Yleisurheilun vuoden 2027 Pekingin MM-kilpailujen suorat tulosrajat on julkistettu. Kovin moni suomalainen ei näillä näkymin ilman rankingia kisoihin selviä.
Rajat ovat mielipuolisen kovat. Jos katsotaan alkukauden ja viime kauden tuloksia, suomalaisista rajan ovat rikkoneet vain Alisa Vainio maratonilla (raja 2:23.20), Saga Vanninen ottelussa (raja 6550p) ja Krista Tervo sekä Silja Kosonen moukarissa (raja 74,00).
Miesten puolella rajan tekijöitä ei ole yhtään, vaikka esimerkiksi keihäässä raja on suht kesy 85,50. Ja sanon suht kesy siksi, että juoksumatkoilla rajat ovat täysin mielipuolisia. 100 metriä 9,95, 400 metriä 44,45, 800 metriä 1.43,00 ja 1500 metriä 3.30,00.
Kaikkein älyttömimmät ne ovat kuitenkin vitosella ja kympillä. 5000 metrin raja on 12.50,00, 10 000 metrin 26.48,00. Näillä ajoilla olisi voitettu kultaa joka ikisissä MM-kilpailuissa tähän asti. Hyvin kuvaavaa on sekin, että vuoden 2025 MM-Tokion 5000 metrin kärkinelikosta kukaan ei ole koskaan urallaan alittanut tuota suoraa tulosrajaa.
Nojatuolikriitikoiden jorinoissa toistuu usein maininta, ettei kisoihin kannata lähettää, jos ei ole tehnyt suoraa tulosrajaa. Pyh. Rajat ovat jo niin kovia, että kyllä todellakin kannattaa. On muutenkin kestämätöntä puhetta, että arvokisoihin lähetettäisiin vain urheilijat, joilla on mahdollisuus menestyä. Jos niin tehtäisiin joka maassa, kovin aneemisiksi kisat kutistuisivat. Osa kriitikoista on myös vuodesta toiseen sitä mieltä, että vain mitaleilla on merkitystä, pistesijat ovat turhia. Ovatko MM-kisojen tai olympialaisten sijat 4-8 jotenkin huonoja? Kysymys on niin typerä, ettei siihen kannattaisi edes vastata. Jokainen näissä kisoissa kahdeksan joukkoon pääsevä on lajinsa absoluuttista eliittiä maailmalla.
Tässä on logiikka
Mikä järki ja logiikka näissä tulosrajoissa sitten on? Kansainvälinen yleisurheiluliitto WA on niin rakastunut omaan rankingsysteemiinsä, että suurin osa kilpailijoista halutaan mukaan sen kautta. Eikä siinä mitään, se on ihan suht hyvä systeemi.
Suora raja on olemassa varmasti myös siksi, että jos joku maailman absoluuttinen huippu loukkaantuu, eikä ehdi kerätä riittävästi rankingpisteitä, hän voi yhdelläkin kilpailulla solahtaa sisään.
Esimerkiksi keihään olympiavoittaja Arshad Nadeem saattaisi hyvinkin näin tehdä, oli sitten loukkaantuneena tai ei. Pakistanilainen piileskelee yleensä jossakin ja käy ennen arvokisoja nykäisemässä pari kaarta. Ennen Pariisin olympiavoittoaan hän oli heittänyt sillä kaudella tasan yhden kilpailun.
Ranking systeemi ei edelleenkään ole ihan valmis, mutta mikä tässä maailmassa olisi? Joskus kivikaudella käytettiin A- ja B-rajoja, mutta se mahdollisti tulosmanipulaation. Esimerkiksi Rion olympialaisiin 2016 pätkähtivät sisään iranilaiset moukarimiehet Kaveh Mousavi ja Pejman Ghalenoui, jotka heittivät jossakin jumalan selän takana valkovenäläisellä perunapellolla 77,40 ja 77,18. Rion karsinnassa Mousavi heitti 65,03, Ghalenoui 69,15.
Tämän pelleilyn ansiosta huippukuntoinen Tuomas Seppänen putosi tuolloin viime metreillä kisakoneesta. Hänen kauden parhaansa 76,20 olisi riittänyt Riossa nelossijaan. Mutta ai niin, pistesijathan eivät ole yhtään mitään…
Lauri Hollo
