Nuoret Susijengin suomalaistähdet Miikka Muurinen ja Samu Adler ovat lähteneet pelaamaan koripalloa Yhdysvaltain yliopistosarjaan NCAA:han. Molempien mielessä väikkyy tarunhohtoinen NBA, mutta tie sinne on pitkä ja kivinen.
Suomalaisnäkökulmasta on hankala edes käsittää, millaisesta mammutista yliopistokoripallossa on kyse. Miesten korkeimmalla sarjatasolla eli NCAA:n 1. divisioonassa pelaa tällä kaudella 361 joukkuetta 32 eri konferenssissa. Naisten puolella saman tason joukkueita on lähes yhtä paljon.
Yksi mittakaavaa ja mielenkiintoa kuvaava parametri löytyy yleisömääristä. Muurisen Arkansas Razorbacksin otteluissa käy keskimäärin yli 16000 katsojaa, Adlerin Butler Bulldogsien peleissäkin yli 8000.
1. divisioonan otteluita seurasi viime kaudella paikan päällä yhteensä 26 miljoonaa katsojaa. Välierissä ja finaaleissa Indianapolisin Lucas Oil Stadiumilla oli kumpanakin päivänä yli 70000 katsojaa.
Kun mukaan lasketaan kaikki kattojärjestöt ja divisioonat, on yliopistojoukkueita yhteensä noin 1600, pelaajia pelkästään miesten puolella noin 34000. Saa siinä Suomi-poika venyä erottuakseen joukosta. Jopa kovimmat nuoret tähtemme Muurinen ja Adler.
Tästä joukosta NBA:han varataan vuosittain noin 40–48 pelaajaa. On siis oltava aivan yliopistosarjan kirkkaimpia tähtiä voidakseen edes haaveilla varauksesta.
Muurinen mukana ennusteissa
Tämänhetkisissä arvioissa Muurista veikataan ykköskierroksen varaukseksi: Bleacher Reportin rankkauksessa hän on varaustilaisuuden sijalla 22, ESPN:llä 25. Molemmat julkaisut pitivät Muurisen suurimpana syntinä epätasaisuutta ja luotettavuuden puutetta.
Adler ei ole ainakaan vielä esiintynyt isojen medioiden Mock Draft -listauksissa 100 parhaan joukossa.
Jos Muurinen ykköskierroksella menee, se tarkoittaisi varmaa NBA-sopimusta. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka. Heikkouksia on kehitettävä. Muurinen on aloittanut kautensa kohtalaisesti, mutta häntä vaivaa hiukan sama asia kuin Suomessa. Pelaaminen ei ole mitenkään kokonaisvaltaista; hän on enemmän muutamasta hienosta tempusta elävä näyttelyponi.
Tässä vaiheessa uraa kyse on eniten siitä, millainen tulevaisuuden potentiaali hänessä nähdään. Nuoret pelaajat saattavat kehittyä muutamassa vuodessa paljonkin, joten mahdollisuuksia on.
Adler teki heti kauden toisessa pelissään 15 pistettä, otti neljä levypalloa ja jakoi kuusi koriin johtanutta syöttöä. Kolmessa ottelussa hänen pistekeskiarvonsa on 10,0, syöttöjen 4,0. Mielenkiintoista seurata, miten hän kehittyy kauden aikana.
Tiukka siivilä
Kaikista 361 joukkueesta pääsee NCAA:n lopputurnaukseen tällä kaudella 76 parasta. Vain konferenssien parhaat pääsevät automaattisesti mukaan, loput valitsee asiantuntijaraati. Valinnassa käytetään monimutkaisia tietokone- ja suorituskykymittareita ja vertaillaan kauden aikaisia voittoja kovia joukkueita vastaan. Järjestelmä on vähintäänkin mielenkiintoinen.
Ensin joukkueita karsitaan 64 parhaan kaavioon, minkä jälkeen ne jatkavat julmalla menetelmällä: yksittäisten pelien voittajat jatkavat, häviäjien kausi päättyy.
Tämän March Madnessin jälkeen neljä parasta jää jäljelle Final Fouriin, joka pelataan huhtikuun alussa NFL-joukkue Detroit Lionsin kotistadionilla Ford Fieldillä. Sinne mahtuu liki 80000 katsojaa.
AccuScoren kausiennusteen mukaan Muurisen Arkansas Razorbacksin mahdollisuudet selvitä March Madnessissa 16 parhaan joukkoon ovat hyvät. Viime vuonna joukkueen loppusijoitus oli 12. Adlerin Butler Bulldogsin mahdollisuudet edetä lopputurnaukseen ovat ennusteen mukaan minimaalisen pienet.
Eri medioiden rankingeissa Arkansas löytyy lähes kaikissa 15 parhaan joukosta, Butler sijoilta 85–100. Bulldogs lienee silti ”aika hyvä” koripallojoukkue.
Vertailun vuoksi, suomalaisessa koripallossa samoille teoreettisen rankingin sijoille sijoittuisi esimerkiksi 2. divisioonan Läntisen alueen lohkossa pelaava Pälkäneen Luja-Lukko, jonka otteluissa käy keskimäärin 70 katsojaa. Sekin on kakkosdivisioonaan ehdottomia kärkilukemia.
Lauri Hollo
