SJK:n kausi Veikkausliigassa on silkkaa selviytymistä. Tavoitteena oli jotain aivan muuta kuin se, että joukkue taistelisi sarjapaikastaan läpi kauden ja saisi varmistettua sen vasta kolmanneksi viimeisellä kierroksella, kirjoittaa Atleetin jalkapallotoimittaja Panu Markkanen.
SJK on ollut viime vuosien kestomenestyjä Veikkausliigassa. Tällä kaudella ei todellakaan ollut. Seurajohdossa laitettiin myyntihousut jalkaan jo viime kauden jälkeen, eikä ostohousuja käytännössä lainkaan. Silti oli vahva usko siihen, että jäljelle jääneet kovat nimet, maalikuningas Kasper Paanasesta lähtien, pitävät SJK:n mitalitaistelussa. Se usko oli väärä.
Koko kausi oli yhtä sirkusta. Pelaajia tuli ja meni. Se, mikä loppusyksystä alkoi, ei päättynyt oikeastaan koskaan. Viime kauden runkopelaajista myytiin kaikki kaupattavaksi kelpaava. Vain Kelvin Pires jäi jäljelle, koska tiettävästi kukaan ei suostunut pyydettyä hintaa maksamaan. Roope Paunio pelasi uskollisesti koko kauden loppuun, vaikka ainakin yleisen tiedon mukaan matka jatkuu muualle.
Kaikki tämä näkyi myös tuloksissa. Kun HJK voitti kauden avausottelussa SJK:n näytöstyyliin, pohdittiin, että kyllä Klubi on tällä kaudella kova. Eipä sekään ole ollut. Aika pian selvisi, että kyse oli siitä, että SJK on heikko. Pyöröovet kävivät, pelaajia meni ja pelaajia tuli.
Harmillisesti vain laatupelaajat myytiin pois ja tilalle ostettiin puhtaasti jonkinasteisia arpalippuja, joista toivottiin jonain päivänä kasvavan myyntikelpoista materiaalia. Vasta ihan loppukaudesta hankittiin pari uutta pelaajaa tuomaan kokemusta joukkueeseen, josta oikeastaan kaikki kokemus oli kaupattu pois.
Kapteeni Markus Arsalo lähti. Maalikuningas Kasper Paananen lähti. Useampi ulkomaalaisvahvistus lähti, samoin useampi ulkomaalaisvikahankinta. Valmennukselle tilanne oli karmea. Mestarivalmentaja Jarkko Wiss ei tiennyt, kuka on enää seuraavana päivänä käytettävissä ja kuka on lähtenyt pois. Ja keitä on tullut tilalle.
Tämän sirkuksen tirehtöörinä toimi urheilujohtaja Adriel Gabilan, joka kommenteistaan päätellen tietää kaikesta kaiken, mutta jos tekoihin peilataan, ehkä jotain asiaa ei sittenkään… esimerkiksi sitä, miten rakennetaan menestyvä joukkue.
Ei mitaleista vaan sarjapaikasta
Tämän kauden SJK:n ainoa realistinen tavoite oli säilyttää sarjapaikka. Tämä varmistui perjantaina, kun joukkue voitti IFK Mariehamnin ja samaan aikaan Jaro ei pystynyt voittamaan Lahtea. Helpotuksen huokaus oli varmasti suuri ja joukkue pääsi ”juhlimaan” sarjapaikkaa. Myös ne suomalaispelaajat, jotka oli pakon sanelemina jouduttu puolikuntoisina laittamaan joukkueen vaihtopenkille, että SK-pelaajasääntö toteutuisi.
Pari positiivista asiaakin voi löytää. Ensinnäkin se, että seuran vahva mies Raimo Sarajärvi osoitti jälleen, että hän ymmärtää lajista paljon. Jarkko Wiss sai tuloksista huolimatta jatkaa koko kauden, sillä varmasti Sarajärvi ymmärsi, miten karmeassa tilanteessa Wiss joutui operoimaan. Toisaalta Sarajärven pitäisi nyt tehdä ainoa oikea johtopäätös eli miettiä Gabilanin asemaa.
Toinen merkittävä asia oli siinä, että SJK tekee mainion taloudellisen tuloksen. Vuosien kasvatustyö rahastettiin nyt sisään ja pelaajista otettiin siirtomarkkinoilla irti kaikki, mitä oli otettavissa. Menestyksen lisäksi taloudellinen menestys on oikeasti tärkeä mittari.
Tyydytäänkö vai satsataanko?
Mitä sitten tapahtuu seuraavaksi? SJK:n täytyy miettiä, mitä SJK haluaa olla. Tehdäänkö isoja liikkeitä, joilla yritetään palauttaa entinen mahtiseura takaisin huipulle? Vai jatketaanko tällä tavoin ja tyydytään siihen, että jos kaikki menee nappiin, voi olla saumaa päästä kuuden parhaan joukkoon? Se on kuitenkin varmaa, että kärjessä mennään kovaa, eivätkä kärkiseurojen satsaukset vähene.
Imperiuminen lippulaiva jatkaa Veikkausliigassa, ja se on koko suomalaiselle jalkapallolle hyvä asia. Sen sijaan SJK/Akatemia on putoamassa Ykkösliigasta Ykköseen. Kakkosessa pelaava SJK/Akatemia2 on vaarassa pudota Kolmoseen. Eikä tärkeissä juniorisarjoissakaan menestys ole ollut kaksista.
Nyt on isojen päätösten paikka. Mitä tekee Raimo Sarajärvi? Mitä tekee SJK? Saammeko takaisin sen röyhkeän joukkueen, joka tuli tyhjistä sotkemaan suomalaisen pääsarjajalkapallon kärkikamppailut, itseluottamusta puhkuen kultaisissa numeroissaan?
Vai vajoaako SJK jonkinlaiseen välitilaan, jossa joukkueen tavoite on sarjapaikan säilyttäminen?
Tähän saadaan vastauksia kohtuullisen pian kauden jälkeen, kun siirtomarkkinat aukeavat kunnolla.
Näkökulma: Panu Markkanen
