Carolina Hurricanes on voittanut Stanley Cupin. Se pudotti ja väsytti vauhdistaan Vegas Golden Knightsin sunnuntaina Stanley Cup-finaalin kuudennessa pelissä puhtaasti maalein 3-0. Ilman yhtään suurempaa supertähteä ja omalla systeemillään pelaava Canes luisteli läpi playoffien lähes historiallisella tavalla, voittaen 16 ja häviten vain kolme. Todellinen joukkue joukkuelajissa, jonka menestyksen takaa löytyy paljon kiehtovia tarinoita.
Syvä joukkue
Carolina Hurricanes oli vuosien ajan joukkue, joka pääsi aina lähelle, idän konferenssifinaaliinkin saakka, mutta siltä jäi aina puuttumaan se viimeinen ponnistus. Se viimeinen ponnistus, jolla se olisi päässyt pelaamaan Stanley Cupista ja jopa voittamaan sen. Nyt Canes on löytänyt keinot, luottamalla sen omaan pelitapaan, samaan valmentajaan, jopa yleisimmistä tavoista poikkeavaan joukkueen rakentamistyyliin.
Lopussa sen syvyys, hyvin tasapainoitettu neljän ketjun ja kolmen pakkiparin ja yllättävästi onnistunut maalivahtiosasto käänsi vastustajat tukehduttavan puolustavan pelin taiteeksi. Se ei viettänyt päivääkään koko kauden aikana playoffpaikan ulkopuolella.
Voidaan laskea, että noin kahdeksan vuoden ajan puhuttiin joka kevät siitä, ettei Canes ole tarpeeksi hyvä. Se ei ollut tarpeeksi kovapintainen. Sen maalivahtipeli suli joka kevät. Nyt se on todistettu: Rod Brind`Amourin systeemillä voi voittaa Stanley Cupin.
Systeemi, jossa joukkue ilman yhtään todellista supertähteä voitti. Lopussa Carolina oli niin syvä, syvempi kuin koskaan aikaisemmin, että sitä ei enää pystytty voittamaan. Se karvasi vastustajansa puhki, etenkin päästyään johtoon peleissä. Se ei koskaan ottanut jalkaa kaasupolkimelta.
Vegas Golden Knights pelasi viimeisen ottelun toisessa erässä lähes kuusitoista minuuttia saamatta yhtään laukausta kohti Brandon Bussia.
Brind`Amourin valmentama miespuolustus toimi. Siitä ei luovuttu, eikä sen suhteen tehty kompromisseja. Yksikään toinen NHL-joukkue ei pelaa samalla tavalla.
Jos katsomme NHL-runkosarjan pistepörssiä, siellä ei ole yhtään Hurricanesin pelaajaa 20 parhaan joukossa. Yksikään sen maalivahdeista ei torjunut runkosarjassa torjuntaprosentilla, joka alkaa numerolla yhdeksän. Yksikään sen pelaajista, valmentajista, tai johtajista ei ollut ehdolla NHL-palkintoihin.
Ja silti Carolina Hurricanes on Stanley Cup-mestari mallia 2026.
Oma kulttuuri
Jokaisella menestyvällä NHL-joukkueella on oma kulttuurinsa. Muotisana, joka on käytetty loppuun, ja joka samalla toimii aina.
Carolina Hurricanesin joukkuekulttuuri on omanlaisensa. Se lähtee omistaja Tom Dundonin erityisestä tyylistä ja siitä alaspäin. GM Eric Tulsky on jonkinlainen nero tutkintoineen, ja patentteineen, joka aloitti edistyneisiin tilastoihin erikoistuneena bloggaajana kotikaupungissaan Philadelphiassa, ja nousi noin viidessätoista vuodessa Stanley Cup-joukkueen GMksi.
On sanottu, että Carolina Hurricanes on rakennettu ja toimii liikaa tilastoanalyysin varassa. Nörttien kosto on todellinen.
Voidaan sanoa, että mestarijoukkuetta ei rakennettu käyttämällä enemmän rahaa kuin muut. Mestarijoukkueen capin alla on hieman alle 12 miljoonaa dollaria tilaa. Se voitti mestaruuden olemalla älykkäämpi kuin muut.
