Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva on ollut aika lailla 20 vuotta liitolla hommissa. Eiköhän dataa ole saatu hiljalleen jo riittävästi.
Suomen Palloliitto kokoontuu perjantaina päättämään Kanervan asemasta. Edessä on jälleen kerran yksi keskustelu siitä, miten väljähtänyttä parisuhdetta voitaisiin lämmitellä uudelleen.
Jo keväällä Atleetissa kirjoitettiin siitä, miten olisi aika katsoa eri suuntiin ja kiittää Kanervaa yhteisistä vuosista. Suomalaisessa palloilukulttuurissa maajoukkueen päävalmentajan erottaminen on samalla tapaa hankalaa kuin oikeistohallituksen on vaikea alentaa veroprosenttia, vaikka se olisi maailman korkein.
Saunalauteilla on helpompi vain heittää lisää löylyä kuin katsoa kaveria silmiin ja puhua asioista, jotka oikeasti hiertävät.
Niin se piiri pieni pyörii Suomessa edelleen.
Tuli on sammunut
Kanerva on tehnyt pitkän päivätyön niin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa kuin Huuhkajien peräsimessä. Kun Kanervaa aikoinaan huudeltiin lippulaivan kapteeniksi, oli siihen selkeät syyt.
Kanerva tunsi pelaajat ja osasi roolittaa heidät erinomaisesti. Avainpelaajien arvostama Kanerva oli ennen kaikkea pragmaattinen mies, joka osasi puhaltaa tulen, vaikka pesässä oli hädin tuskin kipinöitä.
Sittemmin tuo tuli on sammunut.
Kanerva on alkanut johtaa joukkojaan valiten ensin kunnianhimoiset pelilliset periaatteet ja vasta sitten pelaajat, jotka edes jollain tavalla pystyisivät vastaamaan tähän lähes mahdottomaan huutoon.
Viime vuosina Kanerva on tuntunut poukkoilevan ottelusuunnitelmissaan olleen milloin inhorealisti ja milloin taas lähdetään taistoon fanfaarit soiden.
Huuhkajat tuntuu ikään kuin yrittävän seurata milloin mitäkin pelillistä trendiä maailmalta, vaikka samaan aikaan ihan perusasiat eivät onnistu.
Lopputulos niin kentällä kuin toimittajien edessä on ollut suorastaan kryptinen, jopa nolo. Jonkilainen prosessi on menossa, mutta tämä siirtymävaihe on enemmänkin kuin ajaisi Helsingissä metrolla edestakaisin ja odottaisi pääsevänsä Berliiniin.
Ikäviä kaikuja
Toiminnassa on viime aikoina itse asiassa ollut valitettavan paljon samaa kuin Mixu Paatelaisen aikakaudella. Herrasmiehenä Kanerva ei sentään ole vielä avoimesti käynyt sotaan toimittajia vastaan.
Jos ennen kurkusta tungettiin alas joulukuusta, nyt Kanervan aikakaudella mennään pelistä toiseen ja välissä pumpataan lisää uskoa toimittajien edessä. Kanerva on ollut kuin saarnaaja, joka etsii pyhää kirjaansa.
Kuulemma prosessi kehittyy ja dataa saadaan, mutta katsomoon asti punainen lanka ei yksinkertaisesti näy.
Pelaajien arvoihin perehtynyt Transfermark-sivusto tietää kertoa, ettei Huuhkajien pelaajien yhteenlaskennu markkina-arvo ole kummoinen. Huuhkajat on kaukana Euroopan huipusta, ja Kanerva on monella tapaa todella vaikeassa paikassa.
Samaan aikaan moni avainpelaaja on lopettanut tai vähintäänkin heidän päiväyksensä alkaa olla vanhentunut.
Kanerva on lähtenyt ratkaisemaan vaikeaa yhtälöä sillä, että pelillisiä periaatteita on mietitty ja mietitty. Kai siten on laskettu voivan saada materiaalista enemmän irti.
Yksinkertainen resepti
Jos Kanerva saa jatkaa tehtövässään, ehkäpä hän haluaisi käydä aikamatkalla ja jutella vanhan minänsä kanssa. Olisiko Kanerva vaikkapa vuosimallia 2018 latonut joukkueelleen tällaiset pelilliset periaatteet?
Kanervalla itsellään pitäisi olla riittävästi dataa siitä, millaisella pelillisillä periaatteilla Suomi voi pärjätä. Yksinkertainen tapa pelata, jossa avainpelaajista pyritään saamaan maksimit irti, oli EM-karsinnoissa 2021 avain onneen.
Näitä aikoja moni kannattaja muistelee kaiholla, kun tiedettiin mitä saatiin. Nyt olisi aika saada muutakin kuin korupuheita, vaikka kuinka oltaisiin keskellä prosessia.
Yleensä jos jokin asia ei toimi, sen puolustellaan olevan keskellä murrosta. Konsulttipuheet ovat leijuneet myös maajoukkueen ympärillä läpi syksyn.
Perjantaina Suomen Palloliiton savupiipusta saisi nousta savua muunkin merkiksi kuin sen, että sauna taas lämpenee.
On aika vaihtaa opettajaa!
