Taistelu Sir Frederick Arthur Stanleyn vuonna 1892 lahjoittamasta Kannusta alkoi ottelulla, joka oli mitä parasta jääkiekkoviihdettä. On jo kesäkuu, ja jääkiekko ei voisi olla parempaa. Carolina Hurricanes onnistui pääsemään kahden maalin johtoon kotihallissaan, mutta Vegas Golden Knights pääsi tasoihin, ja meni ohi. Canes tasoitti vielä kerran, mutta sitten Vegas meni edelle ja voitti. Golden Knights on nyt voittanut seitsemän peräkkäin, ja on kolmen voiton päässä mestaruudesta. Tässä taas muutama sekalainen kommentti.
Kaksi playoffien parasta – ei totuttelua
Stanley Cupin finaalissa pelaa kaksi kevään parasta NHL-joukkuetta. Niinkuin pitääkin. Carolina Hurricanes lensi finaaliin voittamalla kaksitoista peliä, ja häviämällä vain yhden. Vegas Golden Knights tuhosi runkosarjan mestarin Colorado Avalanchen juuri lännen finaalissa suoraan neljässä. Se on voittanut kaksitoista, ja hävinnyt vain neljä.
Finaalin Game 1 ei ollut varovaista totuttelua uuteen vastustajaan. Ei. Heti lähdettiin pelaamaan ilkeästi ja pahatapaisesti, ikäänkuin nämä kaksi joukkuetta eivät pitäisi toisistaan. Vain kaksi kohtaamista alla koko kaudella, ja nekin runsaan yhden viikon sisällä lokakuussa. VGK voitti molemmat, edellisen valmentajansa johdolla. Ensin Golden Knights voitti maalein 4-1 T-Mobile Arenalla Las Vegasissa lokakuun 20. päivänä. Ja sitten VGK voitti 28. lokakuuta Raleighn Levono Centerissä maalein 6-3. Vegas oli toisessa ottelussa tappiolla, mutta nousi sille tyypillisesti voittoon.
Yleensä terveen vihan luomiseen kahden joukkueen välille seitsemän ottelun pelisarjassa tarvitaan peii tai pari. Ei nyt.
Tiistaina Raleighssa nähtiin jaksoja, joissa toinen joukkue hallitsi pitemmänkin aikaa, piti kiekkoa, ja sitten tuli toisen vuoro. Kaikki tilastot, tai suurin osa niistä, olivat aika tasaiset joukkueitten kesken. Laukaukset, suunnanmuutokset, aloitukset. Kumpikaan ei onnistunut ylivoimistaan. Vegas taklasi vähän useammin.
Kahden viimeisen päälle hyvin valmennetun jääkiekkojoukkueen välinen tasainen peli, kuten lopputuloskin, 5-4, osoittaa. Enemmän maaleja tottakai kuin kukaan osasi odottaa. Molemmat keksivät, miten toisen maalivahti päihitetään. Tässä finaalissa ei nähdä NHL:n parhaita maalivahteja. Kaksi joukkuetta, jotka karvaavat sisukkaasti, ja luovat paikkansa sitä kautta. Lisää samanlaista odotettavissa Game 2:ssa, joka pelataan Raleighssa torstaina, tai aikaisin perjantaiaamuna Suomen aikaa.
Ehlers pääsee karkuun
Hullu alku Game 1:lle.
Ensimmäinen maali tuli 25 sekunnin pelin jälkeen. Ensimmäinen läpiajo, ensimmäinen laukaus, ja maali. Vegasin ykköspakki Shea Theodore lähti hyökkäyssinisellä vähän vastaan, yritti tökkiä kiekkoa mailallaan, mutta huippunopea Nik Ehlers syötti laidan kautta itselleen ja meni menojaan.
Theodore on todella hyvä luistelija, pystyy ottamaan kiinni lähes kaikki NHL:n hyökkääjät nopeudellaan. Mutta ei Ehlersiä.
Toinen maali tuli kahdeksan minuutin jälkeen. Jack Eichel yritti syöttää aivan sinisen alla poikittain vasemmalle, mutta Jalen Chatfield katkaisi, ja syötti taas nopeasti lentävän Ehlersin vapaaksi. Pieni harhautus, ja kiekko rystyltä Frederik Andersenin ali. 2-0.
