Komean uran kansainvälisenä urheilumanagerina tehnyt Jukka Härkönen kertoo elämäntarinansa tuoreessa muistelmakirjassaan Kilsoja, Kunniaa ja Kyyneleitä (Teos). Härkönen ei kommentoi mairittelevasti edesmennyttä ministeriä ja yleisurheilupomoa Ilkka Kanervaa.
Jukka Härkönen teki paljon yhteistyötä afrikkalaisurheilijoiden kanssa. Hän toimi muun muasssa kolmiloikan 2004 ja 2008 olympiavoittajan kamerunilaisen Francoise Mbango Etonen valmentajana.
Ateenan 2004 olympialaisissa Mbango voitti ensimmäisen olympiakultansa. Finaalin jälkeen Kreikassa kiersi kuitenkin uutisankka, että Mbango olisi kärähtänyt dopingista.
Suomalaismedialle uutisankan oli ”oikeana tietona” vuotanut Ilkka Kanerva. Härkönen kertoo asiasta seuraavasti:
– Eräs nimeltä mainitsematon toimittaja yritti saada selville Ateenassa, pitikö huhu paikkansa. Hän oli soittanut Ilkka Kanervalle, joka oli tapahtumien aikaan paitsi kokoomuksen kansanedustaja myös IAAF:n hallituksen jäsen. Pesan (Pentti Vuorio, entinen Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja) mukaan Kanerva oli todennut toimittajalle, että väite Francoisen kärystä pitäisi paikkansa.
– Pesa soitti minulle ja kertoi Kanerva-kytköksestä, josta otin kun nolla kierroksia. Olin Annin kanssa mökillä ja soitin eduskuntaan. Sain Mr. Kanervan kiinni. Pyysin häntä taustoittamaan toimintaansa. Kanerva myönsi suoraan, että hän oli keskustellut tietämäni toimittajan kanssa ja vahvistanut ”tiedon”. Kanerva sanoi toimineensa silloisen parhaan tietonsa perusteella. Kilahdin täydellisesti.
Moinen oli tietysti hämmästyttävää. Kansainvälisellä yleisurheiluliitolla ei ollut asiasta tietoa. Kanerva piti ”tietoaan” Härkösen mukaan silti oikeana:
– Minkä tiedon? Ei kenelläkään IAAF:n hallituksen jäsenellä ollut mitään tietoa. Kerroin Kanervalle, että hän oli toiminut täysin vastuuttomasti harhauttamalla toimittajaa. Sanoin, että olit toimittajaan nähden valta-asemassa. Toimittaja oletti, että tiedät asiasta IAAF:n hallituksen jäsenenä.
– Olen urani aikana haukkunut ihmisiä, mutta en koskaan näin pahasti, jopa törkeästi. Kanerva säikähti, kun lupasin antaa asiasta haastattelun medialle. Hän vaikeroi ja kysyi, kuinka voisi korvata asian. Hän kertoi voivansa auttaa minua monessa asiassa.
Kanerva oli suomalaisessa urheilussa kova vallankäyttäjä. Härkönen ei hänen kanssaan veljeillyt.
– Kanervalla, kuten monella muullakin urheilujohtajalla, oli kauhea tarve toimia jokaisen asian asiantuntijana. Miksi olla ”kuiskaajana” medialle? No, hän oli poliitikko. Hän oli kuitenkin niin sanotusti urheiluihminen, johon minulla ei tosin ollut koskaan minkäänlaisia välejä – ei hyviä eikä huonoja. En ollut koskaan hänen kanssaan missään tekemisissä. En halunnut kuulua Kanervan lähipiiriin. En ole siitä ylpeä, mutta annoin sen aina näkyä hänelle käytökselläni.
Härkösen mukaan perätön väite kiersi myös Kanervan 400 metrin juoksun ennätyksestä.
– Eräs IAAF:n naisvirkailija kysyi minulta kerran, pitääkö paikkaansa, että Mr. Kanerva olisi juossut nuoruudessaan 400 metrin aidat 50,4 sekuntiin. Naurahdin ja sanoin, että maailmassa on paljon ex-urheilijoita, jotka kärsivät pahasta muistisairaudesta. Kanervan ennätys oli 58 sekuntia.
