllättävä peluri, ruotsalaispuolustaja Marcus Björk. Björk on ollut yllättävissä vaikeuksissa omassa päässä ja karmea miinuslukema -11 kertoo karua kieltään. Vastustaja on rokottanut peräti 19 kertaa tasavoimin Björkin ollessa jäällä, eivätkä edistyneet tilastotkaan miestä mairittele. Selvästi parempaankin on rahkeita, kuten onnistunut viime kausi osoitti – koko Kärppä-joukkueelta voidaan odottaa vahvempaa otetta kauden toiselle kolmannekselle.

Ilveksen kompurointi alkukaudesta on yllättänyt koko jääkiekkoa seuraavan kansan ja vielä pahemmin se on yllättänyt analytiikan: Ilves on maaliodottamassa Liigan kolmanneksi paras ja päästettyjen maalien odottamassa Liigan neljänneksi paras. Sijoitus on kuitenkin ällistyttävästi vasta 12.

Pelaaja-analytiikan mukaan Ilveksen joukkueesta 2/3 ovat onnistuneet alkukaudesta. Ylivoimaisesti pahiten ovat pettäneet maalivahdit Dominik Pavlat ja Roope Taponen. Pavlatin torjuntaprosentti on 87,58 ja Taposen 84,30, päästettyjen maalien keskiarvot 3,08 ja 3,66. Jos Ilves saa maalivahtipelinsä kuntoon, voidaan tilastojen sekä analytiikan perusteella odottaa nopeaa nousua myös sarjataulukossa.

Pelkästään maalivahtien kehnoilla otteilla ei Ilveksen heikko alkukausi kuitenkaan selity. Tehottomuus on vaivannut kärkipelaajia, ja onnistujiksi ovatkin nousseet alempiin ketjuihin kaavaillut Matic Török ja Luke Henman.

Török on nakutellut jopa yli piste-per-peli tahtia ja Henmanin kahdeksan maalia ovat joukkueen toisiksi kovin lukema. Myös ykkössentteri Lukas Jasek on onnistunut roolissaan, vaikka taiteilijasielun otteet ovatkin olleet ajoittain epätasaisia ja puolustuspelaamisessa on vielä parannettavaa.

Puolustajista onnistujia ovat Liigan parhaana puolustajana Atleetin analytiikassa näyttäytyvä Simon Johansson sekä molemmissa päissä tasaisesti suoriutunut Arttu Pelli. Surkea maalivahtipeli painaa väistämättä puolustajien puolustuspään tilastoja alas, kun omissa soi vaikka maalipaikkoja ei olisi annettu.

Kerho on esittänyt alkukaudesta ailahtelevia otteita, mutta Atleetin analytiikka osoittaa pelaajien pelaavan hyvin lähellä omaa tasoaan.

Kultakypäränä ja hyökkäyksen ykköspyssynä häärivä Jesse Kiiskinen ei ole alkukaudesta äitynyt edellisen kauden tasolle, mutta tuottaa silti selkeästi HPK:n hyökkääjistä eniten. Tehoja on 20 ottelussa kertynyt 6+7=13 ja maaliodottamassa Kiiskinen on Liigan 8. paras pelaaja.

Muut hyökkäyksen onnistujat ovat Sami Päivärinta, joka on esiintynyt edukseen molemmissa päissä kenttää iskien tehot 7+5=12 ja uutta tulemista tekevä Teemu Rautiainen tehoilla 5+6=11.

Hyökkääjistä maininnan ansaitsee myös Cameron Wright, joka ehti pelata yhdeksän ottelua ennen pelikieltoa ja loukkaantumista. Kanadalainen on tästä huolimatta joukkueen plusmiinus-tilaston kärki sekä Kiiskisen jälkeen toisena maaliodottaman luomisessa – yli puolet vähemmän pelejä pelanneena.

Kerhon puolustuksen suurin onnistuja alkukaudesta on ollut Miska Kukkonen, joka esiintyy jykevästi puolustuspäässä ja on tällä kaudella päässyt myös maalin makuun. Kukkonen on iskenyt peräti viisi osumaa, rikkoen jo hyvissä ajoin oman neljän maalin maaliennätyksensä. Lisäksi Kukkonen pelaa joukkueensa vaikeimmat puolustajien minuutit ja on ollut vain kahdeksan kertaa jäällä vastustajan tehdessä maalin tasavoimin.

Puolustuksen onnistuja on myös Elmeri Eronen, jonka avut hyökkäyspäässä ja tehot 2+9=11 nostavat miehen alkukauden parhaimmistoon. Monipuolinen puolustaja pärjää myös puolustuspäässä ja kellottaa joukkueensa kovimmat minuutit.