John Tortorella ajoitti aikalisän oikein, ja rauhoitti joukkuettaan oikeilla sanoilla. Ei mitään hätää, aikaa on paljon. Eikä enää poikittaissyöttöjä. Hänen viestinsä meni perille.
Vegas löysi pelinsä hurjan alun jälkeen jonkin aikaa myöhemmin. Sitä ennen yhdeksän kiekonmenetystä ensimmäisen erän kymmenen minuutin aikana. Shea Theodore pelasi lopulta historiallisen hyvän finaalipelin, hankalan alun jälkeen.
– Se, mistä pidin Shea Theodoren pelissä oli, että hän sai selkäänsä ensimmäisessä maalissa, mutta se ei jäänyt häntä vaivaamaan, ja hän pelasikin yhden parhaista peleistään, sanoi John Tortorella ottelun jälkeen.
Vasemmat laiturit?
Yksi Stanley Cupin finaalin ensimmäisen ottelun erikoisuuksista oli se, että kolme eri vasenta laitahyökkääjää teki kukin maalin Vegas Golden Knightsille. Tämä on varmasti asia, jonka Rod Brind`Amour ja hänen valmennusryhmänsä (Entinen ykköskierroksen varaus (23., 2001) Tim Gleason valmentaa pakkeja, Jeff Daniels valmentaa hyökkääjiä) varmasti otti huomioon, ja esitti keskiviikon videosessiossaan joukkueelleen.
Ivan Barbashev täräytti kiekon vasemman p-pisteen kaarelta ylös Frederik Andersenin mailapuolelle, kun toista erää oli pelattu noin 30 sekuntia. Tilannetta edelsi Jaccob Slavinin heikko purkuyritys vasenta laitaa pitkin, jonka Barbashev itse keskeytti, ja Vegas sai kiekon. Ei tyypillinen virhe yleensä varmakätiseltä Slaviniltä. Vegas pääsi tällä maalilla 2-2 tasoihin.
Brett Howden ohjasi kolmannen erän toisella minuutilla Shea Theodoren pointilta lähettämän kovan syötön yli Andersenin, ja vei sillä Vegasin 4-3 johtoon. Jalen Chatfield ei ehtinyt saada liukasta Howdenia kiinni.
Alivoimapelaajana tunnettu ”Big Game Brett” Howden on nyt tehnyt 11 maalia näissä playoffeissa! Erikoinen tilanne, kun hän alivoimatilanteessa rikkoi mailansa, ja luisteli nopeasti penkille hakemaan huoltajalta uuden. Tilanteesta kysyttäessä jälkeenpäin Tortorella sanoi, että tämä oli hänen valmentamansa käytäntö.
Ja voittomaalin teki Tomas Hertl, kun ottelua oli jäljellä alle kolme ja puoli minuuttia. Vegasin kolmonen karvasi aggressiivisesti hyökkäyspäässä, Hertl haki kiekon päädystä ehtien ennen Shayne Gostisbehereä, antoi välillä Colton Sissonssille, jolta nerokas rystysyöttö takaisin Tomas Hertille, laukaus ja maali.
Gostisbehere päästi miehensä vapaaksi, ja Hertl kosti heti isolla maalilla. Esimerkki siitä, että ehkä tuo kuuluisa Canesin miespuolustus ei aina toimikaan niinkuin pitäisi. Miestään ei saa päästää vapaaksi maalin edustalle.
Tomas Hertl on löytänyt jyvänsä, mitä on hienoa seurata. Hän on nyt tehnyt neljä maalia viimeisissä kahdeksassa pelaamassaan ottelussa. Sitä ennen 29 ottelun kuivakausi, ilman ainoatakaan täysosumaa. Eli monta viikkoa. Kahdeksan ottelua sitten Hertl sai soiton tutulta mieheltä San Jose Sharks-ajoiltaan. Itse ”Little Joe”, ”Captain America”, eli Joe Pavelski oli langan päässä.
Putki katkesi soiton jälkeisenä päivänä. Pavelski, 74 maalin mies playoffeissa, kaikki muistavat, miten valkoinen maila heilahti, jutteli puolen tunnin ajan, ja tekstailee yhä Hertlin sanojen mukaan. Itseluottamus, joka maailman parhailla ammattilaisilla, on jännä asia.
