Hän oli yksi National Hockey Leaguen näyttävimmistä ja suosituimmista pelaajista 1970-luvun loppuvuosina, ja läpi 1980-luvun. Hän luisteli lujaa, ilman kypärää, pitkät hiukset hulmuten, ja teki paljon maaleja ja pisteitä. Kaukalon ulkopuolella hän saattoi olla ensimmäinen todellinen jääkiekkoa pelaava julkkis, jonka yksityiselämää paparazzit seurasivat tarkasti. New York Rangers-legenda, karismaattinen Ron Duguay menehtyi syöpään viime torstaina noin kaksi vuotta kestäneen sairauden jälkeen. Tässä vaatimaton muistokirjoitus.
Kunnioitusta Philadelphia Flyersin ”hyvälle kuninkaalle”
Ron Duguayn jääkiekkouraa ja elämää yleensä seuranneet muistavat monia hienoja tapauksia matkan varrelta. Lukemattomia huippukohtia lähes tuhannen NHL-ottelun aktiiviuralta. Mutta yksi hienoimmista tuli oikeastaan peliuran jälkeen. Tapaus, joka kertoo paljon Ron Duguaysta. Se tapahtui uudenvuoden aattona, vuonna 2011 pelatussa alumni-ottelussa Philadelphiassa.
Jo 66-vuotiaaksi ehtinyt Philadelphia Flyersin legendaarinen maalivahti Bernie Parent oli aloittanut ensimmäisen erän tässä eilispäivän sankareitten ottelussa. Heti ensiminuuteilla New York Rangersin alumnijoukkueen Ron Duguay pääsi yksinläpi – hän oli yhä 54-vuotiaanakin todella nopea luistimillaan – mutta hän ei yrittänytkään tehdä maalia.
Sen sijaan Rangers-legenda vippasi heikon laukauksen Parentin polvisuojuksiin. Noin 45 tuhatta Flyers-fania nousi seisomaan, ja antoi mahtavasti rakkautta hyvänä kuninkaana tunnetulle, kaksi kertaa Stanley Cupin Philadelphiaan torjuneelle legendalle. Tämä oli monelle nuoremmalle ihmiselle ensimmäinen ja ainoa mahdollisuus todistaa Bernie Parent omin silmin livenä.
Ron Duguayn tekoa pidettiin uskomattoman tyylikkäänä. Kaikki NHL-jääkiekon ystävät tietävät, etteivät Philadelphia Flyersin ja New York Rangersin fanipohjien välit ole koskaan olleet kovin läheiset. Pelaajista ja joukkueista puhumattakaan. Jopa Bobby Clarke, joka ei pidä kenestäkään, oli täysin otettu.
Syöpä
Ron Duguay sairasti neljännen asteen paksusuolisyöpää. Pirullinen sairaus, joka kasvaa ja kehittyy usein potilaan tietämättä, kipua aiheuttamatta. Kun oireet alkavat, saatetaan olla jo niin pitkällä, että syöpä on levinnyt muualle kehoon. Raporttien mukaan tässä tapauksessa potilaan maksaan.
Ensimmäisenä ilmoituksen Duguayn poismenosta teki hänen naisystävänsä Sarah Palin. Henkilö, joka tunnetaan entisenä Alaskan kuvernöörinä, ja Yhdysvaltojen republikaanisen puolueen varapresidenttiehdokkaana vuoden 2008 presidentinvaaleissa.
Sosiaalinen media täyttyi muistoista ja kunnianosoituksista tämän jälkeen. ”New York Rangersin organisaatio suree Ron Duguayn poismenoa. Hän oli yksi seurahistoroian suosituimmista pelaajista”, tuli Rangersiltä. ”Ronin tunnusomainen luistelutyyli – hiusten liehuessa hänen liikkuessaan jäällä – lumosi Madison Square Gardenin uskolliset kannattajat, ja hänen taitonsa, periksiantamattomuutensa sekä karismansa toivat hänelle kaikkien newyorkilaisten ihailun.”
