Miikka Muurinen ei ole mukana Suomen koripallomaajoukkueen vahvuudessa heinäkuun MM-karsintaotteluissa Unkaria ja Ranskaa vastaan. Syytä ei ole kerrottu.
Tiistaina Koripalloliitto järjesti mediatilaisuuden. Tietysti mediaa kiinnosti, miksi Miikka Muurinen ei ole joukkueessa. Ja siitä syystä asia mediaa kiinnostaa, koska kansaa kiinnostaa. Varmasti Suomen rajojen ulkopuolellakin.
Suomen päävalmentaja Lassi Tuovi sanoi, että varmaan siksi Muurinen ei ole mukana, koska on Amerikassa. Enempää hän ei kertonut.
Jos Muurinen olisi itse antanut luvan kertoa syistä, miksi ei pelaa MM-karsinnoissa, olisi Tuovi varmaankin kertonut niistä. Susijengi on valinnut käytännön, että pelaajan tahtoa kunnioitetaan.
Muurisesta tuli viime vuonna median lemmikki. Sen jälkeen hän rupesi käyttäytymään mediaa kohtaan epäystävällisestikin.
Pelit Partizan Belgradissa eivät menneet putkeen. Se seikkailu oli Muuriselta totaalinen fiasko ja vastuun tästä farssista saavat ottaa hänen taustavoimansa.
Kukaan ei ole ottanut vastuuta. Eikä asiaa ole selitelty julkisuudessa.
Mediahiljaisuudesta sentään joku otti vastuun. Muurisen äiti Jenni Laaksonen ilmoitti Kodin Kuvalehden haastattelussa halunneensa paineet pojaltaan pois ja perusteli tällä Muurisen mediahiljaisuutta. Äiti Jenni toivoi, että Miikka voisi olla kuin kuka tahansa 18-vuotias.
Ihan kiva, mutta tavallinen 18-vuotias ei ole nuorison idoli eikä tienaa urallaan miljoonia. Miikka Muurisen kannattaisi lopettaa koripallon pelaaminen hupputasolla, jotta äidin toive toteutuisi.
Koripalloliiton vaikenemisen kulttuuria ilmeni jo viime syksynä, kun Jacob Grandison kärähti EM-kisoissa kielletystä aineesta. Grandisonilla oli erityislupa lääkkeen käyttöön, joka näkyisi dopingtestissä, mutta tästä hän ei ollut informoinut Suomen joukkuetta.
Dopingasiat ovat aina urheilijan itsensä vastuulla. Suomen koripallomaajoukkue ei ollut syyllinen.
Grandison oli ilmoittanut Koripalloliitolle, ettei asioita saisi kommentoida. Koripalloliitto kunnioitti hänen tahtoaan.
Koripalloliiton tiedottaminen meni kuitenkin pahimman luokan ”en kommentoi” -linjalle, joka syvensi kohua. Susijengin entinen päävalmentaja Henrik Dettmann alitti riman tiuskittuaan MTV:n toimittajalle Jere Hultinille, kun tämä uskalsi tiedustella Dettmannilta Grandisonin poissaolon syistä.
Dettmann on urallaan saanut ansaitusti mediahypetystä osakseen. Luulisi hänen ymmärtävän, että mediaa kiinnostavat myös negatiiviset asiat.
Mutta Dettmanin käytös MTV:n haastattelussa oli suoranaista omaan pesään kusemista. Susijengi elää ja kuolee viime kädessä julkisuudesta.
Koripalloliitto voisi hoitaa tiedotusasiat paremminkin. Ja pelaajillakin on vastuunsa tästä.
Koripalloliiton vaitonaisuus tuokin mieleen Suomen poliisijohdon tiedottamisen 1980-luvulla. Ulkonäöltään Dettmannia muistuttanut silloinen poliisiylijohtaja Olli Urponen tuli tutuksi kommentistaan ”Minulla ei ole mitään sanottavaa”.
Urposen poliisiylijohtajavuosina ei ollut sosiaalista mediaa. Jos olisi ollut, olisi hänestä tullut meemihitti.
Sen ajan kantaaottavammassa mediassa Urposta ei säästelty. Sleepy Sleepers-yhtyeen MTV:llä 1989 esitetyssä Viemäri TV-viihdesarjassa esiintyi Olli Urposta parodioinut Kari Väänäsen esittämä viihdehahmo Mulli Turpanen. Hän kertoi ohjelmassa, ettei ”hänellä ole mitään sanottavaa”.
Mulli Turpasesta tulevat mieleen Koripalloliiton 2020-luvun puolivälin tiedotustilaisuudet.
