Edmonton Oilers etsii uutta päävalmentajaa. Kahdesti todella lähelle Stanley Cupia vuosina 2024 ja 2025 luistellut joukkue tarvitsee valmentajan, joka pystyy viemään sen seuraavalle tasolle. Kesän valmentajamarkkinoitten avauduttua keskusteluun on noussut tuttu vanha nimi, joka ei jätä ketään ainakaan kylmäksi. Mike Babcock. Luit oikein. Mike Babcock. Tätä nimeä ei varmasti löytynyt kovin monen listalta. Tässä muutama kommentti.
Mitä Pohjois-Albertan ylpeys tarvitsee?
Kun ammattilaisjääkiekkoseura lähtee palkkaamaan seuraavaa päävalmentajaa, palkkausprosessin on oltava mahdollisimman perusteellinen. Jokainen mahdollinen kivi on käännettävä. National Hockey Leaguen tapauksessa huomaamme usein, miten seurat haastattelevat useampia potentiaalisia ehdokkaita. Toronto Maple Leafsin sanotaan istuneen alas ja syvähaastatelleen jo ainakin kahtakymmentä henkilöä, jotka haluavat valmentaa maailman arvokkaimman seuran joukkuetta.
Yksi syy moniin haastatteluihin on datan hankinta. Halutaan saada useilta eri ammattilaisvalmentajilta tietoa siitä, mihin peli on menossa. Ovela tapa oikeastaan. Haastateltujen tehtävänä on vakuuttaa päättäjät siitä, miksi juuri tämä henkilö on oikea, mitä juuri hän tekisi, jos saisi pillin käteensä ja verkkarit päälleensä. Mitä juuri tämä joukkue hänen mielestään tarvitsisi.
Me sohvien miehet ja naiset, havumetsien GMt, ja jopa juuri tämä Edmonton Oilersin lähes konkurssiin pressboxin popcornin syönnillään ajanut kirjoittaja, me voimme nähdä mitä Oilers selvästi tarvitsee. Mitkä sen ongelmat ovat. Ensimmäisenä tulee maalivahtipeli. Stu Skinnerin vaihtaminen tai päästäminen pois oli ehkä välttämätöntä, ja riskinotto on aina jännää, mutta Tristan Jarry ei kaikesta potentiaalistaan huolimatta ole vastaus.
Puolustusta ei ole rakennettu oikein. Kahden parhaan pakin, Oscar Klefbomin ja Adam Larssonin tässä tapauksessa, menettäminen suhteellisen lyhyessä ajassa eri syistä, tuhoaisi minkä NHL-joukkueen tahansa, mutta aikaa on ollut. Ja vielä, joukkueen alemmat ketjut eivät ole tarpeeksi hyviä. Katsokaamme vertauksen vuoksi vaikka Carolinan tai Vegasin kolmosketjuja ja nelosketjuja. Oilersin alemmat ketjut olivat kovatasoisia vielä keväällä 2024.
Osa näistä ongelmista ja puutteista kuuluu General Managerille, mutta hyvä valmentaja omaa myös tietotaidon, joilla näitä korjata. Rakenteellisesti, jos muotisana otetaan taas käyttöön, valmentaja voisi tehdä jotain eri tavalla kuin mitä tähän mennessä on tehty.
”Babs”
Kesän valmentajamarkkinat on avattu NHL:ssä. Los Angeles Kings palkkasi Peter Lavioletten. Vancouver Canucks palkkasi Manny Malhotran. Toronto Maple Leafs ja Edmonton Oilers etsivät vielä päävalmentajaa. Allekirjoittanut oli hieman yllättynyt siitä, ettei Pete DeBoeria ole vielä palkattu. Joe Pavelskin nimi on noussut esille Toronton tapauksessa.
Vegas Golden Knights ei tunnetusti ole antanut Edmonton Oilersille lupaa neuvotella jo ennen runkosarjan loppua kenkää saaneelle Bruce Cassidylle. ”Butch” vaikutti valmentajalta, jollaisen Oilers tarvitsee. Vaativa, osaava, lopulta ääni, johon pelaajat kyllästyvät. Mutta siihen saakka tuloksia tuottava.
Uusi nimi ilmestyi keskusteluun viime viikolla. TSN:n Darren Dreger twiittasi, että Edmonton Oilers haluaa neuvotella jo eläkkeelle siirtyneen Mike Babcockin kanssa päävalmentamisesta. Tämä tuli useimille aikamoisena yllätyksenä. Mitä helvettiä? Miksi helvetissä? Eikö ”Babs” ole jo ilmoittanut jääneensä onnellisena eläkkeelle?
