Suomi oli 1970-luvulla vaarallinen paikka Kanadaan loikanneille tshekkijääkiekkoilijoille. Tämä synkkä tarina on hyvä palauttaa mieliin, jotta ei unohdettaisi Suomen poliittisesti pimeämpää historiaa.
NHL-seurat Carolina Hurricanes ja Seattle Kraken pelaavat ensi viikolla kaksi runkosarjaottelua Helsingin Veikkaus-areenalla. Helsingin NHL-tapahtumaan liittyy kiusallistakin poliittista kohua, kun useampi venäläispelaaja on tulossa Suomeen.
Nykypäivän suomalaismedialla riittänee toivottavasti rohkeutta kovistella NHL:ää tuomaan venäläispelaajia median eteen. NHL mittaa samalla sananvapautensa tasoa sekä uskottavuuttaan vapaan maailmaan jääkiekko-organisaationa.
NHL:n Suomen otteluilla on pitkät perinteet. Ensimmäisenä NHL-joukkueena Suomessa vieraili vuonna 1981 New York Rangers, joka hävisi HIFK:lle 1-4. Ottelussa pelasi muuan Bobby Hull, joka antoi try-outilla näyttöjä saadakseen sopimuksen Rangersin NHL-joukkueeseen. 42-vuotias pelimanni ei onnistunut tavoitteessaan.
Samainen Hull ei ollut Suomessa ensimmäistä kertaa. Kuusi vuotta aiemmin hän oli NHL:n kilpailijaksi perustetun WHA-ammattilaisliigan joukkueen Winnipeg Jetsin kanssa Suomessa harjoitusleirillä.
Tuolloin Hull yöpyi Lapväärtissä sijainneessa Henry Saaren vanhempien omistamassa motellissa ja pääsi Henryn kanssa yhteiskuvaan. Hull tuskin arvasi, että sai olla tekemisissä tulevan Mr. Finlandin ja pornotähden kanssa.
Hull pelasi Suomessakin ilman kypärää, mutta käytti hiuslisäkkeitä. Hän halusi näyttää kaukalossa hyvältä.
Suomessa ei ollut turvallista
Samoihin aikoihin Suomessa vieraili toinenkin WHA-seura Toronto Toros. Se pelasi ensin Ruotsissa Örnsköldsvikissä MoDoa vastaan. Sieltä Toros siirtyi Suomeen, jossa voitti HIFK:n 6-2 ja pelasi Tapparan kanssa tasan 5-5.
Kahta Torosin pelaajaa ei Suomessa kuitenkaan nähty. Tshekkipelaajat Vaclav Nedomansky ja Richard Farda jäivät Örnsköldsvikiin.
Vuotta aiemmin kesällä 1974 Nedomansky ja Farda olivat loikanneet Kanadaan. Heille oli myönnetty kahden viikon ulkomaanviisumi Itävaltaan ja Sveitsiin palkinnoksi jääkiekkoansioistaan Tshekkoslovakian maajoukkueessa.
Nedomansky ja Farda matkasivat perheineen Sveitsiin. Siellä he allekirjoittivat sopimuksen Toronto Torosin kanssa ja seura järjesti heille ja heidän perheilleen lennot Kanadaan.
Palkintolomallaan luottamuksen pettäneiden Nedomanskyn ja Fardan loikkaus oli Tshekkoslovakian kommunistipuolueelle valtava takaisku. Tshekkoslovakian mediassa asiasta ei uutisoitu, mutta puskaradiossa levisi tieto, minne jääkiekkotähdet olivat lähteneet.
Nedomanskyn ja Fardan vanhempia sekä lähisukulaisia uhkailtiin. Heitä vaadittiin suostuttelemaan kiekkotähtiä palaamaan Tshekkoslovakiaan.
Samoihin aikoihin Suomi julisti olevansa puolueeton maa, mutta veljeili kuitenkin avoimesti Neuvostoliiton ja sen itäblokin vasallivaltioiden kanssa, joihin Tshekkoslovakia kuului. Neuvostoliitto piti Suomea pakollakin otteessaan, ja presidentti Urho Kekkonen vei Suomea hännystelijöineen 1970-luvulla yhä tiukemmin Neuvostoliiton syliin.
Suomi hyötyi taloudellisesti. Neuvostoliitto sai Suomesta kumisaappaita ja Suomi Neuvostoliitosta vastineeksi raakaöljyä.
Lännessä Suomen selityksiä puolueettomuudesta ei uskottu. Nedomanskyn ja Fardan unohdettu tarina tarjoaa tästä konkreettisen esimerkin.
Ruotsissa Toronto Torosia varoitettiin Nedomanskyn ja Fardan olevan Suomessa vaarassa, koska kommunistisella puolueella oli Suomessa tuohon aikaan paljonkin vaikutusvaltaa. Niinpä tshekkiparivaljakko jäi oleskelemaan Torosin Suomen reissun ajaksi Ruotsiin.