Sudbury
Ron Duguay syntyi kaivoskaupunkina tunnetussa Ontarion Sudburyssä seitsemäntenä heinäkuuta, vuonna 1957. Isä, kaivoksissa sähkömiehenä työskennellyt J. Fernand Duguay oli ranskankielinen, ja perhe asui vahvasti ranskankielisessä Val Caron-kaupunginosassa. Myöhemmin on vitsailtu, että isä lupasi pojalleen tämän synnyttyä, ettei vaikkei hänellä ole paljoa,hän opettaisi kaksi asiaa: ranskankielen ja jääkiekon. Ja lisäksi poika saisi perinnöksi isän hienot hiukset.
– Isäni oli sähkömiehenä kaivoksissa, maan alla, Falconbridge-kaivosyhtiön palveluksessa, 35 vuoden ajan, hän sanoi Liam Maguiren haastattelussa. – En tiennyt paljoa kaivostoiminnasta, tai maan alle menemisestä. Tiesin vain sen, etten halunnut tulla kaivosmieheksi. Isäni oli painonnostaja. Näin hänen menevän salille 3-4 kertaa viikossa nostamaan painoja. Sitten, kun olin noin 13-vuotias, hän rakensi oman salin talomme kellariin. Silloin kysyin, voisinko minäkin aloittaa painoharjoittelun. Sitä ei tule aloittaa liian aikaisin, on kehityttävä luonnollisesti.
– Niin aloitin painoilla harjoittelun 13-vuotiaana, ja huomasin nauttivani siitä. Treenasin aina kovaa kesäisin, ja kun menimme jäälle, huomasin harjoittelun tulokset. Kuten isäni oli luvannut, minusta tuli aina vähän isompi, vähän vahvempi ja vähän nopeampi.
– Annan tunnustusta isälleni. Jääikiekko siihen aikaan, 1970-luvun alkupuolella, oli kovaa. Sinun täytyi olla mies. Tappeluja oli paljon, ja oli oltava vahva puolustaakseen itseään, ja ottaakseen taklauksia vastaan. Olin isokokoinen, ja kun pääsin NHL-tasolle, siitä tuli valttini. Olen 188-senttinen ja nopeampi kuin useimmat muut.
– Sudburyssä kasvaminen siihen aikaan oli hyvin tavallista, säännöllistä ja turvallista. Perhekeskeistä. Me vain pelasimme jääkiekkoa, ja baseballia kesäisin. Tunsit ystävällisyyttä ja rakkautta kaikkialla. Onnellinen ja yksinkertainen nuoruus.
New York Rangers varasi Sudbury Wolvesin Ron Duguayn vuoden 1977 NHL Draftissä ensimmäisellä kierroksella, numerolla 13. Hän pelasi erittäin onnistuneen, neljän vuoden uran Sudburyssä, ja on yhä Wolvesin seurahistorian neljänneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja.
New York
Kotikaupungissa kokonaan vietetyn junioriuran jälkeen Ron Duguayn matka jatkui New Yorkiin. Siellä itse ”Mr. New York”, kanadanranskalainen, 36-vuotias Rod Gilbert otti ensin 20-vuotiaan nuorukaisen siipiensä alle.
– Hän oli siellä vain kahden kuukauden ajan, mutta sain viettää aikaa hänen kanssaan harjoitusleirillä, sanoi Duguay. Rangers osti Gilbertin pelisopimuksen ulos, ja tarjosi samantien työpaikan seuran palveluksessa, jonka hän hyväksyi. – Sen jälkeen hän toimi mentorinani ei pelkästään jääkiekossa, mutta myös kaukalon ulkopuolella, sanoi Duguay, ja nauroi.
New York Rangersin konkarit ottivat tulokkaan vastaan välittömästi, tämän ensimmäisenä päivänä New Yorkissa. Harjoitusleirillä Duguay ihmetteli, miten huoltajat toivat pelaajien kiekkokassit huoneeseen. Niitä ei oltu edes avattu edellisen kauden jälkeen. Hän ei voinut uskoa, ettei kukaan ollut luistellut kesällä.
Leirin ensimmäisen päivän harjoitusten jälkeen pidettiin ”joukkuekokous” paikallisessa pubissa. Pelaajat tutustuivat toisiinsa.
– Minulla oli hauskaa tietyllä tasolla Sudburyssä, mutta kun lähdin Wolvesista 19-vuotiaana, ylimääräinen vuosi teki minulle hyvää, koska en usko, että olin vielä valmis NHL-peleihin. Sain viettää laatuaikaa Sudburyssä, ja minulla oli hauskaa.
