Espanja voitti jalkapallon MM-kultaa hämmästyttävän ylivoimaisesti, vaikka moni sitä suurimpana mestarisuosikkina pitikin. Mutta fakta oli, ettei yhdelläkään joukkueella ollut MM-kisoissa todellista jakoa Espanjaa vastaan. Ei edes Kap Verdellä, joka tuurillakin pystyi taistelemaan Espanjaa vastaan maalittoman tasapelin.
Real Madrid ja Barcelona ovat voittaneet paljon, mutta Espanja tunnettiin 1900-luvulla jalkapallon maajoukkueturnausten alisuorittajana. Kyse oli pitkälti siitäkin, etteivät Espanjan maajoukkueet olleet riittävän yhtenäisiä. Maan etnisistä ryhmistä ei saatu hiottua kunnon kokonaisuuksia.
Muutos tapahtui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Valmentaja Luis Aragones ajoi Espanjan maajoukkueeseen sisään pallonhallintaan ja lyhytsyöttöihin perustuvan tiki-taka -pelisysteemin, jolla Espanja voitti 2008 EM-kultaa. Aragonesia päävalmentajana maajoukkueessa seurannut Vicente del Bosque jatkoi tällä tiellä luotsaten Espanjan 2010 MM-kultaan sekä 2012 EM-kultaan.
Sen jälkeen Espanja ei voittanutkaan miesten jalkapallossa 12 vuoteen mitään. Yhtenä syynä oli, ettei del Bosque pystynyt uudistumaan. Hänen olisi kannattanut vetäytyä 2012 EM-kullan jälkeen.
Espanjan maajoukkueen uudistumisprosessi viivästyi myös siksi, että Julen Lopetegui sai juuri ennen 2018 MM-kisoja potkut tehtyään sopimuksen Real Madridin kanssa. Lopeteguin korvaajaksi pestattu Fernando Hierro sai lähteä Espanjan hävittyä MM-kisojen neljännesvälieräottelussa Venäjälle.
Vuosina 2018-22 Espanjaa valmensi pelaajalegenda Luis Enrique. Hänen johdollaan Espanja eteni 2021 EM-kisoissa välieriin, joissa taipui rankkarikisassa Italialle. Vuoden 2022 MM-kisoissa Espanja hävisi neljännesvälieräottelussa Marokolle tehottoman hyökkäyspelin seurauksena.
Espanjan jalkapalloliitto päätti kokeilla uutta strategiaa. Luis Enriquen tilalle ei nostettukaan seurajoukkueessa meritoitunutta huippunimeä, vaan Espanjan nuorten maajoukkueita vuosikymmenen ajan luotsannut Luis de la Fuente.
Liiton mies de la Fuente luotsasi Espanjan 2024 Euroopan mestaruuteen ja 2026 maailmanmestaruuteen. Maaliskuun 2024 jälkeen Espanja ei ole hävinnyt yhtään ottelua.
De la Fuente ei menestynyt valmennusurallaan seurajoukkueissa. Espanjan jalkapalloliiton palvelukseen hän siirtyi 2013 ja on ollut sillä tiellä nyt 13 vuoden ajan.
De la Fuente on moneen kertaan korostanut menestyksensä perustuvan siihen, että tausta-asiat ovat kunnossa. Hän on painottanut, että maajoukkueen on oltava yhtenäinen, ja että kaikkien on sisäistettävä roolinsa.
Nämä puheet eivät ole pelkkää jalkapallojargonia. Ne ovat strategiaa, jota de la Fuente on ollut liiton kanssa toteuttamassa.
MM-kisoissa FIFA yritti nostaa Lamine Yamalin tähtikulttia esiin. Yamal valittiin useamman kerran ottelun parhaaksi pelaajaksi, vaikka valituksi olisi voinut paremmin sopia keskikenttäpelaaja Rodri tai maalivahti Unai Simon.
De la Fuentelta tiedusteltiin jokaisessa lehdistötilaisuudessa Yamalista. Ja kerta vastaukseksi tuli, että Yamal on joukkuepelaaja, joka ymmärtää roolinsa joukkueessa. Joka kerta de la Fuente myös Yamal-kommenteissaan toisteli, ettei kukaan ole Espanjan maajoukkueessa toisen yläpuolella.
Samaa de la Fuente toisteli Lamine Yamalista jo 2024 EM-kisoissa, joissa Yamal oli vasta 17-vuotias. Tähtikulttiin keskittyneet kysymykset de la Fuente kierteli poliitikkomaisilla vastauksilla joukkueen vahvasta kokonaisuudesta.
Jos Espanjan vuosien 2014-22 verrataan vuosien 2024 ja 2026 maajoukkueisiin, eivät ne paperilla ole sen huonompia. De la Fuente on saanut hiottua yksilöt toteuttamaan liiton hyvänä pitämää pelitapaa, jossa pelaajien valtavaa taitotasoa ilmiselvästi saadaan tuotua esiin. De la Fuenten joukkueet lienevät Lopeteguin tai Hierron joukkueita yhtenäisempiä.
Mutta muutamien huippuyksilöiden hehkuttamista ei tulisi sivuuttaa. Rodria moni on arvioinut maailman parhaaksi keskikenttäpelaajaksi. Tulosten perusteella moinen arvio on varsin perusteltukin.
2024 EM- ja 2026 MM-kultahuumassa Rodrin merkitystä Espanjan joukkueelle arvioitiin yllättävänkin vähän. Myöhemmin sitä tultaneen arvioimaan todella merkittäväksi.
Jalkapallon arvoturnaukset jäävät mieliin maalintekijöidensä ansiosta. Brasilia muistetaan Pelestä ja Ronaldosta, Argentiina Maradonasta ja Messistä, Ranska Zidanesta ja Mbappesta.
Espanjan 2010 ja 2026 MM-kultajoukkueita yhdistää, ettei niissä ollut selkeästi muista erottuvaa supertähteä. Lamine Yamal ei 2026 tällaiseksi noussut edes McDonalds-mukien ansiosta.
Jos joku pitäisi nostaa 2010 kultajoukkueesta, voisi valinta kohdistua Andres Iniestaan. Ja 2026 Rodriin.
Mutta jalkapallo on joukkuepeli. Kaikenlaisten kultaisten pallojen jakeleminen, joissa eri pelipaikkojen pelaajia verrataan toisiinsa, pitäisi ehdottomasti lopettaa.