Pettymyksenä puolestaan voidaan pitää Petteri Nikkilän alkukautta. Maali odottaa vielä syntymistään, eikä syöttöpisteitäkään ole kuin seitsemän. Lisäksi omassa päässä väkivahvalla Nikkilällä on ollut tavallista vaikeampaa ja kamppailujakin mies on hävinnyt useammin kuin voittanut. Joukkueen kapteenilta voidaan odottaa ryhtiliikettä kauden edetessä.

Analytiikan perusteella TPS on suorittanut alkukaudesta odotuksien mukaan ja Liigan 10. sija on ansaittu. Hyökkääjien parhaimmistossa viisi pelaajaa ovat ylitse muiden ja Atleetin analytiikassa lähes rinta rinnan: Eetu Päkkilä, Tim Söderlund Leger, Joel Määttä, Lukas Wernblom ja Leevi Teissala.

Päkkilä on iskenyt tehot 5+6=11 ja pelannut TPS-hyökkääjistä eniten sekä luonut maaliodottamaa kolmanneksi eniten. Huomioitavaa on myös se, että Päkkilän rangaistussarake näyttää 19 pelatun ottelun jälkeen nollaa.

Tim Söderlund Legerin tehot ovat 5+3=8 ja ruotsalaishyökkääjä on kunnostautunut myös puolustuspäässä sekä tuottanut varsin rajallisella, noin 16 minuutin peliajalla hyökkääjistä toisiksi eniten maaliodottamaa. Söderlundin kaikki pisteet ovat syntyneet tasavoimin.

Tulokaskauttaan pelaava Joel Määttä puolestaan on istutettu TPS:n ykkössentteriksi ja 23-vuotias Jokeri-kasvatti on onnistunut roolissaan mainiosti. Vahvasti molempiin suuntiin pelaavan Määtän luoma maaliodottama on TPS:n paras ja koko Liigan kuudes. Tehot 5+4=9 voisivat olla korkeammatkin, mutta pelaamisen jatkuessa samalla tasolla, kauden edetessä pistepotti karttuu kovemmalla tahdilla.

TPS-puolustuksen selkeästi paras pelaaja alkukaudesta on ollut Tarmo Reunanen, joka urakoi yli 22 minuuttia ottelua kohden. Vaikeista minuuteista huolimatta plusmiinus-tilasto näyttää +8 ja tehoja on syntynyt 3+10=13 – vain yhden pisteen vähemmän kuin joukkueen seuraavaksi tehokkaimmat neljä puolustajaa. Myös laukaisutasapaino ja Corsi % ovat Reunasella joukkueen ylivoimaisesti parhaat.

Toisena puolustajana TPS:n onnistujaksi nousee Sisu-Petteri Lehtonen. Merkittäviä urotekoja Lehtonen ei ole kuitenkaan tehnyt, sillä varsinkin hyökkäyssuuntaan TPS-puolustus on ollut Reunasta lukuun ottamatta luvattoman heikko. Puolustuspeli on kuitenkin toiminut kokonaisuutena maniosti ja tästä sulka hattuun myös Lehtoselle.

Siinä missä onnistujia TPS:llä riittää, joskin tasaisena massana, varsinaisia pettymyksiä on vaikeampi nimetä. Analytiikan perusteella ruotsalaispuolustaja Victor Sjöholm on ollut vaisu ja varsinkin kiekollisena hyökkäyksen tukeminen on jäänyt pahasti piippuun, kuten koko TPS-puolustuksella. Atleetin analytiikassa Sjöholm on vain marginaalisesti miinuksen puolella yhdessä Arttu Tuhkalan ja Mitja Jokisen kanssa, kaikkien muiden pelaajien yltäessä positiiviseen merkintään.

Railakasta hyökkäyspeliä pelaava KooKoo on lepsusta puolustuspelistään ja keskinkertaisista maalivahdeistaan huolimatta Liigassa sijalla yhdeksän. Päästetyn maaliodottaman perusteella KooKoo on ollut alkukaudesta Liigan toisiksi kehnoin joukkue HIFK:n jälkeen.

Hyökkääjistä alkukauden kovimmasta suorituksesta on vastannut Veeti Miettinen, joka on iskenyt yhdeksän maalia ja syöttöpisteitä on tilille kertynyt kolme. Maaleista kahdeksan on syntynyt tasavoimin. Miettinen on myös luonut joukkueen eniten maaliodottamaa, laukonut hyökkääjistä eniten ja lisäksi voittanut kamppailunsa noin 54 % varmuudella. Tämä kaikki vain 13.18 minuutin keskimääräisellä peliajalla.