– Kun tulin New Yorkiin, se paikka oli suuri, todella ”grand”. Olet joko peloissasi siitä, tai sitten hyväksyt sen ja tartut siihen täysillä. Minulla oli aina se sääntö, että halusin pitää hauskaa, mutta joutumatta vaikeuksiin.
Phil Espositosta tuli Ron Duguayn suosikkijoukkuekaveri. ”Espo” oli ensin pelaaja, sitten valmentaja ja lopulta vielä GM Rangersissä. Espositon syyskuussa vuonna 1972 neljännen ottelun jälkeen pitämä tunteellinen puhe oli tehnyt todellisen vaikutuksen 14-vuotiaaseen Roniin. Kanada oli pelisarjassa 3-1 tappiolla, ja Espo meni TV:ssä sanomaan katsojille, kuka sarjan tulisi voittamaan.
– Sain nähdä kaikki Espon puolet. Se, mikä oli huomattavaa, oli että hän oli sama mies koko ajan. Sama mies. Voit olla vain pelaaja, mutta Espo oli johtaja. Hän oli erilainen.
– Minulla on ollut paljon hyviä joukkuekavereita eri syistä, mutta Espo on suosikkini. Hän oli isähahmon ja isoveljen yhdistelmä. Isoveli siksi, koska hän tykkäsi pitää hauskaa. Samalla näin, miten hän vakavoitui, kun oli aika pelata. Hän oli noin 36-vuotias siihen aikaan. Sain nähdä hänen olevan vielä Phil Esposito. Hän osasi pitää hauskaa, mutta myös ottaa pelaamisen tosissaan.
Vuoden 1979 keväällä Phil Esposito oli jo lähellä pelaajauransa loppua. Rangers oli jo valmis päästämään hänet eläkkeelle.
– Mutta sitten Don Maloney tuli joukkueeseen, ja hänet laitettiin Espon ketjuun Don Murdochin kanssa. Syntyi kuuluisa ”Mafia Line”. Yhtäkkiä ketjusta tuli yksi playoffien parhaista ketjuista. Yhtäkkiä Espo nosti pelinsä aivan uudelle tasolle, kun häntä oltiin jo ajamassa pois jääkiekosta.
New York Rangers luisteli tuona keväänä Stanley Cupin finaaliin saakka. Joukkue, jonka ei uskottu edes pääsevän playoffeihin.
Ron Duguay sai myöhemmnin urallaan nähdä Wayne Gretzkyn taian Los Angelesissa, ja pelata Mario Lemieuxn ketjussa Pittsburghissä, mutta Espo oli hänen suosikkinsa.
Ooh La La Sasson & Studio 54
New York Rangersin pelaajat elivät rocktähtien elämää sanan varsinaisessa merkityksessä 1970-luvun loppupuolen New Yorkissa. He elivät suurkaupungin sykkeessä. Ron Duguay. Don Murdoch. Barry Beck. John Davidson. Phil Esposito. Broadwayn Sinipaidat eivät ehkä olleet NHL:n paras joukkue, mutta heillä oli hauskempaa kuin kenelläkään muulla.
Legendaarinen viihdemoguli, Hollywood-tähtien maailmassa pitkän uran tehnyt Sonny Werblin oli Madison Square Gardenin johtaja noina aikoina. Werblin oli jo aikaisemmin tuonut Joe Namathin amerikkalaisen jalkapallon puolelta ison luokan julkkikseksi erilaisilla viihde ensin-tempuilla, ja hän piti jääkiekkoilijoista.
Rangersin pelaajat Ron Duguay, Dave Maloney, Anders Hedberg ja Phil Esposito ylittivät jääkiekon pienen kuplan populäärikulttuurin puolelle, kun he esiintyivät kansallisissa TV-mainoksissa, joissa mainostettiin silloin suosittuja Sasson ”designer” farkkuja. He levyttivät hauskan ”Hockey Sock Rock”-biisinsä. Noina aikoina pelaajat eivät ottaneet itseään liian vakavasti.
