Atleetin toimituksessa muistellaan legendaarisimpia hetkiä jalkapallon MM-kisoista, joita on katseltu televisiosta tai paikan päällä. Tässä artikkelissa Joni Ahokas muistelee Sardinian lomamatkaa ja Englanti-Portugali-puolivälierää vuoden 2006 kisoista. Nuori Wayne Rooney sai punaisen kortin ja Englannin turnaus päättyi kahdeksan parhaan joukossa.
Kesän 2006 jalkapallon miesten MM-turnaus pelattiin Saksassa. Kisat jäivät mieleen päästyäni seuraamaan pudotuspelejä Italiassa Sardinian saarella 13 vuoden ikäisenä perheen lomamatkalla. Ne olivat myös toiset arvokisat, joita muistan seuranneeni intensiivisesti.
Oma jalkapalloinnostukseni oli herännyt kaksi vuotta aiemmin Portugalin EM-turnauksesta. Tuolloin suosikiksi oli valikoitunut Englanti, jonka härkämäinen 18-vuotias hyökkääjä Wayne Rooney oli tehnyt syvän vaikutuksen. Rooneyn aggressiivinen pelityyli tulla tilanteisiin kovaa ja taidokkaat viimeistelyt olivat hienoa seurattavaa.
Rooney laukoi turnauksessa peräti neljä maalia, joista ensimmäinen teki hänestä nuorimman maalintekijän EM-tasolla. Kisojen jälkeen Manchester United tulisi ostamaan hyökkääjän 37 miljoonalla eurolla Evertonista sen ajan kalleimpana teinipelaajana.
Kaksi vuotta myöhemmin lomalla Sardinian Algherossa, olin hankkinut torilta useamman jalkapallopelipaidan, jotka tosin eivät olleet aitoa tavaraa. Mukaan tarttuivat Manchester Unitedin paita hollantilaiskärki Ruud van Nistelrooyn nimi selässä, Inter Milanin Javier Zanetti -paita ja viimeisenä Rooneyn Englannin maajoukkuepaita.
Algherossa paikallinen Rafael’s -niminen ulkoterassi näytti alkuillan kisapelejä isolta ruudulta. Lauantaina heinäkuun ensimmäisenä päivänä odotin innolla puolivälieräottelua Englannin ja Portugalin välillä ja puin tuliterän Rooney-paitani päälle.
Pelissä Rooney kohtaisi Manchester Unitedin seuratoverinsa Cristiano Ronaldon, joka oli noussut parikymppisenä Punaisten Paholaisten tähdeksi.
Nuoren pojan eläväinen kannustus herätti nopeasti huomiota terassilla. Vaaleahiuksinen ja punaposkinen suomalainen oli kuin ”englantilainen lädi” muiden joukossa.
Kun peliä oli jonkun verran takana eräs brittiläinen naishenkilö kopautti minua selästä ja tuli kysymään: ”Are you English?” En osannut vastata mitään ja tuijotin hämmentyneenä kysyjää.
Äitini selitti pian naiselle ja hänen kaverilleen, että olemme suomalaisia turisteja. Enempää minulla ei ole tuosta kohtaamisesta muistikuvia.
Myöhemmin toisella puoliajalla 62. peliminuutilla tapahtui pelin suurin käännekohta. Rooney polkaisi kamppailutilanteessa Portugalin topparia Ricardo Carvalhoa nivusille. Tilanne tapahtui aivan ottelun argentiinalaisen erotuomarin Horacio Elizondon silmien edessä.
Elizondon ympäröivät pian Portugalin pelaajat mukaan lukien Ronaldo, joka vaati seurakaverilleen punaista korttia. Tuohon aikaan videotarkastuksia ei oltu edes mietitetty jalkapalloon käytettäväksi. Hetken mietityttyään Elizondo nosti taskustaan kirkkaanpunaisen kortin ja Rooneyn peli oli pelattu.
Menetys oli valtava Englannille, jonka kapteeni David Beckham oli jo loukkaantunut heti toisen puoliskon alussa. Kolme Leijonaa sinnittelivät alivoimalla lopulta maalittomalla tuloksella rangaistuspotkukilpailuun.
Sen lopputulos oli brittiläiselle maajoukkuejalkapallolle tuttuakin tutumpi. Englanti hävisi pilkkukisan ja turnaus päättyi siihen. Portugalin maalivahti Ricardo torjui peräti kolme rangaistuspotkua nollaten Steven Gerrardin, Frank Lampardin ja Jamie Carragherin. Carragher onnistui ensin, mutta hän joutui laukomaan uudelleen otettuaan varaslähdön.
Se oli kuin toisinto kahden vuoden takaisista EM-kisoista. Tuolloin Portugali pudotti Englannin ulos välierissä niin ikään pilkuilla. Se peli muistetaan erityisesti Beckhamin liukastumisesta ensimmäisellä laukausvuorolla.
Ruotsalaisen Sven-Göran Erikssonin valmentamalla Englannilla oli 2000-luvulla kasassa vielä kultainen sukupolvensa, joka ei kuitenkaan onnistunut voittamaan koskaan mitään. Gerrard, Lampard, Gary Neville, Rio Ferdinand, Beckham, John Terry ja Rooney. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
2006 MM-puolivälierätappiosta käynnistyi alamäki. Eriksson erosi välittömästi kisarupeaman päätyttyä ja korvaajaksi tullut Steve McLaren vastasi yhdestä Englannin maajoukkuehistorian surkeimmista tuloksista. Seuraavissa EM-karsinnoissa maajoukkue karsiutui kesän 2008 turnauksesta Itävallassa ja Sveitsissä.
Englannilla on ollut yhden vuoden 1966 maailmanmestaruutensa jälkeen arvokisoissa ikuinen häviäjän leima. Se ei ole tähänkään päivään mennessä peseytynyt pois.
Joni Ahokas
