Huuhkajat kohtasi lauantaina olympiastadionilla Albanian. Seurasimme, oliko Jacob Friis saanut kaoottisen Valko-Venäjä -ottelun jälkeen mitään tolkkua Suomen pallonhallintaan ja avauspeliin.
Jo ennen ottelun alkua alkoi naurattaa, kun Ylen studiossa asiantuntijat Erkka V. Lehtola ja etenkin Antti Pohja puhkuivat suorastaan pyhää vihaa Friisin puuttuvaa pelisysteemiä kohtaan.
Valko-Venäjää vastaan kieltämättä lähes kaikki mahdollinen oli pielessä. Pallonhallinta ja eteenpäin pelaaminen olivat täysin kateissa. Huuhkajat ei saanut luotua tekopaikkoja, kun avauspeli ja murtautuminen paikkoihin loistivat poissaolollaan.
Jo ensimmäiseen varttiin kävi selväksi, ettei oikeastaan mikään ollut muuttunut. Ensin ei oltu päästä omista pois, sitten palloa neppailtiin keskialueella todella hitaalla tempolla. Kaikki avaukset menivät tyystin kiville. Näytti siltä, että pelaajilla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tässä nyt olisi tarkoitus tehdä, kun pallo saadaan. Sen siitä saa, kun ei ole kunnollista identiteettiä, eikä automatisoitua pelaamisen rakennetta.
Samaan aikaan Albania mursi Suomen prässin todella helposti. Lähes jokainen hyökkäys oli vaarallinen.
23 minuutin kohdalla Suomi pääsi yhden pelaajan ylivoimalle. Muuttuiko jokin? Pelinrakentelun suhteen ei. Umpihidas keskialueen päämäärätön pimputtelu jatkui Albanian viiden pelaajan puolustuslinjan edessä, eikä edes orastavaa maalipaikkaa nähty ennen kuin kellossa oli 45 minuuttia ja Joel Pohjanpalo pääsi puskemaan Daniel Håkansin keskityksestä. Tilanteen xG-luku oli ehkä 0,001. Suomi jauhoi vain keskityksiä, maata pitkin pelaaminen oli ilmeisesti kiellettyä.
Sormi meni suuhun
Tasoissa mentiin tauolle. Hyvä, nyt Friis esikuntineen saisi näyttää, mitä muutoksia tehdään, että päästäisiin maalipaikoille. Ylivoimalla.
Glen Kamara tuli kentälle Kaan Kairisen tilalle. Hän sentään yritti pelata maata pitkin, mutta niukaksi jäi.
Vaikka valmennusta voi kritisoida täysin aiheesta, hyvä kysymys on sekin, miksi Suomella ei ole sitä pelaajaa (tai pelaajia), joka pystyisi antamaan sen ratkaisevan avaavan syötön? Sellaisia joukkueessa ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole. Haastekin oli toisella jaksolla iso, kun Albania parkkeerasi kaksi bussia puolustusalueelle.
Totta kai alkoi näkyä se, että Albanian ainoa tarkoitus oli pitää tasapelipiste puseron taskussa. Se salli Suomelle yhä enemmän pelintekomahdollisuuksia hyökkäysalueella. Vain se suvereeni pelintekijä puuttui, mahdollisuudet eivät konkretisoituneet. Sormi meni kerta toisensa jälkeen suuhun, kun vastustajan maali häämötti 20 metrin päässä. Syvälle vastustajan muodon sisälle ei todellakaan päästy.
Mitähän Rive puuhaa?
Juu, Suomi teki kaksi maalia ja voitti. Molemmat teki Leo Walta vapaapotkuista. Peli oli kuitenkin päämärätöntä puskemista ja jauhamista. Mitä toisella jaksolla yritettiin? Se ei peliä seuraamalla käynyt ilmi. Mitään kehitystä pelaamisen rakenteissa ei ollut nähtävillä.
Kokonaisuutta alleviivasi se, että Huuhkajien kirkkaasti parhaat pelaajat Håkans ja Walta vaihdettiin jo hyvissä ajoin kentältä. Albania haistoi veren ja sai loppuun myllyjä. Suomi oli liki paniikissa. Harvoin yhtä kammottavalla peliesityksellä saa kolme pistettä.
Yhteenveto: Jacob Friisin olisi aika mennä. On kuitenkin esitettävä kysymys kuka tilalle? Mika Lehkosuo tulee, kun 21-vuotiaiden EM-projekti päättyy, mutta siihen voi mennä aikaa. Mitähän Markku Kanerva puuhaa nykyisin…
Näkökulma: Lauri Hollo
