Toni Nieminen kertoi Atleetin Sporttikärpänen-ohjelmassa, milloin kohuja saalistavat paparazzit menevät värikynällään liian pitkälle.
Mäkihypyn olympiavoittaja Toni Nieminen päätti aktiiviuransa jo 24 vuotta sitten. Tästä huolimatta lahtelaislegendan nimi on pysynyt vielä tänäkin päivänä keltaisen lehdistön otsikoissa.
Niemisestä tuli kansallissankari, kun hän hyppäsi olympiakultaa vain 16-vuotiaana Albertvillen kisoissa Ranskassa vuonna 1992. Siitä päivästä lähtien juorulehtien paparazzit ovat seuranneet yötä päivää mäkilegendan elämää.
Erityisesti pitkään Seiska-lehdessä ja nykyisin Uuno-mediassa vaikuttava Panu Hörkkö on päätynyt Niemisen mustalle listalle.
– Kyllähän tällaiset Panu Hörköt, joilla ei omaa elämää ole, ovat tehneet elämäntyönsä ja tilinsä sillä, että jahtaavat tuolla ja käyttävät värikynää. Yrittävät rakentaa sellaista kauheeta draamaa, jota ei oikeasti nyt välttämättä edes siinä hetkessä ole, Nieminen latasi Atleetin Sporttikärpänen-ohjelmassa.
– Omalla kohdalla, kun mua ei olla saatu kiinni ryyppäämisestä tai mistään tämmöisistä asioista, että olisin koheltanut ja sählännyt. Se mistä on saatu kiinni, niin joo on ollut parisuhteessa ongelmia tai jotain muita vastoinkäymisiä elämässä. Sitten kun sitä on väritelty ja Panu Hörkkö tuolla pari kertaa seurannutkin, niin on ollut kaiken näköisiä juttuja.
Nieminen ei niin välitä, mitä paparazzit hänestä tarinoivat. Enemmän häntä sattuu, mikäli läheiset vedetään siihen mukaan.
– Tarkoitan puolisoa, puolison lapsia ja hänen läheisiään. Silloin revitään se toinen elämä sellaiseen ympäristöön, johon he eivät ole tottuneet. He eivät ole millään tavalla syyllisiä. Sitten kun lähdetään vielä se repimään tuohon vähän pienellä värikynällä ja rakennetaan se mun kautta ikään kuin, että mä ole se pahan alku, juuri ja lähde kaikkeen, hän avaa.
Niemisen mielestä Hörkön kaltaisten juorutoimittajien häikäilemätön kyttääminen menee liian pitkälle. Oman yksityisyyden loukkaamisessa menee raja, mikäli se tehdään hänen kotipihassaan.
Nieminen muistaa erään kerran, kun häntä varoitettiin Hörkön läsnäolosta kotipihassaan okulaarin kanssa urkkimassa. Tässä vaiheessa mäkikotkan päässä alkoi kiehua.
– Mä oon ollut lähdössä pihalle, että nyt on kuule sellainen homma, että se Panun auto on katollaan ja okulaari aika syvällä siellä missä ei aurinko paista. Kaveri sai mut puhuttua, että en mennyt.
– Nämä ovat aika henkilökohtaisia asioita. Jos näillä joku vielä viitsii tehdä tiliä ja kytätä, niin on turpaansa ansainnut.
Luonnonlapsen luonne eroaa perisuomalaisesta
Mikä sitten tekee Niemisestä niin kiinnostavan persoonan keltaisen lehdistön silmissä? Onhan hänen uran päättymisestäänkin jo yli kahden vuosikymmenen verran aikaa.
Niemisellä itse uskoo luonnonlapsimaisen persoonansa tekevän hänestä kiintoisan urkkimiskohteen.
– Sopivan hönö luonteeltani, että jollain tavalla siinä on ehkä jotain erilaista. Mä uskallan heittää itteäni likoon ja ottaa elämässä ehkä jotain riskejäkin. Se on ehkä sellainen herkullinen pohja, joka antaa myös niille tarinoille aihetta. Että joskus onnistuu ja joskus vedetään vähän vihkoon, mutta on uskallettu yrittää, Nieminen arvioi.
