Suomessa on hehkuteltu MM-kultaa voittaneita Leijonia. Esitystä MM-kisoissa on pidetty jopa Suomen kiekkohistorian kaikkien aikojen parhaana.
Antti Pennanenkin muuttui haukutusta valmentajasta kansallissankariksi. Pennasta haukkuneet johtavat analyytikot eivät ole lähteneet arvioimaan, että mestaruus oli vääränlaisella pelikirjalla voitettu.
Mutta mennään pelikirjojen sijasta simppelimpään analysointiin. Joukkueurheilussahan menestykseen vaikuttaa myös voittamisen kulttuuri. Sitä Leijonissa riitti.
Lähes kaikki Suomen pelaajat olivat nuorten maajoukkueissa, miesten maajoukkueessa tai NHL:ssä voittaneet jotain. Puolustaja Mikko Lehtonen ja hyökkääjä Sakari Manninen voittivat peräti neljännen arvokisakultansa heidän voitettuaan aiemmin jo kaksi MM-hopeaa ja olympiakullan.
Kolmannen arvokisakultansa voittivat Mikael Granlund, Saku Mäenalanen, Hannes Björninen sekä Harri Säteri. Toisen kultansa Mikael Seppälä ja Henri Jokiharju.
Nuorten Leijonien joukkueissa MM-kultaa olivat voittaneet Lehtonen, Jokiharju, Vili Saarijärvi, Urho Vaakanainen, Anton Lundell, Jesse Puljujärvi, Ville Heinola sekä ensimmäisessä ottelussa 2026 MM-kultajoukkueessa loukkaantunut Teuvo Teräväinen.
Stanley Cupin olivat kahdesti voittaneet Lundell, Aleksander Barkov sekä Olli Määttä. Teräväisellä on yksi Stanley Cup.
Viime vuonna pois nukkunut Leijonien valmentajalegenda Pentti Matikainen muisteli muutamia vuosia sitten jutun kirjoittajalle, ettei Leijonat kyennyt voittamaan 1992 MM-finaalia Ruotsia vastaan, koska voittamisesta ei ollut riittävästi kokemusta. Tilanne oli Suomella finaalissa ihan uusi, kun taas Ruotsilla oli jo paljon voittamisen kulttuuria.
Sittemmin tilanne muuttui, mutta paljon Suomi myös hävisi arvokisafinaaleja vuoden 1995 jälkeen. Katkeria finaalitappioita on riittänyt.
Sveitsi on hävinnyt kolme perättäistä MM-finaalia 2024-26. Kiekot eivät ole ehkä onnekkaasti pomppineet, mutta kenties viimeinen silauskin voittamisen kulttuurista sveitsiläisiltä puuttuu.
Sveitsin tilanne muistuttaa monella tavalla Suomesta ennen vuotta 1995. Tai itse asiassa ennen vuotta 2011, jolloin Suomi saavutti toisen maailmanmestaruutensa. Suomi hävisi 1996-2010 peräti kuusi arvokisafinaalia, mikä on todella paljon.
Leijonien 2026 MM-kisapelaajia haastatellessa pelaajista huokui itseluottamus. Kyse ei ollut siitä, että pelaajat vastasivat toimittajien hölmöihin kysymyksiin, että olemme luottavaisia, vaan äänensävystä huokui valtava usko omaan tekemiseen.
Suomen 1990-luvulla syntynyttä sukupolvea voi kutsua voittajien sukupolveksi. Ja tähän voittajasukupolveen kuuluu myös useita 2000-luvulla syntyneitä pelaajia.
Vuonna 2006 syntynyt Konsta Helenius ratkaisi MM-finaalin valtavalla itseluottamuksellaan. Helenius kasvoi kiinni muutamia vuosia vanhempien pelaajien voittajasukupolveen.