Joukkueen sisäistä pistepörssiä tehoilla 5+9=14 johtava Marcus Davidsson kuuluu myös onnistujiin ja on joukkueen ainoa hyökkääjä (yli 10 ottelua, yli 10 min peliajalla), jonka plusmiinus-saldo on plussan puolella. Kolmas onnistuja hyökkääjistä on Robert Rooba, joka vie paikan Atleetin analytiikassa parin sadasosan marginaalilla Otto Paajaseen verrattuna. Rooba on iskenyt tehot 4+7=11 ja miehellä on myös joukkueen paras laukaisutasapaino ja Corsi %.

Puolustajista edukseen ovat esiintyneet Jimi Suomi ja hyökkäyspäässä isoa roolia ottanut Kim Nousiainen. Suomi on tehnyt 13 ottelussa tehot 4+2=6 ja ilman loukkaantumista tehot olisivat todennäköisesti vielä paremmat: lokakuun kahdessa viimeisessä ottelussa syntyi kolme pistettä.

Kim Nousiaisen puolustuspelaaminen ei ole koskaan kuulunut tämän vahvuuksiin, mutta Kouvolassa rooli on löytynyt. Nousiainen on iskenyt KooKoo-pakeista parhaat tehot 3+6=9 ja plusmiinus-saldo +2 kertoo oikeista asioista myös puolustussuuntaan. Peliaikaa Nousiainen kellottaa toisiksi eniten, lähes 20 minuuttia ottelua kohden.

KooKoon hatarasti toiminut puolustuspeli ei anna maalivahdeille armoa, mutta tästä huolimatta KalPassa viime kaudella Suomen mestaruuden voittanut Juha Jatkola on ollut alkukaudesta pettymys. Torjuntaprosentti 87,82 %, päästettyjen maalien keskiarvo 3,08 ja keskimäärin vain 20,9 torjuttua laukausta ottelua kohden eivät ole voittavan maalivahdin lukemia. Eetu Randelin onkin viemässä ykkösvahdin paikan, vaikka hänenkään tilastonsa eivät varsinaisesti mairittele.

Hallitseva Suomen mestari on aloittanut kautensa tasapaksusti ja sijoitus sarjataulukon puolivälissä on analytiikan ja tilastojen perusteella oikeutettu.

Hyökkäyksessä KalPan onnistujista erottuvat selkeimmin Teemu Hartikainen ja elämänsä kautta pelaava veteraani Jaakko Rissanen. Hartikainen on ollut odotetun vahva molemmissa päissä kenttää ja tykittänyt tehot 11+10=21, joka oikeuttaa Liigan pistepörssin viidenteen sijaan ja voittomaaleissa Liigan jaetulle kärkipaikalle. Väkivahva Hartikainen on myös luonut eniten maaliodottamaa koko Liigan tasolla ja voittanut kamppailuistaan hurjat 66 %. Plusmiinus-saldokin on tukevasti +10.

Hartikaisen rinnalla tehoilemaan päässyt Rissanen on takonut yhtä vakuuttavat tehot 9+12=21 ja lisäksi kaapinut sentterinä hyökkäyspään aloituksia yli 60 % varmuudella. Plusmiinus-tilasto näyttää vielä Hartikaistakin paremmalta merkinnällä +12. Kärkikaksikon jälkeen KalPan hyökkäyksestä löytyy kolme lähes yhtä suurta onnistujaa: Aleksi Klemetti, Juuso Mäenpää ja Cade Borchardt.

Kolmanneksi onnistujaksi Atleetin analytiikka nostaa kolmikosta Klemetin. Mies on pelannut vaikeat minuutit vastustajan parhaimmistoa vastaan, tehoillut 5+5=10 ja peliaikaa on herunut keskimäärin hyökkääjistä yhdeksänneksi eniten 14.33 minuuttia, mutta maaliodottamaa Klemetti on luonut viidenneksi eniten – enemmän kuin lähes kolme minuuttia enemmän pelaavat Mäenpää ja Borchardt.

KalPan hyökkääjien tehoillessa puolustajien rooli on jäänyt hyökkäyspäässä pienemmäksi. KalPan pakit ovat tehneet alkukaudella yhteensä vain viisi maalia. Analytiikan perusteella parhaiten onnistuneet puolustajat ovat Lasse Lappalainen ja Filip Westerlund. Lappalaisen tehot ovat 2+7=9 ja Westerlundin 2+6=8, plusmiinus-saldo on molemmilla +2. Molemmat puolustajat ovat myös pelanneet vakuuttavasti puolustuspäässä, vaikka hyökkääjiltä ei aina apuja ole tullut.  

Varsinaista pettymystä KalPasta on vaikea nimetä, mutta analytiikan perusteella pakkaselta löytyy ruotsalaiskonkari Anton Karlsson. Karlssonin rooli on jäänyt olemattomaksi ja pistemäärä nollille. Vaikka jykevältä oman pään luudalta ei pisteitä odotettukaan, on kiekollinen peli ollut kehnoa kautta linjan ja esimerkiksi 44,1 % kamppailuvoitot eivät miestä mairittele.