Vuonna 1977 ovensa avannut disko ”Studio 54” oli maailmankuulu biletyspaikka. Duguay on kertonut vieneensä kotikylän Sudburyn poikia Studio 54:een, kun näitä tuli käymään New Yorkissa muitten NHL-joukkueitten mukana. Paikka oli niin suosittu superjulkkisten keskuudessa, ettei sisään päässyt vain siksi, että oli NHL-pelaaja. Oli tunnettava joku, ja ”Doogs” tunsi. NHL-pelaajat olivat vielä tuohon aikaan pääasiassa kanadalaisia, ja usein pienempien kaupunkien kasvatteja, joille Studio 54:n kaltainen paikka oli vähän liikaa. He viihtyivät mieluummin vaikka pubeissa.
Phil Espositon tehtävänä oli aina pitää huoli siitä, että Manhattanin yössä viihtyneet Ron Duguay ja Don Murdoch tuotiin seuraavan päivän harjoituksiin. – Ensimmäiseksi, heti autoon istuuduttuamme hän sanoi, että ”älkää nukahtako, haluan kuulla, mitä eilen tapahtui!”
Ron Duguay oli New Yorkin vuosinaan superjulkkis, jonka nimi yhdistettiin useaan aikakauden kuuluisimpiin naisiin ja kaunottariin. Naisystävien listalla Cheryl Tiegs, Patty Lupone, Bianca Jagger, Cher, ja Farrah Fawcett. Kysyttäessä deittailusta maailman kauneimpien naisten kanssa, Duguayn kertomukset päättyivät aina tyylikkäästi lauseeseen ”..and that`s where the story ends.” Molemmat vaimot, ja Ronin lasten äidit, Robin Bobo ja Kim Alexis olivat valokuvamalleja.
Duguay tapasi ihmisiä, jollaisia siihen mennessä NHL-pelaajat eivät olleet tavanneet. Andy Warhole, yksi maailman kuuluisimmista pop-taiteen tekijöistä, maalasi hänen kuvansa, ja laittoi sen aikakauslehtensä kanteen. Hyvin harvinainen kunnia urheilijalle. Itse Steven Spielberg kutsui haastatteluun mahdollista elokuvaroolia varten.
Team Canada
Ron Duguay oli tunnettu hiuksistaan, komeasta ulkonäöstään, karismastaan, ja värikkäästä elämästään kaukalon ulkopuolella.
Mutta hän oli myös aivan huippuluokan jääkiekkoilija. Tämä on asia, joka unohtuu helposti. Hän oli pelaaja, joka olisi huomattu aina. Hän ei olisi tarvinnyt numeroa selkäänsä. Duguay pelasi 12 kautta NHL:ssä. 864 ottelua, 620 pistettä. 274 maalia, kymmenen hattutemppua. Iso ja vahva, rightin puolelta laukova todella nopea hyökkääjä. Ron Duguay pelasi läpi uransa useimmiten keskushyökkääjänä, mutta häntä käytettiin laidalla, kun joukkueen etu sitä tarvitsi. Valmentajien oli helppo lähettää vauhdilla luisteleva ja kovaa laukova Ron laitahyökkääjäksi.
Hän pelasi aikakautena, jolloin NHL-jääkiekko oli kovaa. Jo kehittyminen Sudburyn kaukaloissa vaati lujaa luontoa ja kovuutta. Hän ei koskaan epäröinyt uhrata itseään, ja pudottaa hanskat, jos tilanne sitä vaati. Kolmekymmentäkolme rekisteröityä tappeluviitosta NHL:ssä, Stanley Cupin playoffit mukaanlaskien. Sanottiin, että useampi vastustaja kuvitteli noin komean miehen olleen helppo saalis kaksinkamppailussa. Ja sitten tulikin turpiin.
Duguay pelasi New Yorkissa legendojen, kuten Phil Espositon ja Rod Gilbertin kanssa. Vuonna 1983 tuli siirto Detroitiin, jossa hän pelasi pisteitten valossa parhaat kautensa (80 ja 89 pistettä, 51 syöttöpistettä yhdellä kaudella) nuoren Steve Yzermanin ja John Ogrodnickin kanssa samassa ketjussa. Hän oli osa Red Wingsin uutta tulemista tärkeään aikaan.
Pittsburghissä kausilla 1985-1986 ja 1986-87 Duguay pelasi samassa joukkueessa nuoren, ja jo silloin liigaa dominoineen Mario Lemieuxn kanssa. Hän oli viimeinen ilman kypärää pelannut Penguinsin pelaaja, ja hän tuli Pittsburghiin aikoina, jolloin Pingviinit olivat juuri Marion tultua tulossa paremmiksi. Ensimmäinen isompi, The Burghin ulkopuolelta saatu nimi. Hän pelasi yhteensä 53 ottelua Pittsburghissä, kunnes tuli siirto takaisin New Yorkiin vaihdossa Ilves-legenda Chris Kontosiin, tammikuussa, vuonna 1987.