Kuka Torosia varoitti? Sitä ei ole kerrottu, mutta todennäköisesti Yhdysvaltain tai Kanadan tiedustelupalvelu.
Neuvostoloikkarit palautettiin Suomesta säälittä
Suomi ei ollut Nedomanskylle ja Fardalle suinkaan tuntematon maa. He olivat pelanneet MM-kisoissa Suomessa 1974. He pelasivat siinä pitkänperjantain ottelussa, jonka Suomi voitti 5-2, mutta tuomittiin maalivahti Stig Wetzellin dopingkäryn takia hävinneeksi 0-5.
Nedomansky ja Farda tiesivät kyllä Suomen poliittisesta tilanteesta. Kommunistisen Tshekkoslovakian turvallisuuspalvelu oli tehnyt sen heille selväksi.
Kekkosen Suomen politiikkana oli palauttaa kaikki neuvostoloikkarit kotimaihinsa ihmisoikeusasioista välittämättä. Suomen kautta siirryttiinkin välittömästi Ruotsiin. Näin tekivät esimerkiksi virolainen pankkiryöstäjä Raivo Roosna sekä venäläinen viulisti Viktoria Mullova.
Miten Nedomanskyn ja Fardan olisi käynyt 1975 Suomessa? Tuskin Suomen poliisiviranomaiset olisivat heitä pidättäneet.
Mutta Neuvostoliiton turvallisuuspalvelulla KGB:llä oli Suomessa vahvaa toimintaa. Varmasti KGB olisi voinut Tshekkoslovakian turvallisuuspalvelun toiveesta järjestää operaation Nedomanskyn ja Fardan kuljettamiseksi takaisin kotiinsa.
Loikkareiden palauttaminen olisi ollut kommunistiselle Tshekkoslovakialle iso arvovaltavoitto. Se olisi voinut osoittaa urheilutähdilleen, että loikkareille käy huonosti.
Nedomansky ja Farda voittivat. Heidän esimerkkinsä rohkaisikin muita Tshekkoslovakian pelaajia loikkaamaan.
Petr Stastny protestoi pelaamalla Tshekkoslovakiaa vastaan
Vuoden 1980 lopulla Quebec Nordiques järjesti slovakialaisveljekset Petr Stastnyn, Marian Stastnyn ja Anton Stastnyn NHL:ään. Nimekkäitä Tshekkoslovakian loikkareita olivat 1980-luvulla myös Miroslav Frycer, Petr Klima, Petr Svoboda, Frantisek Musil ja Petr Nedved.
Stastnyjen perhettä uhkailtiin, mutta veljekset eivät antaneet periksi. Petr Stastny protestoi kotimaansa politiikkaa pelaamalla Kanadan joukkueessa Tshekkoslovakiaa vastaan vuoden 1984 Canada Cupissa.
Neuvostoliiton vahvassa vaikutuspiirissä olleen kansainvälisen jääkiekkoliiton säännöt eivät olisi tätä sallineet. Mutta Canada Cup oli NHL:n pelaajayhdistyksen turnaus, joten Stastny sai peliluvan. Se oli näpäytys Neuvostoliitolle ja Tshekkoslovakialle, ja kaiken lisäksi Stastnyn vahvistama Kanada voitti Tshekkoslovakian 7-2.
Tshekkoslovakian kommunistinen puolue yritti estää loikkauksia kompromissilla. 1970-luvun lopulla tshekkoslovakialaisille maajoukkuepelaajille sallittiin siirtyminen NHL:ään heidän täytettyään 30 vuotta. Tämän myötä laillisesti NHL:ään siirtyivät muun muassa Ivan Hlinka, Jiri Bubla ja Jaroslav Pouzar.
Tshekkoslovakia vapautui kommunismin kurjuudesta vuoden 1989 marraskuussa. Petr Stastny sai palata kotimaahansa. Hän edusti Slovakiaa Lillehammerin vuoden 1994 olympiakisoissa suojaten päätään Tshekkoslovakian 1970-luvun maajoukkueesta tutulla Jofa-kypärällä.
Nedomansky siirtyi WHA:sta myöhemmin NHL:ään, missä pelasi merkittävän uran Detroit Red Wingsissä. Hän on päässyt NHL:n Hall of Fameen.
Pelaajauransa jälkeen Nedomansky toimi ensin valmentajana Saksassa sekä Itävallassa ja teki sen jälkeen pitkän uran NHL-seurojen pelaajatarkkailijana.
Tshekkiin Nedomansky sai matkustaa 1990. Hänen kunniansa palautettiin kommunismin romahdettua.
Suomessa Nedomanskyn ja Fardan tapauksesta ei olla paljoa kirjoiteltu. Varmasti kollektiivisen häpeänkin takia.
Otto Palojärvi