Vielä kymmenisen vuotta sitten Mike Babcock oli NHL:n paras ja halutuin valmentaja. Hän oli voittanut Stanley Cupin Detroit Red Wingsin valmentajana, parhaat-vastaan-parhaat olympiakultaa kahdesti Team Canadan koutsina, World Cupin, MM-kisat, ja junnujen MM-kisat. 700 runkosarjavoittoa NHL:ssä.
Hän allekirjoitti ennenkuulumattoman kahdeksan vuoden, 50 miljoonan US dollarin sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa, eli $6.25 miljoonaa per kausi. Historiallinen sopimus nosti kaikkien NHL-valmentajien palkkatasoa kerralla ja kunnolla. Nousuvesi, kaikki laivat, ja niin edelleen.
Mike Babcock oli tiukka ja vaativa valmentaja. Hänen puheensa ennen pelejä olivat niin inspiroivia – allekirjoittanut on niissä istunut muutaman kerran – että yksi ison median zuurnalisti kertoi olleensa aina niistä uloskävellessään halukas vetämään ensimmäistä vastaantulijaa turpaan. Voimme vain kuvitella miltä pelaajista tuntui.
Babcock oli kanadalaisen jääkiekon isän ja äidin, Clare Draken opetuslapsia jääkiekkomielessä. Mitä jääkiekon teoriaan, taktiikkaan ja strategioihin tulee, saattaa olla, ettei tältä planeetalta löydy viisaampaa jääkiekkoneroa kuin mitä Mike Babcock tunnetusti on.
Kysyin kerran kaukalon laidalla Red Wingsin aamujäitten jälkeen Babcockilta Clare Drakesta. ”Tiedätkö, kuka John Wooden on?”, hän kysyi niin vihaisen ja tiukan näköisenä, että valehtelin tietäväni. Sitten hän kertoi enemmän Draken merkityksestä. Myöhemmin otin selvää myös Woodenista. Hän oli oikeassa. Clare Drake teki saman jääkiekossa minkä Wooden teki koripallossa.
Tummia pilviä
Kaikkien voittojen, mestaruuksien ja isojen rahojen viereen alkoi jossain vaiheessa Mike Babcockin persoonan oheen nousta kyseenalaista mainetta.
Hän kohteli pelaajiaan ikävällä tavalla.
Mike Modano, amerikkalaisen jääkiekon ensimmäinen todellinen supertähti, oli lopettelemassa legendaarista 21 vuoden NH-uraansa keväällä 2011. Detroit Red Wings oli pelaamassa Minnesota Wildia vastaan The Joella Detroitissa. Mike oli kotoisin Detroitin alueelta Livoniasta, ja pelistä olisi tullut hänen uransa 1,500. ottelu. Hän oli aloittanut ammattilaisuransa Minnesota Wildin ykköskierroksen varauksena. Kaikki olisi saanut hienon päätöksen.
Babcock laittoi Modanon vilttiin. Hän ei saanut edes pukea otteluun. Siis todella hyvänä jätkänä kaikkialla pidetyn supertähden viimeisellä viikolla, vain siksi, koska hän oli pomo.
Eikä tässä kaikki. Ei lähellekään kaikki. Mike Babcockista ja tapauksista, jolloin hän on kohdellut pelaajiaan todella törkeällä tavalla voisi kirjoittaa kirjan, tai vaikka ihan oman blogipostauksen. Jos pystyisi. Jos ei inhottaisi niin paljon. Mike Babcock ei ole hyvä ihminen. Monen mielestä hän on pahin kiusaaja ja paskin henkilö, jota voi kuvitella.
Yksi ikävimmistä tapauksista oli Detroitin erinomaisen ruotsalaishyökkääjän Johan Franzenin kohtelu vuosien ajan Detroitissa. ”Mule” joutui päivittäin niin hirvittävän verbaalisen pahoinpitelyn kohteeksi Babcockin toimesta, että se johti vakavaan depressioon ja traumaan. Franzen kärsi tästä vuosia jälkeenpäin. Chris Chelios oli se, joka onneksi nosti tämän asian julkisuuteen.
Kukaan ei tiedä miksi. Tai miksi tämä sairas kiusaaja valitsi kohteekseen juuri Franzenin.
Muitakin tapauksia on vaikka kuinka paljon. Torontossa Babcock pyysi tulokaspelaaja Mitch Marnerin tekemään listan omista joukkuekavereistaan, laiskimmasta kovimmin harjoitteleviin. Siis 19-vuotiasta pelaajaa.
