Se ei voisi päättyä hienommin.
Urheilussa ylipäätään tuskin on mitään hienompaa kuin finaalisarjan väistämättä ratkaiseva seitsemäs ottelu.
Mystinen seiskapeli – ja tänään se on edessä.
Game seven, hockey’s heaven.
Sen päätyttyä toinen joukkue on korkeimmassa taivaassa ja toinen syvimmässä helvetissä.
Tänään illalla Tampereella – tai jos oikein pitkäksi menee, viimeistään huomisen puolella – toinen näistä rooleista ja tunnetiloista kuuluu Tampereen Tapparalle, toinen Kouvolan KooKoolle.
Ennen kautta kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä, että Tappara on varmasti finaaleissa. Mutta harvassa olivat ne, jotka laskivat KooKoon finaalijoukkueeksi.
Finaalisarja on tähän asti ollut uskomattoman tasainen. Paitsi että voitot ovat tasan 3–3, kuudessa ottelussa kumpikin joukkue on tehnyt 12 maalia.
Vaikka se olisi miten kliseistä, ”marginaalit ovat pienet”.
Kummassakin kahden maalin erolla päättyneessä ottelussa – KooKoon 1. finaalin 4–2-voitto ja Tapparan 3. finaalin 2–0-voitto – viimeinen maali on syntynyt tyhjiin.
– Maalin pelejä nämä kaikki ovat olleet. Tämä on niin tasaista, kaikki ratkeaa niin pieniin asioihin. Pienet marginaalit, KooKoon ykkössentteri ja varakapteeni Miska Siikonen pudotteli kliseitä Atleetin haastattelussa 6. finaalin jälkeen.
Finaalisarjassa on jo tehty suomalaista jääkiekkohistoriaa, kun neljäs finaali viime perjantaina Kouvolassa päättyi vasta pelikellon näyttäessä aikaa 129.54. Se oli Liigan historian pisin finaali. Kouvolan Lumon Areenan digitaalit näyttivät pelin päättyessä kellonaikaa 00.29.
Historiaa tehdään sikälikin, että KooKoo saavuttaa joka tapauksessa ensimmäisen mitalinsa.
Mutta se ei tietenkään kouvolalaisille riitä.
Mielenmaisema ratkaisee?
Joku ja jokin keskiviikon pelin kuitenkin ratkaisee.
Onko peli nyt enemmän mind games, henkistä peliä, kuin mitään muuta?
– Tietyllä tapaa kyllä. Tullaan myös siihen, että tehokkuus ratkaisee paljon. Pieniä asioita… Erikoistilanteita meidän pitää parantaa. Ylivoima pitää saada toimimaan – se auttaisi paljon, Siikonen mietti.
KooKoon päävalmentaja Jouko Myrrä on koko kevään puhunut mielenmaisemasta. Siis siitä, millaisilla ajatuksilla KooKoon pelaajat peleihin lähtevät. Myrrä on painottanut sitä, miten upeaa on, että joukkue saa pelata näin pitkään ja tavoitella unelmaansa, jonka se yhdessä asetti jo viime keväänä.
Mitä ajatuksia seitsemäs finaali Miska Siikosessa herättää?
– Nollataan tämä (6. finaalin tappio) yhteistyöllä illalla. Tiistaina viritetään kroppa ja mieli kuntoon.
– Mitään parempaahan ei ole kuin game 7. Jos joku olisi sanonut ennen kautta, että keväällä pelaamme seitsemännessä finaalissa, se olisi otettu mielellään vastaan. Sitä kohti mennään raikkain mielin, Siikonen sanoi.
Valtava halu voittaa KooKoossa
Siikonen on pitkin kautta puhunut useasti siitä, miten palavasti hän haluaa voittaa. Se oli iso syy, miksi hän palasi kasvattajaseuraansa KooKoohon.
Voittaminen juuri mustaoranssissa paidassa olisi hänelle tietysti unelmien ja tavoitteiden täyttymys. Mutta ei mennä vielä siihen.
Tai mennään sittenkin vähän.
– Kun tulin tänne, se oli tietysti tavoite, että aletaan voittaa pelejä myös keväällä. Nautin tosi paljon näistä peleistä, ja kun ikää tulee, ikinä ei tiedä, milloin näitä pelejä saa pelata ja miten paljon, ja milloin pelit loppuvat, Siikonen sanoi Atleetille aiemmin pudotuspelien aikana.
– Yritän vaan nauttia, mennä niin sanotusti kaasu pohjassa. Sitten katsotaan, mikä on lopputulos.
Hän myönsi, että KooKoo-paita on hänelle erityisen rakas.
– Kyllä sillä on iso merkitys, kun saa pelata kotiseurassa. Se tuntuu aina isommalta. Ja ykkösjuttu on se, että haluan voittaa.
– Tämä on minulle tärkeä organisaatio, ja tuttuja ihmisiä on paljon. Siksi ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa joka päivä sata jäälle ja koppiin. Ei ole mitään muuta keinoa kuin laittaa kaikki peliin. Se välittäminen huokuu myös sitä kautta, Siikonen sanoo.
Sattuman oikusta Siikonen vietti 30-vuotissyntymäpäiväänsä kuudennen ja seitsemännen finaalin välisenä päivänä. Tietysti hän olisi mielellään juonut juhlajuomat Kanada-maljasta.
Mutta tuskin se paljon haittaa, jos suurin lahja tulee päivän myöhässä.
Harri Pirinen