Rod Brind`Amour on valmentaja, joka olisi voinut jättää Carolinan parempien tarjousten satellessa, mutta joka päätti jäädä ja tehdä asiansa loppuun. Organisaatio saa olla todella onnellinen juuri Rodin pitämisestä ykkösenään. Vaikea uskoa kokonaisuuden olleen onnistuneen ilman 55-vuotiasta ihmemiestä, joka näyttää kovakuntoisemmalta kuin monet pelaajansa.
Rodin luoma ja jopa itsepäisesti ylläpitämä pelaajakulttuuri vei lopulta korkeimman vuoren huipulle.
Hän teki kaksi siirtoa finaalissa, jotka onnistuivat ratkaisevasti. Hän nosti Jordan Martinookin ykkösketjuun Andrei Svechnikovin ja Sebastian Ahon viereen, ja vaihtoi maalivahtia. Luotto vielä muutama kuukausi sitten waivereistä hankittuun Brandon Bussiin kannatti.
Bussi ei koskaan saanut NHL-varausta. Sunnuntaina hän piti nollan ratkaisevassa Stanley Cup-finaalipelissä.
Lopussa Brind`Amour halusi kerran Stanley Cupin pelaajana ja kapteenina voittaneena voittaa sen vain ”pojille”. Sanotaan, ettei Stanley Cupia voiteta itselle. Se voitetaan muille. Rod halusi voittaa sen pelaajille, joista hän niin paljon välittää, ja jotka ovat jaksaneet toimia hänen vaativan valmennuksensa mukaisesti.
Se, miten pelaajat voittavat Stanley Cupin muile, näkyy aina perheitten ja läheisten tullessa jäälle mestaruuden ratkettua. Tuossa tilanteessa muistetaan omaisten uhraukset, junnuvalmentajat, joita kukaan muu ei muista, ystävät ja kaverit matkan varrelta.
”Red and White MIsfits?”
Vegas Golden Knightsin puolella vaikutti vielä muutama alkuperäinen Golden Misfits-ryhmän, todella erikoisella tavalla kerätyn joukkueen jäsen.
Carolina Hurricanesin mestariryhmää voidaan kutsua jollain tavalla samanlaiseksi projektiksi, joukkueen rakennustavasta puhuttaessa. Ainoastaan yksi korkea oma varaus, Andrei Svechnikov. Kaksi muitten seurojen korkeaa varausta, Taylor Hall ja kapteeni Jordan Staal.
Neljä pelaajaa, joitten nimeä ei koskaan huudettu NHL Draftissä; Eric Robinson, Sean Walker, Jalen Chatfield ja Brandon Bussi. Kaikki neljä pelasivat hyvin läpi ratkaisevien paikkojen. Walker oli vielä lisäksi varaamaton pelaaja, joka välissä kärsi vakavista loukkaantumisista (MCL ja ACL), selätti ne, ja on nyt huippupakki Stanley Cup-joukkueessa.
Muuten mestareita johtivat toisen, kolmannen, ja neljännen kierroksen varaukset ympäri NHL:ää, sekä viisaasti valikoidut lisäykset vapailta markkinoilta.
Suuresti arvostamani jääkiekkotaktiikkamies Jack Han listasi joukkueen nimiä. Mainittu Taylor Hall ja playoffeissa kiekon kanssa pelinrakentajana loistanut Shayne Gostisbehere olivat dynaamisia pistemiehiä, jotka jossain vaiheessa menettivät parhaimman kosketuksensa, lentelivät joukkueista toisiin, ja löysivät lopulta kodin Hurricanesista. Vuonna 2010 ykkösenä varattu Hall voitti Stanley Cupin seitsemännessä NHL-joukkueessaan. Hän oli ykkösvaraus Edmontonissa, voitti Hartin New Jerseyssä ja nyt Stanleyn Carolinassa. Seitsemäntoista pitkää vuotta. Pelasi uransa parasta kiekkoa.
Nelosketjun sentteri Mark Jankowski oli aikoinaan Calgary Flamesin ykköskierroksen varaus, jonka valitsemista ohi kaikkien muistiinpanojen ihmeteltiin. Hänet varattiin kanadalaisesta lukiokiekosta. Kanadassa ei ole mainittavaa lukiokiekkosysteemiä edes. Jankowskin tie NHL-valoihin kesti aikansa, ja hän ehti luoda nahkansa pariin kertaan pysyäkseen liigassa. Nyt hänen nimensä laitetaan Kannuun, josta löytyy hänen isosetänsä Red Kellyn nimi kahdeksan kertaa.