Ykkösketjua tarvitaan nyt
Carolina Hurricanesin ykkösketjun (Andrei Svechnikov – Sebastian Aho – Seth Jarvis) tehottomuus on tähän asti ollut vain yksi Stanley Cupin playoffien sivujuonista. Canes on luistellut voitosta voittoon, hävinnyt vain sen yhden kahdentoista päivän lepotauon jälkeen heti Montreal-sarjan alussa. Vieläkään emme ole päättäneet, oliko sen ottelun lopputulos Montrealin hyvyyttä vai Carolinan ruostetta.
Ykkönen jäi kokonaan pisteittä Stanley Cupin finaalin ensimmäisessä ottelussa. Se merkkautti yhteensä viisi laukausta maalia kohti, mutta ei saanut huomattavaa hyökkäystä aikaan missään vaiheessa. Yksi hyvä vaihto kolmannessa. Ja ketju oli ottavana osapuolena toisen erän viidennellä minuutilla, kun VGK otti 3-2 johdon William Karlssonin maalilla. Brett Howden voitti kamppailun päädyssä hävityn aloituksen jälkeen, kiekko Mitch Marnerille, joka näki kypäränsä takaosassa ilmeisesti olevilla silmillään Karlssonin maalin edessä.
Aivan huippupelaajat nousevat aina esiin ainakin yhdellä tilanteella, ja tämä oli Marnerin tilanne tässä pelissä.
Tämä maali menee Carolinan ykkösen piikkiin. Tämän kirjoittaja on pitkäaikainen Sebastian Aho-fani, mutta pakko myöntää, että tuossa tilanteessa Aho teki kardinaalivirheen jättäessään hävityn oman pään aloituksen jälkeen oman sentterinsä eli Wild Billin vapaaksi.
Nyt ketjun tehottomuudesta on nopeasti tulossa sivutarinan sijasta todellinen ongelma. Isompi ongelma jopa kuin mystinen ylivoiman tehottomuus. ”It`s getting late early”, kuten NY Yankeesin kuuluisa legenda Yogi Berra sanoisi. Jo viides kerta tänä keväänä, kun tämä ketju jätettiin pisteittä. Kolme todella hyvää pelaajaa. Maajoukkuetason miehiä jokainen. He pystyvät aivan varmasti parempaan. Carolina Hurricanes ei tule voittamaan Stanley Cupia, ellei ykkösketju pääse vauhtiin ja ala tehoilemaan. Vegasia ei kaadeta ilman kaikkien neljän ketjun osallistumista hyökkäyspeliin.
Rod Brind`Amourkin on jo maininnut ja haastanut ketjun pressissään, ja maininnut Ahon nimeltä. Tämä on Sebastian Ahon NHL-uran suurin haaste. Nyt on mahdollisuus kirjoittaa nimi National Hockey Leaguen ja Stanley Cupin historian kirjaan.
Se narratiivi, ettei Sebastian Aho muka ole playoffpelaaja, ei pidä paikkaansa. Aholla on 92 pistettä hänen pelaamissaan 103 playoffottelussa, enemmän kuin kellään toisella Canes-pelaajalla. Hän on aina ollut todella hyvä playoffeissa ennen tätä vuotta.
Olisiko Brind`Amourin hajoitettava tämä runkosarjassa todella tehokkaasti pelannut ykkösketju? Hankalaa miettiä, kenet nostaisi ylös ja kenet laittaisi alas. Rod ei itse numeroi ketjujaan, sen teemme me muut, mutta tämä trio on selkeästi joukkueensa taitavin. Pelaako koko ketju, tai osia siitä loukkaantuneina? Se ei olisi mitenkään harvinaista tähän aikaan vuodesta. Ei koskaan tekosyy Stanley Cupin playoffeissa, mutta hyvin mahdollista. Älkäämme siksi suolatko näitä kolmea hienoa pelaajaa liiaksi.
Muita sekalaisia kommentteja huvin vuoksi
Kuten Vegasin vasempien laitureitten maalien kuvauksistakin voi nähdä, Game 1 oli rankka ilta Canes-pakeille Slavin, Chatfield, Gostisbehere ja K`Andre Miller. Normaalisti huippupuolustusta, ei tällä kertaa. ”Me katsoimme videota tänään, ja keksimme joitakin asioita, joita meidän on tehtävä paremmin. Ja me tulemme olemaan parempia”, sanoi Chatfield keskiviikkona pressissään.