Jätettyään ammattilaisjääkiekon, Babcock auttoi Saskatchewanin yliopistojoukkueen valmennuksessa. Paikallisen yliopistojoukkueen mediassa toimivien tarinoitten perusteella tämä valmentaja ei ollut ainakaan muuttunut mitenkään.
Jääkiekkovalmentajan ei tarvitse olla paras kaveri pelaajiensa kanssa. Mutta tämä valmentaja on ylittänyt rajan aivan liian pahasti ja aivan liian monta kertaa.
NHLPA pyysi tutkimaan
Mike Babcockin viimeisin pesti NHL:ssä oli päävalmentajana Columbus Blue Jacketsissä syksyllä 2023. Hän ei ehtinyt edes valmentaa yhtään ottelua, ennenkuin kaukalon ulkopuolella räjähtänyt skandaali sai hänet jättämään tehtävän ennenkuin se edes oli alkanut.
Babcockin väitettiin tehneen tutustumissessioita pelaajiensa kanssa, ja pyytäneen nämä näyttämään kuvia lemmikkieläimistään ja perheistään älypuhelimistaan. Tuntuu jotenkin oudolta, mutta näin julkisuuteen annettiin ymmärtää asian olleen.
On kunnioitettava heidän päätöstään.
Nyt pelaajayhdistys NHLPA haluaa NHL:n eli liigan tekevän perusteellisen tutkimuksen siitä, mitä tuona syksynä Ohiossa oikein tapahtui, ennenkuin annetaan Edmontonille lupa neuvotella ja jopa palkata Mike Babcock. Virallista tutkimusta ei silloin tehty, koska valmentaja jäi itse sivuun tehtävästään.
On mahdollista, ettei NHLPA anna lupaa, ja kaikki tämä päättyy siihen.
Tämä ei olisi mahdollista ilman vihreää valoa johtavilta pelaajilta
Mike Babcock on niin paljon keskustelua herättävä nimi, ettei häneen edes otettaisi yhteyttä, ellei Edmonton Oilersin johtavat pelaajat siihen ensin suostuisi. Tämä on pelkkä oletus, josta voimme olla aivan varmoja. Connor McDavid tietää, että jokainen hänen pelikalsareissaan ja kuuluisissa repaleisissa sukissaan hikipäissään ja kuntojuomapullo kädessään antama lausunto tullaan tutkimaan ja analysoimaan kuin jonkin valtionpäämiehen puhe.
Siksi hänen kuuluisa ”tyynysota”-kommentinsa esimerkiksi huomattiin. Leon Draisaitl on virkistävän saksalaiseen tyyliin erittäin suorapuheinen kysyttäessä. Onko tämä kaksikko manipuloinut tahallaan keskustelua median kautta? Tuskin, mutta heidän kommenttinsa ovat herättäneet keskustelua.
Oilersin kopissa kledjaa tyylikäs Ryan Nugent-Hopkins, joka on nähnyt jo yhdeksän eri päävalmentajaa viidentoista NHL-kautensa aikana. Nugen mielipidettä voi olettaa kysyttävän, jos koutsi numero kymmenen sattuu olemaan kiistelty nimi. Ja sitten on vielä Zach Hyman, Edmonton Oilersin seurahistorian onnistunein vapaa agentti-hankinta.
Poika ei ole isänsä, mutta Hyman omistaa perheensä kanssa Ontarion junnuliigan seuran nimeltään Brantford Bulldogs. Hymanit palkkasivat juuri viitisen päivää sitten Mike Babcockin pojan MIchael Babcockin päävalmentajakseen. Emme tiedä, miten tämä tulisi tulkita, mutta se osoittaa ainakin sen, ettei yksi Edmonton Oilersin tärkeimmistä pelaajista ainakaan tuota nimeä karta.
Jos palaamme vielä Connor McDavidiin. Connor jätti tunnetusti miljoonia pöydälle viime syksynä, kun hän allekirjoitti kahden vuoden jatkodiilin Oilersin kanssa (AAV $12.5M). Sopimus astuu voimaan muutaman viikon päästä, ja päättyy keväällä 2028. Todellinen Oilers-insidet, ja seuran palveluksessa loistavaa työtä radioisäntänä ja analyytikkona ottelujen radioinneissa tekevä Bob Stauffer ilmoitti juuri uskovansa McDavidin tekevän vielä seitsemän vuoden jatkon seuran kanssa. Näin hänen sitoutumisensa Oilersiin olisi linjassa Draisaitlin kanssa.