Canesin kokoonpanossa on pelaajia, jotka eivät saaneet ansaitsemiaan mahdollisuuksia muualla. K`Andre Miller ei saanut ylivoima-aikaa Rangersissä Adam Foxin takana. Nik Ehlers Winnipegissä voidaan laskea samaan sarjaan.
Carolinalla oli pelaajia, joita on pidetty liian pienikokoisina playoffpelaajiksi. Logan Stankoven todisti tuon teorian vääräksi. Lyhyt, ei pieni. Jackson Blake ja Seth Jarvis ovat samassa sarjassa.
Mestaruuden voitti juuri pari pelaajaa, joita on pidetty jo liian vanhoina; Jordan Staal ja Frederik Andersen.
Jaccob Slavin oli Canesin neljännen kierroksen oma varaus, joka nyt voitti olympiakultaa ja Stanley Cupin samalla kaudella. Ken Morrow teki saman puolustajana vuonna 1980. Olemmeko nähneet yhtä täydellisesti vastustajien hyökkääjien pelin mailallaan katkaisevaa pakkia sitten Nicklas Lidströmin?
Jack Han mainitsi myös yhden pelaajan, joka ei ollut kokoonpanossa, mutta joka kohta aloittaa NHL-uransa ”toisen näytöksen”. Jesperi Kotkaniemi. Uskon samaan. KK:llä on vielä pelivuosia jäljellä NHL:ssä. Mutta sen on tapahduttava jossain muualla.
Tätä joukkuetta rakennettiin kärsivällisesti. Se ei onnistunut useana vuotena peräkkäin, mutta piti päänsä. Mitään ei muutettu, joukkueeseeen lisättiin hyviä pelaajia. Jopa pelaajia, joilla oli taakkanaan epäonnistumisia ja heikkouksia.
Frederik Andersen ja NIk Ehlers ja aikaisemmin Stanley Cupin vuonna 2018 samalla Vegasin jäällä voittanut Lars Eller ovat historian ainoat kolme tanskalaista Stanley Cup-mestaria.
”Good time to get hot, eh?”
Carolina Hurricanesin kapteeni, 37-vuotias Jordan Staal voitti Conn Smythen. Ansaitusti.
Stanley Cupin playoffien ensimmäisessä ottelussa, juuri ennen ensimmäistä aloitusta, Ottawa Senatorsin kapteeni Brady Tkachuk haastoi Staalin tappeluun. Jordan Staal nyökkäsi, ja otti haasteen vastaan. Ei hänen ideansa, eikä vahvuutensa, mutta silti.
Kun pelit oli pelattu, jättikokoinen Jordan Staal kävi ensin hakemassa Conn Smythen ja sitten vielä Stanley Cupin joukkueensa kapteenina. Seitsemäntoista pitkää vuotta oli kulunut siitä päivästä, kun hän voitti Kannun Detroitin Joe Louis Arenalla Pittsburgh Penguinsin nuorimpana pelaajana.
On harvinaista, että kaksitoista pistettä koko keväänä merkkauttanut pelaaja palkitaan playoffien arvokkaimpana, mutta kuusi Staalin kahdeksasta maalista tuli finaalissa. Historian vanhin Conn Smythe-voittaja. Tim Thomas oli vanhin tähän saakka.
Staalin veljekset Kanadan todellisesta suomalaiskaupungista Thunder Baysta. Jordan, Eric, Marc ja Jared. Eric voitti Stanley Cupin 21-vuotiaana Carolinassa.
NHL-kausi on ohi, NHL-kausi alkaa
Enää kaksi vuorokautta, ja ikkuna, jonka aikana NHL-seurat voivat ostaa sopimuksia ulos aukeaa. Enää kymmenisen päivää NHL Draftiin. Viitisentoista päivää Free Agent Frenzyyn,
NHL-kausi on ohi, mutta samalla se on myös alkamassa.
Jäämme odottamaan finaalissa pelanneitten ”pyykkilistoja”. Freddy Andersen ilmoitti jo loukanneensa polvensa toisessa finaalipelissä. Andersen pelasi läpi raskain sydämin, menetettyään agenttinsa ja mentorinsa Claude Lemieuxn juuri ennen playoffeja.
Kunniaa Stanley Cup-mestareille!
Onnittelut Sebastian Aho, Jesperi Kotkaniemi, ja Canesin scoutti Jokke Nevalainen!
Jotenkin tuntuu, ettei Carolina Hurricanesin menestys jää tähän yhteen kertaan.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