Sarjan seitsemäntenä majaileva Lukko on alkukaudesta onnistunut puolustus- ja maalivahtipelin osalta paremmin kuin hyökkäyspäässä, jossa maaliodottaman perusteella joukkue on Liigan 10. Päästetyn maaliodottaman perusteella Lukko on Liigan toisiksi paras joukkue JYP:n jälkeen.

Hyökkääjistä onnistujiksi voidaan laskea Ruotsista Liigaan palannut Mikael Ruohomaa, jo parilla edellisellä kaudella Lukossa ihastuttanut Steven Jandric sekä kanadalaislaituri Alex Beaucage.

Ruohomaa johtaa joukkueen sisäistä pistepörssiä ylivoimaisesti tehoilla 7+12=19, mikä on peräti 10 pistettä enemmän kuin seuraavalla. Beaucage on tuo seuraava tehoilla 6+3=9, mutta maaliodottamaa mies on luonut joukkueen toisiksi eniten – tehoja voidaan siis odottaa tulevaisuudessa enemmänkin.

Mielipiteitä jakava Jandric on puolestaan iskenyt tehot 6+1=7 ja maaliodottamassa mies on joukkueen kärkinimi. Puolustuspäässä petrattavaa riittää mutta Lukon muutoin tehottomassa hyökkäyksessä Jandric on selkeästi onnistujien joukossa.

Puolustuksessa onnistujia on useita. Parhaiten joukosta erottuvat Jakob Stenqvist ja Nuutti Viitasalo. Erityismaininnan saa myös Anton Olsson, joka on rajallisella peliajalla ollut sekä tehokas että puolustuspäähän luotettava.

Stenqvist pelaa Lukon isoimmat minuutit, yli 22 per peli ja on iskenyt tehot 4+3=7, plusmiinus-lukema on +5. Myös laukaisutasapainossa Stenqvist on joukkueen ylivoimainen kärki. Viitasalo puolestaan on kunnostautunut tehoilla 1+8=9 ja plusmiinus-saldo näyttää väkevästi +12.

Hienoisena pettymyksenä, varsinkin aiempien kausien otteisiin peilattuna, Lukosta tikunnokkaan nostetaan Eric Gelinas. Jykevän pakin plusmiinus-saldo on ikävän näköinen -11, mutta osa maaleista on syntynyt tappioasemassa ilman maalivahtia. Tästä huolimatta kanadalaispuolustajalta voidaan odottaa parempia otteita kauden edetessä.

Pisteiden valossa Kiekko-Espoo on suoriutunut odottamaansa reilusti paremmin. Todellinen taso tulisi olla muutaman sijan alempana, mutta alkukaudesta Jyrki Ahon miehistö on suoriutunut mainiosti.

Onnistujia hyökkääjistä löytyy runsaasti. Kärkikolmikon muodostavat Tomi Sallinen, Peter Quenneville ja Arttu Tuomaala. Tomi Sallinen on äitynyt iskemään tehot 8+5=13 ja pelaa puolustussuuntaan luotettavasti vaikeilla minuuteilla vastustajan parhaimmistoa vastaan.

Quenneville on puolestaan tehoillut 8+4=12 ja luonut toisiksi eniten maaliodottamaa, ja myös laukonut joukkueesta eniten. Tuomaalan tehot 4+10 oikeuttavat myös onnistujien listalle. Kokonaisuudessa Kiekko-Espoon hyökkäys on onnistunut yli odotusten ja vastuunkantajia on löytynyt reilusti, joten kolmen kärkeen olisi voitu nostaa mm. Janne Hämäläinen tai Iikka Kangasniemi.

Puolustajista Kiekko-Espoon selkein onnistuja on ollut huippuluokan alkukauden pelannut Kasper Kulonummi. Tehot 5+9=14 oikeuttavat joukkueen pistepörssin kärkeen sekä Liigan puolustajien pistepörssin kolmannelle sijalle. Myös laukaisutasapaino on selkeästi joukkueen paras. Toisena Kiekko-Espoon puolustajien onnistujana voidaan mainita Kristian Näkyvä, joka pelaa 22.38 minuuttia ottelua kohden ja on iskenyt tehot 4+6=10, eikä myöskään vuoda omaan päähän.

Ylisuorittaneen Kiekko-Espoon riveistä on hankala löytää epäonnistujia, kun pelaajat ovat täyttäneet roolinsa mallikkaasti. Atleetin analytiikassa Joni Jurmo on jäänyt hieman miinukselle, ainoana espoolaispakkina. Tehoja ei jykevältä Jurmolta juurikaan odoteta, mutta myös omassa päässä Jurmo on ollut ajoittain vaikeuksissa ja peliaikakin on jäänyt vain reiluun 12 minuuttiin.