Toisella puolella onnistunut ilta Vegasin kokeneelle ykkösparille Brayden McNabb – Shea Theodore. Kaksi länsikanadalaista, isoa ja vahvaa, erittäin taitavaa ja peliälykästä puolustajaa. Theodoren ilta alkoi hankalasti, hän päästi miehensä, eli Nik Ehlersin karkuun heti ensimmäisessä vaihdossa, kun olisi pitänyt ajaa äijää, kiekosta viis. Mutta muuten hänen iltansa oli erinomainen.
McNabb ja Theodore merkkauttivat illan päätteeksi yhteensä maalin ja viisi syöttöpistettä, kolme pistettä kumpikin. Pakkipari on tehnyt kolme pistettä mieheen Stanley Cupin finaalissa vain kahdesti aikaisemmin. Viimeksi sen teki New York Rangersin pari Brian Leetch – Sergei Zubov vuoden 1994 finaalissa Vancouver Canucksia vastaan. Moni unohtaa Zubovin aloittaneen Rangersissä.
Paljon on puhuttu Carolinan todella kovatasoisesta puolustuksesta. Kiinnitetään vaihteeksi huomiota VGK:n puolustukseen. Sen neljä parasta pakkia voisivat jokainen pelata NHL-joukkueen ykkösparissa. Brayden McNabb, Shea Theodore, Noah Hanifin, ja Rasmus Andersson. Nerokkaasti kasattu huippupuolustus. Kaksi alkuperäistä Golden Misfittiä, toinen Anaheimista ja toinen LA Kingsistä, sekä kaksi Calgarystä eri pelaajakaupoilla tuotua.
Shea Theodore on tehnyt mahtavan työn siinä mielessä, että hän on korvannut uransa lopettamaan joutuneen Alex Pietrangelon Vegasin ykköspakkina. Ei helppoa, jonkun oli se tehtävä.
Kummallakaan maalivahdilla ei ollut paras iltansa tiistaina. Frederik Andersen on ollut parempi. Carter Hart oli voittava maalivahti, mutta ei hänenkään paras iltansa.
Ja vielä, Stanley Cupin finaalin Game 1:ssä Vegas Golden Knights teki jotain, mitä idän joukkueet eivät onnistuneet tekemään vielä kertaakaan kevään playoffeissa. Se onnistui tuhoamaan Canesin kuulun oman pään miespuolustuksen. Kaikki viisi Vegasin maalia tuli hyökkäyspäässä luoduista tilanteista; kiekon pitempiaikaisen hallinnan tuloksena, aloitusvoiton jälkeen, tai onnistuneen vastakarvan seurauksena.
Montreal Canadiens teki kuusi maalia idän finaalin avausottelussa Carolinan verkkoon, mutta suurin osa niistä tehtiin suorista hyökkäyksistä. Ei kannata verrata tätä Canesin tappiota siihen. Nyt vastassa on huomattavasti kovempi ja kokeneempi joukkue. Aivan erilainen haaste, paljon isommalla näyttämöllä.
Vegas Golden Knights otti kotikenttäedun pois Carolina Hurricanesilta. Se ei hätääntynyt jäätyään tappiolle, tai kun Canes pääsi myöhemmin vielä tasoihin. Tortorellan mukaan se ei aio tyytyä perinteiseen pisteitten jakoon sarjan aloittavista kahdesta vierasottelusta, vaan aikoo voittaa vielä toisenkin. ”Meidän on pelattava paremmin”, sanoi Torts. Game 1 ei ollut VGK:n hallintaa missään tapauksessa. Siltä meni noin kaksitoista minuuttia alusta, kunnes se löysi oman pelinsä.
Carolina tulee korjaamaan sille epätunnusomaiset puolustusvirheet varmasti torstaihin mennessä.
Jäämme innolla odottamaan, mitä hienosäätöjä tehdään ennen toista finaaliottelua, molemmin puolin. Toisen ottelun jälkeen tiedämme jo paljon enemmän.
Tästä on tulossa huikea pelisarja. Kaksi huippujoukkuetta, jotka ovat pelaamassa parasta peliään juuri oikeaan aikaan.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
