Olosuhteet pakottivat Suomen alle 21-vuotiaiden miesten jalkapallomaajoukkueen selviytymään EM-jatkokarsintaottelussa Irlantia vastaan. Selviytymiskeino löytyi takavuosilta tutusta aseesta, kirjoittaa Atleetin Panu Markkanen.
TAMPERE. Kaikki ennusmerkit lupasivat Pikkuhuuhkajille hyvää EM-jatkokarsintojen ensimmäisen osaottelun alla Irlantia vastaan. Kaikki oli kohdillaan, suuria viilattavia asioita pelaamisessa ei pitänyt olla, mitä nyt Irlannin vahvuuksiin oli mitä ilmeisimmin keskitytty sen verran, kuin piti.
Eikä Pikkuhuuhkajat millään muotoa pettänyt odotuksia sinä aikana, kun Tammelan lumisateessa pystyi kunnolla jalkapalloa pelaamaan. Noin 20 minuutin kohdalla Suomi sai kuitenkin lunta tupaan (sallinette sanaleikin) kahdella rintamalla. Tuossa ajassa monipuolinen ja -käyttöinen Jimi Tauriainen jouduttiin vaihtamaan loukkaantumisen takia, ja ottelun alusta vihmoneen lumen ripottelu muuttui sankaksi pyryksi.
Lumi satoi Irlannin laariin. Mitä heikommin pallo stadionin tekonurmella kulki, sitä enemmän Suomen hyökkäykset puuroutuivat. Kuljettaminen ja organisoitu eteneminen alkoivat olla vaikeita, ja ainakin yksi potentiaalinen maalipaikka jäi syntymättä, kun Onni Helénin syöttö ei boksissa tavoittanut Otto Ruoppia, vaan jäi lumihyhmään.
Vaan kun modernimman futiksen keinot muuttuvat käyttökelvottomiksi, on kaivettava vanhat keinot käyttöön. Helénin kentälle tulon myötä Suomella oli käytössään ysi. Vanha kunnon iso ja pelaamisessaan ilkeä keskushyökkääjä.
Näissä olosuhteissa oli taktisesti järkevää alkaa pelata aiempaa suoraviivaisemmin ja hyödyntää perinteisen keskushyökkääjätyypin ominaisuuksia. Tämä Lehkosuon valmennuksellinen ratkaisu oli merkittävä tekijä Suomen voiton kannalta.
Helén puski ensimmäisen jakson lisäajan lisäajalla Liam Möllerin keskityksestä voittomaaliksi jääneen 1–0-maalin. Kun ottelua saatiin toisella jaksolla jatkettua kentän aurauksen jälkeen, ei Suomi pystynyt hallinnasta ja paikoistaan huolimatta lisää maaleja tekemään.
Maalintekijä itse oli kommenteissaan yhtä suoraviivainen kuin kentällä.
– Liamin pallo oli niin herkullinen, että voiko siitä mokata. Niskat vaan jäykäksi ja pallo maaliin, hän sanoi Atleetille.
Joskus vanhan koulukunnankin keinot kannattaa olla hallussa.
Kommentti: Panu Markkanen