Wayne Gretzky tuli tutuksi jo vuoden 1981 Canada Cupissa, ja samassa ketjussa ajoittain Los Angelesissa kaudella 1988-89.
Ron Duguay valittiin kaudella 1981-82 NHL:n All Star-peliin.
Hän edusti Kanadaa U20 MM-kisoissa vuonna 1977. Kansainvälisen peliuran kohokohta finaalitappiosta huolimatta oli syksyllä 1991 pelattu Canada Cup. Scotty Bowman valitsi Ronin todella kovaan joukkueeseensa, jossa hän pelasi puolustavassa ketjussa New York Islandersin Clark Gilliesin ja Butch Goringin vierellä.
NHL:ssä kohokohta oli olla yksi New York Rangersin pelaajista sinä keväänä 1979, kun Broadwayn Sinipaidat raivasivat tiensä aina Stanley Cup-finaaliin saakka, lopulta hävten Montreal Canadiensille viidessä ottelussa.
Viimeisen NHL-maalinsa, oikeastaan kaksi viimeistä NHL-maaliaan, Ron Duguay teki tammikuussa, vuonna 1989 LA Kingsin paidassa, Hartford Whalersiä vastaan. Hän oli mukana, kun Kings nousi voittoon 6-4 tappioasemasta. Kaksi maalia ja syöttöpiste kolmannessa erässä. Sitä ennen tappelu Whalersin Kevin Dineenin kanssa. Syöttö sillä kaudella 70 maalia tehneen Bernie Nichollsin maaliin.
Ron Duguayn elämä jääkiekossa ei päättynyt uniikkiin ja todella menestyksekkääseen aktiiviuraan. 3-4 vuotta alemmissa sarjoissa NHL:n jälkeen. Hän toimi valmentajana farmiliigoissa, ja sitten analyytikkona MSG Networkin palveluksessa New Yorkissa kahdentoista kauden ajan.
Kunnianosoituksia videomuodossa
Täysillä eletty elämä
Ron Duguay oli kuollessaan 69-vuotias. Hän taisteli viimeiset kaksi vuotta urheasti, ja kohtasi elämänsä lopullisen kovan, todella kovan kamppailun arvokkaasti. Sairauden jo haurastuttamanakin et löydä kuvaa, jossa hän ei silti hymyilisi. Häntä jäi kaipaamaan kolme aikuista lasta, viisi lastenlasta, sekä koko jääkiekkomaailma.
Iso menetys.
Duguay oli elämää suurempi persoona, joka oli yksi niistä, jotka saivat lukemattomat fanit kiinnostumaan jääkiekosta. Tämän kirjoittanut mukaanlukien. Pienen, monelle kanadansuomalaiselle hyvin tutun kaivoskaupungin poika, josta tuli oikea ”matinee idol” miljoonakaupunki New Yorkissa. Komean, ”henriklundqvist”-luokkaa olleen ulkonäön takana kovapintainen NHL-pelaaja.
Hän oli yksi oman aikakautensa tunnetuimpia NHL-pelaajia.
Todellinen Mr Manhattan. Aina viimeisen päälle pukeutunut. Voittajan hymy. Suuri sydän. Todellinen ihanteellisen New York Rangers-pelaajan ruumiillistuma. Hän ei koskaan kieltäytynyt haastatteluista, tai vierailusta kenen tahansa podcastissä, aina oli aikaa faneille. Hän kiersi Kanadaa paljon entisten tähtien hyväntekeväisyyskiertueilla (pelasi aina ilman kypärää), oli ystävä kaikkien kanssa. ”Vaatimaton, ystävällinen, ja kiltti”, kuvasi häntä noitten kiertueitten mukana matkustava Liam Maguire.
Elämä, joka päättyi liian aikaisin. Mutta samalla täysi, hyvin eletty elämä.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
Videoblogi ”NHL Top-10” joka sunnuntai, ja podcast ”NHL-dinneri” joka lauantai Atleetin kanavilla