Voimme olla varmoja siitä, että jos #97 on antanut siunauksensa Mike Babcockin palkkaamiselle, hänen on oltava asiasta tosissaan. McDavid ei voi antaa vihreää valoa näin isolle riskille, ja sitten jos jotain iskee tuulettimeen, yksinkertaisesti pyyhkiä Albertan pölyt buutseistaan. NHL-business on kylmää, mutta se ei olisi connormaista, jos näin voidaan sanoa.
Mielenkiintoinen kommentti ehkä kuuluisimmalta Mike Babcockin ”ei-kannattajalta”, entiseltä NHL-puolustajalta Mike Commodorelta.
Miksi? Miksi helvetissä?
Miksi Edmonton Oilers, tai mikään NHL-seura ottaisi itselleen näin selvän PR-painajaisen niskoilleen kuin Mike Babcockin palkkaaminen päävalmentajaksi suoraan eläkkeeltä selvästi on?
Onko yksi syy se, että Oilers toimii oikeastaan aika häikäilemättömällä ja kovalla alueella? Tyynenmeren divisioonaa haukutaan pehmeäksi ja jopa huonoksi, mutta viimeksi kun tsekkasimme, yksi sen joukkueista on kahden voiton päässä Stanley Cup-paraatista.
Vegas Golden Knights toimii omalla tavallaan, eikä siinä ole mitään pehmeää. Golden Knights on NHL:n armottomin ja säälimättömin seura. VGK antaa kenkää mille valmentajalle tahansa, tekee sopimuksen kenen kanssa tahansa, treidaa pois minkä pelaajan tahansa, hankkii kenet tahansa pelaajakaupalla juuri kun näyttää siltä, ettei se ole edes mahdollista.
VGK:n johto ei ole koskaan piitannut pätkääkään kenenkään toisen tunteista tai kommenteista. Keneltäkään ei kysytty, pahoittaako joku mielensä jos maalille hankitaan Carter Hart. Esimerkiksi. Hän osaa torjua kiekkoja. Edmonton Oilersin johtavat nimet niin toimistolla kuin pukukopissa ovat tämän huomanneet. He katsovat Vegasin pelejä kesämökiltään, ja ovat alkaneet miettiä, miksemme me toimi samalla tavalla? Miksi me emme voi tehdä asioita yhtä kylmästi, koska se näyttää tuovan voittoja?
Babcockin haastatteleminen on epätoivoinen teko, mutta aikaa ei ole loputtomiin.
Voita nyt, koska ikkuna on sulkeutumassa. Muutama vuosi vielä, ja nämä pelaajat siirtyvät jo muualle.
Jos Mike Babcock tulee Edmonton Oilersin valmentajaksi, pystyykö hän auttamaan joukkueen seuraavalle tasolle? Jos hänen surullisenkuuluisat motivointikeinonsa otetaan pois, riittääkö hänellä keinoja auttaa Oilers voittoihin? NHL-pelaajia ei tarvitse motivoida, sanotaan, tällä tasolla se asia pitäisi olla automaattinen.
Babcock valmensi Detroitissa ja Team Canadan penkin takana joukkueita, jotka olivat täynnä legendoja ja Hall of Fameen aateloitavia tähtiä (Red Wingsin kokoonpanostakin puolet joukkueesta). Ovatko hänen paljon mainostetut saavutuksensa sen takia jopa yliarvostettuja, koska palkkakattomaailmassa tuollaisia tähtiryhmiä ei enää voi edes koota?
Ja vielä, Babcockin valmentama pelityyli perustui kiekonhallintaan ja mahdollisimman puhtaaseen peliin. Hänen joukkueensa ottivat vuodesta toiseen vähiten jäähyjä. Onko tämä oikea tyyli, kun pitäisi pudottaa Vegasin tai Floridan kaltaisia joukkueita, jotka ottavat senkan nenästä, muuttavat pelit katutappeluiksi aina kun mahdollista?
Uskommeko ihmisen ansaitsevan niin sanotun ”toisen mahdollisuuden”?
Mutta eikö Mike Babcock jo saanut toisen mahdollisuuden, ja tyrinyt sen?
Uskommeko kolmanteen mahdollisuuteen?
Vaikka joku ihminen on ammatissaan yksi maailman parhaita, mutta samalla liian monen mielestä samalla maailman huonoin ihminen, palkkaisitko hänet firmaasi? Vielä firmaan, jonka tulot tulevat suoraan maksavilta asiakkailta, jotka sattuvat välittämään tällaisista asioista?
Eikö juuri NHL:ssä ole niin paljon puhuttu viime aikoina siitä, miten tärkeää ihmisten henkinen hyvivointi, mielenterveys on?
Eikö juuri NHL:ssä pelaamisen ja valmentamisen tullut olla etuoikeus, jota ei kaikille suoda?
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsidewithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
