Kuva: All Over Press

Leijonien olympiatulevaisuus – vuonna 2030 voi olla synkkää

Otto Palojärvi |

Suomi suoriutui hienosti jääkiekon miesten olympiaturnauksessa Milanossa voitettuaan maailman kovimpien pelaajien turnauksessa pronssia. Jatkossa olympiamitalit voivat jäädä Leijonilta kuitenkin haaveeksi.

NHL ei päästänyt pelaajiaan Pyeonchangin 2018 eikä Pekingin 2022 olympiaturnauksiin. Pyeongchangista NHL jäi pois närkästyttyään siitä, ettei Kansainvälinen Olympiakomitea KOK maksanut NHL-kiekkoilijoiden vakuutusmaksuja. Pekingin NHL-projekti taas peruuntui koronapandemian takia.

Samalla Suomen 1990-luvun niin sanottu kultainen sukupolvi menetti kaksi olympiaturnausta paitsi Miro Heiskanen ja Eeli Tolvanen, jotka valittiin Pyeongchangin kisoihin 18-vuotiaina. Pekingin 2022 olympialaisissa kultaa voittaneesta joukkueesta Leijoniin Milano Cortinan kisoihin mahtui ainoastaan Mikko Lehtonen, joka oli Suomen ainoa olympiapelaaja Euroopan sarjoista.

Jäi spekulaatioksi, miten hyvin Leijonat olisi parhaalla joukkueellaan voinut Pyeongchangissa ja Pekingissä menestyä. Kultaa tuskin olisi tullut, mutta mitaleille olisi molemmissa kisoissa ollut varmasti saumoja.

Pekingissä Suomella olisi ollut jalkeilla melkein sama joukkue kuin Milanossa. Kenties yksi kentällinen olisi joukkueesta vain muuttunut.

Seuraavat talviolympialaiset järjestetään 2030 Ranskan Alpeilla ja Nizzassa. Jääkiekkoturnaus pelataan Nizzan jalkapallostadionilla, jolle pystytetään kaksi jäähallia.

Suomen joukkue voi muuttua Nizzan olympiaturnaukseen Milanon turnauksesta paljonkin. Moni Leijonien pronssipelaaja alkaa olla 2030 eläkeiässä.

Suomen pronssimaalivahdeista Joonas Korpisalo on syntynyt 1994 ja Juuse Saros sekä Kevin Lankinen 1995. On mahdollista, ettei kukaan heistä ole mukana seuraavissa olympialaisissa.

Puolustajista Rasmus Ristolainen, Niko Mikkola, Esa Lindell, Olli Määttä ja Mikko Lehtonen ovat kaikki 1994-96 ikäluokkien edustajia. Nizzan olympialaisten aikaan he alkavat kolkutella veteraani-iän porttia.

Muista puolustajista Nikolas Matinpalo on syntynyt 1998 ja Miro Heiskanen sekä Henri Jokiharju 1999. He ovat seuraavien olympialaisten aikaan kolmekymppisiä.

Hyökkääjistä 2001 syntyneet Anton Lundell ja Kaapo Kakko sekä 2003 syntynyt Oliver Kapanen lienevät Nizzassa Suomen tärkeimmät hyökkääjät. Milanon joukkueen vanhemmasta kaartista Erik Haulan, Mikael Granlundin ja Joel Armian pelaaminen noissa olympialaisissa lienee iän puolesta epävarmaa kaikkien lähestyessä jo nelikymppisiään.

Mikko Rantanen ja Roope Hintz ovat Nizzan olympialaisten aikaan 33-vuotiaita. Muista Milanossa kärkiketjuissa pelanneista Sebastian Aho on 32, Eetu Luostarinen 31 ja Artturi Lehkonen 34-vuotias.

Teuvo Teräväinen oli Milanossa ehdoton pettymys. Hän on neljän vuoden kuluttua 35-vuotias ja on vaikea uskoa, että hän voisi saada NHL-uransa nykymenolla enää nosteeseen ja mahtua Leijonien Nizzan joukkueessa.

Milanossa pienempään rooliin jääneistä pelaajista Joel Kiviranta on Nizzan olympialaisten aikana 31 ja Eeli Tolvanen 30-vuotias. Eivät vielä ikäloppuja.

On realistista arvioida, että noin kolmasosa Milanon pronssijoukkueen Leijonista ei Nizzassa pelaa. Mutta mistä löytyisi yhtä kovia pelimiehiä tilalle?

Suomalaisia NHL-läpimurtoja on nähty viime aikoina vähän. Todennäköisesti Lenni Hämeenaho, Aatu Räty ja Konsta Helenius vakiinnuttavat kuitenkin paikkansa NHL:ssä ja näistä pelaajista löytynee korvaajat Granlundille, Haulalle ja Armialle Nizzaan.

Maalivahtiosastolla Ukko-Pekka Luukkonen lienee Suomen ykkönen neljän vuoden kuluttua. Luukkonen olisi ollut mukana Milanossa, mutta joutui jättämään kisat väliin loukkaantumisen takia.

Puolustuksen tilanne on huolestuttavampi. Milanossa paljon peliaikaa saaneet Lindell, Ristolainen ja Mikkola ovat neljän vuoden kuluttua jo aika iäkkäitä. Korvaavia kovan luokan puolustajia ei Suomesta NHL:ään ole suuremmin tyrkyllä.

Vuonna 2030 mitalin voittaminen on Leijonilla haastavampaa. Huippupelaajia on tulossa vähemmän ja todennäköisesti Venäjä tulee 2030 tekemään paluun olympiajääkiekkoon.

ARTIKKELIIN LIITTYVIÄ AIHEALUEITA